Sisällissodan kynnyksellä

Ellei sitten tämä jo ole sitä. Eilen töihin meno kesti kaksi tuntia ja kymmenen minuttia. Mielenosoittajat olivat varhain aamulla tukkineet Pearl Roundaboutin ohittavan highwayn, poliisit sitten sulkivat pääsyn kyseiselle väylälle, jotteivät aamuruuhkan autot jää sinne jumiin. Poliisit yrittivät avata mielenosoittajien tiesulkua, mutta eivät onnistuneet.

Sillä aikaa koko Bahrain körötteli Saudi highwayta pitkin kohti Manamaa ja Muharraqia, minä muiden mukana. Naapurin neuvosta mulla oli kirja mukana, ehdin lukemaan sitä pitkät pätkät. Olin töissä vähän kymmenen jälkeen, kun tarkoitus oli olla puoli yhdeksältä. Kotiin lähdin kahden maissa, kun alkoi kuulua huhuja lisämielenosoituksista ja telkkari näytti kovaa kuvaa suljetulta highwaylta.

Eilisilta oli raju, poliisi ja mellakoitsijat ottivat yhteen rankasti, eikä kuolonuhreiltakaan vältytty taaskaan. Aamulla soittelin esimiehelleni, joka ajeli tyhjiä teitä pitkin töitä kohti, sanoi yrittävänsä olla toimistossa edes pari tuntia. Kehoitti jäämään kotiin. Ja minä tein töitä käskettyä.

Tänään rähinä on jatkunut. Maahan on saapuneet saudijoukot kuninkaan pyyynnöstä rauhoittamaan tilannetta. Taisivat omat poliisit ja armeija olla vähän alakynnessä.  Nytkin helikopteri pörrää lähistöllä, taitaa olla lähikylissä rauhatonta. Meidän compound on sijoittunut hyvin, vaikka kylissä olisikin rauhatonta on kaikki silti sen verran kaukana, että meidän nurkilla on ihan rauhallista.

Aikaisemmin tänään sillat Muharraqiin oli suljettu, luulenpa että se on strateginen juttu, armeija ja poliisi asemoivat itsensä tärkeille paikoille, varmaan myös pyrkivät Manamaan.

Huoh. Olen tänään nähnyt ihan liikaa uutispätkiä ja typerää toimintaa. Se siitä ”rauhallisesta” protestoinnista. Nämä pari päivää taas vahvistavat käsitystäni siitä, että demokratiaa ei ihan noin vaan oteta haltuun. Se vaatii vähän enemmän…

Mainokset

Yksi vastaus to “Sisällissodan kynnyksellä”

  1. Anna Says:

    Kiitos näistä kommenteista paikanpäältä.

    Suoritin tuossa juuri yhden valtio-opin kurssin harrastusmielessä ja siinä oli ihan mielenkiintoisia pointteja arabimaiden demokratisoitumisen suhteen. Luennoitsijan mukaan siellä kansa on pääosin aika passiivista ottamaan osaa politiikkaan, koska siellä on vahvat, autoritaariset johtajat ja useissa maissa kansalaispalkka. Poliittisen vaikuttamisen perinnettä ei ole. Siksi, jos maa nyt yhtäkkiä muuttuisi demokraattiseksi, siellä homma ei todennäköisesti lopulta kuitenkaan toimisi. Pitkän diktaattorisen tai muuten vain hyvin johtajakeskeisen hallinnon jälkeen on hankala siirtyä demokratiaan, varsinkin, jos se johtaja ei ole ollut mallia Hitler tai kaasuttanut puolta kansaa hengiltä.

    Samalla kurssilla myös mainittiin siitä, kuinka sotien ja sisällissotien jälkeen demokraattisissakin valtioissa on usein äänestetty valtaan todella lujaotteinen ja konservatiivinen johtaja. Maassa, jossa demokratia saadaan aikaan sotimalla ja jossa ei ole demokratian perinnettä, tällaisessa tilanteessa homma luisuu helposti uudelleen jonkinlaiseksi johtajakeskeiseksi hallinnoksi.

    Näin asian vierestä, mutta tulipahan nyt naputeltua. Kiitos kuitenkin, että jaksat kirjoitella. Bahrain ja Libyakin on pitkälti jäänyt Suomessa Japanin tapahtumien jalkoihin, niin kiva lukea paikallisen näkemyksiä. Toivottavasti tilanne siellä suunnilla vihdoin rauhoittuisi. Pysykää turvassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: