Archive for tammikuu 2012

Pressanvaaleista ja vahan muustakin

tammikuu 28, 2012

Oi miten mahtavaa oli, etta saatiin jarjestettya aanestysmahdollisuus myos taalla Bahrainissa. Neste Oilin maajohtaja pisti tuulemaan eduskuntavaalien aikaan ja sai yhdessa Abu Dhabin lahetyston kanssa aikaan aanestyspisteen taalla. Pressanvaaleihin kanssa. Olin Suomessa eduskuntavaalien aikaan, mutta nyt pressanvaalien aikaan taalla Bahrainissa vaalivirkailijana. Aanestysprosentti Bahrainin suomalaisten keskuudessa oli huikea! Tarkkaan sita ei voi laskea, kun en tieda todellista suomalaisten maaraa taalla, mutta iso osa heista joka tapauksessa kavi aanestamassa molemmilla kierroksilla. Nyt sitten jannataan tulosta! Oli oikeesti tosi hieno olo, kun vuosien jalkeen paasi taas aanestamaan!

*

Taalla on ollut nyt jonkin aikaa paikallisittain erittain kylma, alin lampotila jopa +5! Lammittimet pauhaa joka huoneessa ja jos tuulee, ulkona on pirullisen kylma! Mutta oikeesti, olen kylla nauttinut naista viileista keleista ja ulkoillut huomattavasti useammin kuin mita lampimalla saalla tulee ulkoiltua. Naiden kuumien vuosien jalkeen kylmaa osaa jo arvostaa! En kylla valttamatta pida kylmasta sisalla, naa onnettomat hatarat talot paastaa kaiken lammon ulos ja kylman sisaan. Vessat on kuin jaakalikat, kun tuuletinta varten seinassa on ammottava reika!

Hassua, oikein kylmaa viimeksi oli silloin kun pikkumuru oli vauva. Taas on perheessa vauva ja kylmaa! Silloin viimeksi muistan olleen viela kylmempi kuin nyt. Piti pitaa kuumailmapuhallinta vessassa jonkin aikaa paalla jotta sinne tarkeni menna!

Muuten ei meille kuulu mitaan ihmeellista. Ollaan oltu pari kertaa aktiivisen ystavan kutsumana aavikolla viettamassa perjantaipaivaa. Pikkumuru nauttii yli kaiken evaista ja ulkona peuhaamisesta! Meidan pikkupirpanakin on siis ollut nuoresta iastaan jo kahdesti aavikkokemuissa! Tanaan oltais paasty synttarijuhliin (ei kyllakaan aavikolle), mutta molemmat tenavat on pienessa flunssassa enka viitsinyt vieda tartuttamaan muita lapsia. Hirvean kipeita eivat onneksi ole. Muru oli reilu pari viikkoa lomalla, mika tuli kylla tarpeeseen, sen verran paiski toita tossa loppuvuodesta. Sama tahti jatkuu kylla nyt loman jalkeen, ei miesta paljon kotona nay. Rankkaa meille kaikille, pikkumuru kaipaa isaansa selvasti kovasti, mulla on toki ruuhkaista kodin rutiinien pyorittamisessa yksin ja murulla on rankkaa, kun kaikki aika menee toissa eika normaalielamaa kotona ehdi viettaa kaytannossa ollenkaan.

Ostettiin uusi (kaytetty) auto. Murun kayttama auto ostettiin alta, joku tuli parkkipaikalla kysymaan haluaako myyda, ja halusihan se. Muutaman viikon etsimisen jalkeen loytyi hyva yksilo tilalle, kilometreja vain reilu 5000. GMC Acadia. Haluttiin auto jossa on vahan enemman tilaa kuin meidan nykyisessa, mutta ei haluttu mitaan jattimaasturia. En ole viela paassyt sita kovin ajelemaan, kun kiikutettiin se heti huoltoon. Tanaan piti olla valmis, mutta yllari ei ollutkaan. En kylla edes odottanut, huomenna ehka. Tulee kylla ikava mun Lexusta, muru siirtyy ajamaan sita ja ma tuota just hankittua. Ma oon rakastanut sita autoa yli kaiken, eika tuo uusi ole laheskaan yhta hyva! Mutta meikalainen sita yleensa sita lisatilaa tarttee jos joku. Murun auto istuu nykyaan 80% ajasta tyopaikan parkkipaikalla…

*

Kohta ovella kilkuttelee viime kevaisen kahakoinnin alkamisen vuosipaiva. Naapuruston kylat ovat olleet tosi levottomia viime viikot. Eilen nukkumaan mennessa kuului mekkalaa lahikylista, ja kun yolla herasin pikkupirpanaa syottamaan kolmelta aina vaan kuului pauketta. Nyt tatakin kirjoittaessa just pamahti jossain, kaasupullo rajahti varmaan. Keraavat kaasupullon ymparille autonrenkaita, valelevat ne bensalla ja sytyttavat tuleen. Luojan lykky etta nailla taalla ei ole aseita… Levottomuudet ei ole mihinkaan havinneet viime kevaan jalkeen, isoja joukkomielenosoituksia ei vaan enaa ole ollut. Kahakoivat kylissa ja tekevat pikkukiusaa muualla, tukkivat teita ja aiheuttavat liikenneruuhkia.

*

Meikalainen on ollut monta kuukautta tassa vahan niinkuin tyhjakaynnilla. Tai siis, lasten ja kodin kanssa riittaa puuhaa, varsinkin illan tunnit vain katoavat jonnekin. Mutta en ole saanut itse aikaiseksi oikein mitaan. Mielessa on muhinut monta kivaa askartelu/ maalausprojektia ja tarveaineitakin olen ostellut, mutta mitaan konkreettista ei ole syntynyt. Okei, ehka taa ei ole kaikista hedelmallisin aika mitaan yrittaakaan tehda, mutta jotenkin sita kaipais etta tulis jotain valmista!

*

Uskomatonta, etta meidan pikkupirpana on jo KOLME kuukautta parin paivan paasta! Mihin taa aika oikein MENEE!?!! Se on kasvanut kovasti, kohta saa taas laittaa ison kasan vaatteita sivuun kun ei mahdu paalle. Nukkuu onneksi hyvin yot, valveilla ollessaan on kovin kiinnostunut kaikesta ymparillaan tapahtuvasta, juttelee kovasti ja yrittaa kasillaan sohia ulottuvillaan olevia esineita. Tanaankin puoli tuntia istui sitterissa ihan tyytyvaisena ja ihmetteli siita roikkuvia leluja, yritti niihin tarttua ja valilla onnistuikin. Pikkupirpanan hymy on kuulkaa valloittava! Ei tassa paljon pahalla tuulella jaksa olla kun vahan seurustelee neiti Hyvatuulen kanssa.

paparazzi
Meidan pikkumuru paparazzin suuri huvitus on raiskia kuvia aina ja kaikkialla. Murun kainalo kuvassa…

Pikkumurusta on tullut iso poika. Se on kuulkaa oppinut leikkimaan yksikseen, taito jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Leikkihetket ovat lyhyita, sitten taas tarvitaan seuraa, mutta ne hetket ovat arvokkaita! Tanaan pisti oikein huoneensa oven kiinni ja kolaroi siella yksin pikkuautoilla oikein sydamensa kyllyydesta! Pikkumuru on muutenkin kasvanut henkisesti selvasti, haluaa tehda asioita itse, oikein kehraa kun saa kehuja ja huomiota kun tekee jotain itse. Osaa se kylla edelleen olla aikamoinen uhmiskin, ja valilla pikkupirpanan saama huomio aiheuttaa selvasti mustasukkaisuutta. Mutta tosi hyvin on mennyt pikkusiskon kanssa kaiken kaikkiaan. Ja naiden hyvien paivien (kuten tanaan) voimin jaksaa vahan paremmin ne uhmispaivat).

Pakko mainita, se oli tarhassa torstaina ”class leader”. Ilmeisesti tehtaviin kuuluu ainakin olla jonossa ensimmainen ja johtaa joukkoa kun siirrytaan johonkin. Ilmeisesti pojilla ja tytoilla on omat leaderinsa. Olisitte nahneet ilmeen kun poika tuli esittelemaan kaulassa roikkuvaa merkkia kun menin hakemaan tarhasta. Oli kuulemma paivan aikana patsastellut se kaulassa ja tuumannut ylpeana, etta ”I like this!” Ja sitten tohkeissaan mulle kotona selitti, kun kysyin mita class leader tekee, naytti miten han seisoo edessa ja miten pojat tulee taaksen jonoon, ja miten ”lapset” tulee viereiseen jonoon. (Pikkumurulla on hauska tapa jakaa pojat ja tytot pojiksi ja lapsiksi. 🙂 )

*

Okei, nyt on varmaan paras menna nukkumaan. Olis kannattanut menna jo ainakin puoli tuntia sitten, mutta minkas teet. Kiva oli tata blogiakin paivittaa piiiiitkasta aikaa.

P.S. Sori puuttuvat aakkoset, (vai pitaisko kirjoittaa aeaekkoeset), hommattiin uusi tietokone eika viela ole hommattu nappista josta loytyis ae ja oe. Enka jaksa niita erikseen aina niita valikosta hakea, enka asetuksiakaan muuttaa kun sit pitais arpoa, etta mika nappain nyt oli mika.

Niin ja sori, joulukortteja ei sitten lahetetty ollenkaan… Muru oli toissa ihan koko ajan ja meidan vauva vahan liian pieni, ei oikein ollut aikaa…

Mainokset

Vuosi 2011, kelausta

tammikuu 11, 2012

Niin se vierahti vuosi 2011. Sekalainen vuosi, monenmoista mahtui mukaan… Muistankohan enaa, mita?

tammikuu

Pakersin toissa kuin pieni duracelpupu, oli ihan sairas kiire ja meni ylitoiksi vahan valia. Pikkumuru parka odotti mua kotiin kuumeisesti joka paiva. Viimein uskaltauduttiin harkitsemaan toisen lapsen hankkimista. Hetken jo luulinkin olevani raskaana, mutta oli vaara luulo.

helmikuu

No kun ei tarpannyt tammikuussa, helmikuussa sitten tarppasi. Lasketuksi ajaksi maaraytyi muutaman paivan heitolla melkein sama kuin mita pikkumurulla aikoinaan. Edelleen toissa, tyomatkat sujuivat rattoisasti katsellen Pearl roundaboutin karnevaalimeininkia. Joka sitten katkesi kuin seinaan ja siita alkoi surullinen kevat. En muista oliko se helmi- vai maaliskuuta kun nain elamani suurimman mielenosoituksen. Vielakin nousee ihokarvat pystyyn, kun ajattelen sita. Ihmismeri… Ja siita me vaan ajettiin viereista kaistaa pokkana ohi. Sita nakya ja tunnelmaa en unohda ikina. Ihmisissa on aika paljon joukkovoimaa.

maaliskuu

Bahrain kaaoksessa, siina valissa tyonteon yrittamista ja alkuraskauden vasymysta. Kaiken keskella piti jarjestaa itsensa Suomeen muka hengahdystauolle. En ole ollut ikina yhta vasynyt ja stressaantunut. Musta aukko elamassa. Pikkumuru kipeampi kuin koskaan, elopainosta tippui monta kiloa ja poika kuin tikku.

huhtikuu

Takaisin Suomesta kotiin kummalliseen Bahrainiin. Viela pari viikkoa hanttihommia toissa ja sitten vapaalle. Yrittivat tarjota lisatoita, mutta ei ollut mitaan jarkea ottaa vakkaripaikkaa vastaan, kun en olisi ehtinyt tehda toita kun pari kuukautta. Kaiken edeltaneen stressin jalkeen kotiin jaaminen tuntui tosi luksukselta. En oikein ollut mitenkaan ehtinyt palautua Suomen-reissun sairastamisesta ja stressista.

toukokuu

Ei mitaan hajua koko kuukaudesta mita erityista tapahtui. Raskautta, arjen pyorittamista, hiljalleen uuteen ”normaaliin” palailevaa Bahrainia.

kesakuu

Sama juttu, en muista yhtaan mita tapahtui. Raskausuutinen vissiin julkistettiin muillekin kuin laheisille. Ai niin, se perhanan  yska alkoi. Ja kesti ja kesti ja kesti ja kesti ja kesti… Yskin keuhkoni pihalle viikkokausia. Ihme, ettei kylkiluita murtunut.

heinakuu

Paha yska ja yha pahenee. Siirsin Suomeen lahtoakin. Vaikka vannoin, etta nyt ei tule mitaan kiertolaisreissua paadyin silti reissaamaan puoli Suomea. Kiva nahda ihmisia, mutta matkalaukkuelama ison vatsan ja uhmaikaisen kanssa EI ole kivaa. Iso kiitos ystaville joiden luona voitiin asua kaksi viikkoa.

elokuu

Muru vihdoin Suomeen, lomailua yhdessa hetki ja sitten takaisin Bahrainiin. Melkein samantien vuodelepoon kun alkoi nayttaa silta, etta vauva syntyy nyt eika kohta. Erittain tapahtumakoyhaa aikaa, kotona jumittamista, kun pari askeltakin sai tuntemaan olon tosi tukalalta.

syyskuu

Hissuttelua edelleen, sita vuodelepoaikaa. Murun tyorintamalla tapahtumarikasta aikaa.

lokakuu

Vahan sai jo liikkuakin, mutta ei yhtaan tehnyt mieli. Joka reissu piti tarkkaan suunnitella. Ja niin se meidan pikkupirpana paatti sitten syntya melkein tasan vuorokausi ennen pikkumurun syntymapaivaa.

marraskuu

Muru paljon toissa, mina harjoittelemassa arkea kahden lapsen kanssa. Pirpana tosi helppo vauva, nukkuu vuorokaudet lapeensa. Kuherruskuukausi pikkumurun kanssa. Taisi olla aidin parin yon poissaolo suuri jarkytys. Ja pikkusisko tietty kanssa, vaikka se olikin rakkautta ensi silmayksella.

joulukuu

Toinen musta aukko. Muru koko ajan toissa, kirjaimellisesti kavi vain kaantymassa kotona, pikkumuru erittain uhmaikainen, mina erittain vasynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pikkupirpana edelleen erittain helppo. Ihania hymyja alkoi valayttelemaan ja antamaan naytteita hurmaavasta persoonallisuudestaan. Onneksi jotain valoa elamassa. Tasta ei voi muuta kuin elama parantua.

 

2011 lyhyesti

tammikuu 9, 2012

Meikalaisen blogi tilastoissa. Hiljainen on ollut vuosi, useamminkin voisi paivittaa….

Here’s an excerpt:

A New York City subway train holds 1,200 people. This blog was viewed about 6 000 times in 2011. If it were a NYC subway train, it would take about 5 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.