Archive for tammikuu 11th, 2012

Vuosi 2011, kelausta

tammikuu 11, 2012

Niin se vierahti vuosi 2011. Sekalainen vuosi, monenmoista mahtui mukaan… Muistankohan enaa, mita?

tammikuu

Pakersin toissa kuin pieni duracelpupu, oli ihan sairas kiire ja meni ylitoiksi vahan valia. Pikkumuru parka odotti mua kotiin kuumeisesti joka paiva. Viimein uskaltauduttiin harkitsemaan toisen lapsen hankkimista. Hetken jo luulinkin olevani raskaana, mutta oli vaara luulo.

helmikuu

No kun ei tarpannyt tammikuussa, helmikuussa sitten tarppasi. Lasketuksi ajaksi maaraytyi muutaman paivan heitolla melkein sama kuin mita pikkumurulla aikoinaan. Edelleen toissa, tyomatkat sujuivat rattoisasti katsellen Pearl roundaboutin karnevaalimeininkia. Joka sitten katkesi kuin seinaan ja siita alkoi surullinen kevat. En muista oliko se helmi- vai maaliskuuta kun nain elamani suurimman mielenosoituksen. Vielakin nousee ihokarvat pystyyn, kun ajattelen sita. Ihmismeri… Ja siita me vaan ajettiin viereista kaistaa pokkana ohi. Sita nakya ja tunnelmaa en unohda ikina. Ihmisissa on aika paljon joukkovoimaa.

maaliskuu

Bahrain kaaoksessa, siina valissa tyonteon yrittamista ja alkuraskauden vasymysta. Kaiken keskella piti jarjestaa itsensa Suomeen muka hengahdystauolle. En ole ollut ikina yhta vasynyt ja stressaantunut. Musta aukko elamassa. Pikkumuru kipeampi kuin koskaan, elopainosta tippui monta kiloa ja poika kuin tikku.

huhtikuu

Takaisin Suomesta kotiin kummalliseen Bahrainiin. Viela pari viikkoa hanttihommia toissa ja sitten vapaalle. Yrittivat tarjota lisatoita, mutta ei ollut mitaan jarkea ottaa vakkaripaikkaa vastaan, kun en olisi ehtinyt tehda toita kun pari kuukautta. Kaiken edeltaneen stressin jalkeen kotiin jaaminen tuntui tosi luksukselta. En oikein ollut mitenkaan ehtinyt palautua Suomen-reissun sairastamisesta ja stressista.

toukokuu

Ei mitaan hajua koko kuukaudesta mita erityista tapahtui. Raskautta, arjen pyorittamista, hiljalleen uuteen ”normaaliin” palailevaa Bahrainia.

kesakuu

Sama juttu, en muista yhtaan mita tapahtui. Raskausuutinen vissiin julkistettiin muillekin kuin laheisille. Ai niin, se perhanan  yska alkoi. Ja kesti ja kesti ja kesti ja kesti ja kesti… Yskin keuhkoni pihalle viikkokausia. Ihme, ettei kylkiluita murtunut.

heinakuu

Paha yska ja yha pahenee. Siirsin Suomeen lahtoakin. Vaikka vannoin, etta nyt ei tule mitaan kiertolaisreissua paadyin silti reissaamaan puoli Suomea. Kiva nahda ihmisia, mutta matkalaukkuelama ison vatsan ja uhmaikaisen kanssa EI ole kivaa. Iso kiitos ystaville joiden luona voitiin asua kaksi viikkoa.

elokuu

Muru vihdoin Suomeen, lomailua yhdessa hetki ja sitten takaisin Bahrainiin. Melkein samantien vuodelepoon kun alkoi nayttaa silta, etta vauva syntyy nyt eika kohta. Erittain tapahtumakoyhaa aikaa, kotona jumittamista, kun pari askeltakin sai tuntemaan olon tosi tukalalta.

syyskuu

Hissuttelua edelleen, sita vuodelepoaikaa. Murun tyorintamalla tapahtumarikasta aikaa.

lokakuu

Vahan sai jo liikkuakin, mutta ei yhtaan tehnyt mieli. Joka reissu piti tarkkaan suunnitella. Ja niin se meidan pikkupirpana paatti sitten syntya melkein tasan vuorokausi ennen pikkumurun syntymapaivaa.

marraskuu

Muru paljon toissa, mina harjoittelemassa arkea kahden lapsen kanssa. Pirpana tosi helppo vauva, nukkuu vuorokaudet lapeensa. Kuherruskuukausi pikkumurun kanssa. Taisi olla aidin parin yon poissaolo suuri jarkytys. Ja pikkusisko tietty kanssa, vaikka se olikin rakkautta ensi silmayksella.

joulukuu

Toinen musta aukko. Muru koko ajan toissa, kirjaimellisesti kavi vain kaantymassa kotona, pikkumuru erittain uhmaikainen, mina erittain vasynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pikkupirpana edelleen erittain helppo. Ihania hymyja alkoi valayttelemaan ja antamaan naytteita hurmaavasta persoonallisuudestaan. Onneksi jotain valoa elamassa. Tasta ei voi muuta kuin elama parantua.

 

Mainokset