Huhhuh. Oltiin kolmisen viikkoa Suomessa tuulettamassa vähän päätä ja nyt ollaan taas kotona, eilen tultiin. Olin kyllä niiiiiiin valmis kotiin, sillä en olisi oikeastaan alun perin halunnut edes lähteä koko reissulle. On vähän eri asia lähteä itse suunnittelemalleen lomalle, kuin äkkilähtönä maasta pois. Onneksi ollaan taas kotona.
Tilanne Bahrainissa on tällä välin rauhoittunut, vaikkakaan ei vieläkään ihan normaali. Armeija on edelleen kaduilla ja viikonloppuisin on edelleen paikka paikoin levotonta, vaikka maata on ”siivottukin” aika lailla. Tunnelma on kuitenkin ihan erilainen kuin mitä se oli kolme viikkoa sitten, silloin oli vallalla selkeä poikkeustila, nyt jo lähempänä normaalia.
Säälittää kyllä monella lailla maan tilanne. Moni firma on lähtenyt, moni ekspatti on myös päättänyt lähteä, talous kitkuttaa ontuen eteenpäin. Pearl roundabout, joka on siis nykyään liikennevaloristeys, on edelleen suljettuna, mutta ilmeisesti se aiotaan pian avata.
Minä menen huomenna töihin katsastamaan minkälainen on fiilis siellä. Töitä luvassa näillä näkymin kuun loppuun. Ihan poikki olen jo valmiiksi, reissu oli todella rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pikkumuru sairasti tähän astisen elämänsä pahimman flunssan, elopainosta on kadonnut iso prosentti, aikaisemmin suloisen palleroinen pieni poika on nyt solakan sutjakka ja kädet ja jalat kuin tikut. Onneksi oli vähän vauvarasvaa, jotta ei ihan kuihtunut kokoon tuo poika. Jos vaikka ruokahalu alkaisi hiljalleen palata, lounaalla tänään upposi ainakin hyvä kasa maissia napaan! Hyvä hyvä, pienestä aloitetaan, jos se siitä!
Veljelle vielä iso kiitos hyysäämisestä. Onni on paikka johon voi majoittua!
kaksi merta 