Hetkinen…

Olin tassa taannoin ostoskeskuksen leikkipaikassa pikkumurun kanssa leikkimassa. Poika hurjasteli liukumaissa ja silla aikaa pirpanaa tuli ihastelemaan pieni taaperotytto, ehka reilun vuoden vanha, suloinen pieni ihana kirkassilma, kaunis kuin pieni koru! Mina ihastelin tyttoa aaneen, mutta tyton seurana ollut filippiinokotiapulainen kommentoi tahan halveksivasti, vahan tuhahtaen: ”mutta se ei ole normaali”. Olin ihan jarkyttynyt naisen asenteesta, mietin miten surullista on, etta todennakoisesti eniten tyton kanssa oleva ihminen suhtautuu haneen niin torkeasti. Totta, tytolla oli Downin syndrooma,  mutta silti han oli aivan hurmaava pieni ihminen!

Elama on joskus niin epaoikeudenmukaista. Toivottavasti tytolla on rakastavat vanhemmat tai edes joku laheinen, jolle han ei ole vain se ”epanormaali”!

Advertisement

Mufti day

Kannattaa olla koulussa/ tarhassa britticurriculumin mukaan toimivassa koulussa: niilla on lomaa koko ajan! Toki koulun lomien paalle tulee viela uskonnolliset juhlapyhat, joita on suht tiheassa. Pikkumurulla on vapaata tarhasta huominen ja sunnuntai, joten on neljan paivan viikonloppu. Kuukauden paasta tulee taas loma, en muista miten monta paivaa sitten lomaillaan. Pikkumurulle tulee joka tapauksessa useamman viikon tauko, silla tullaan Suomeen piipahtamaan maaliskuussa, palataan just kun tarhasta lahdetaan lomalle.  Mutta minkas teet, kun se isompi muru ”sai” lomansa maaliskuulle…

Tanaan juhlistivat ”middle termia” Mufti Daylla, eli ei tarvinnut pukea koulupukua paalle, vaan sai pukeutua miten haluaa. Paivaan sisaltyi elainparaati, olivat kuulemma tehneet elainnaamarit sita varten. Mina utelin etukateen minka naamarin meidan pikkuvekara oli tehnyt ja kiikutin ompelijalle lajan kangasta. Niin pikkumuru saapasteli tanaan tarhaan pukeutuneena koiranpennuksi. Oli kuulkaa suloinen ilmestys! Ihme kylla antoi paahineen olla paassa aika pitkaan, yleensa kaikki revitaan pois heti. Harmittaa hirveasti, kun paraatia ei saaneet vanhemmat jaada katsomaan, olisi ollut hauskaa!

Mulla on flunssa ja paa ihan tukossa. Tai siis lahinna nena, joka on ihan taynna rakaa, joka valuu koko ajan! Tuskallista. Toivottavasti alkaa pian helpottaa. Sama tauti on kaynyt lapi koko perheen, mina viimeisena siita karsin. Onneksi pikkupirpanalla se meni aika kevyena ohi, eika kenellakaan muullakaan perheesta se kovin paha ollut, kuumetta ei ole ollut kellaan.

Flunssaisesta olosta ja erittain huonosti nukutusta yosta johtuen tama paiva on mennyt ihan harakoille. En ole purkanut ensimmaistakaan laatikkoa. Ehka huomenna?

 

Hammaskeiju

Meidan pikkurouvalla on kaksi upouutta hammasta kunniakkaassa kolmen ja puolen kuukauden iassa! Ihan holmistyin, silla en osannut odottaa purukalustoa puhkeavaksi vasta kuin puolen vuoden tietamilla, silloin pikkumuru nimittain kunnostautui talla saralla. Hieman on levottomuutta ollutkin ilmassa ja nihkeat pikkusormet suussa jatkuvasti. +kuolaa…

Muuttokaaoksen purkaminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Tanaan loydettiin haarukat ja veitset, vihdoin, ei siihen mennytkaan kuin viikko! Onneksi oli vara-aterinsetti kaytossa silla aikaa. Joskus on hyva olla kaukaa viisas ja varautua etukateen. Mutta mun vaatteet esimerkiksi on vielakin puoliksi laatikoissa, hirvee kaaos. Henkareilta onneksi loytyy paallepantavaa, kun en kerta loppuja vaatteita millaan tunnu ehtivan jarjestaa.

Ma olen edelleen ihan rakastunut tahan meidan uuteen kotiin. Pikkurukin viihtyy (isompi muru kans). Vessassakayntikin on pikkumiehen mielesta nyt hohdokasta, kun on ihan ikioma vessa ja oma pontto! Ja portaat pitaa laskea joka kerta niista mennessa (ainakin melkein, usein on liian kiire). Laatikkokasa on jo paljon pienempi, vaikka kylla niita viela riittaa ihan riittavasti. Naapurienkin kanssa paastiin sopuun koiran ulkoiluttamisesta takapihalla, nyt on sovittu ajat, jolloin koira ei saa olla ulkona, jotta saamme nukkua. Meidan vuorotyolaisen (lue: yotyolaisen) kannalta se oli erittain tarkeaa. Compoundin leikkipuisto on pojasta viela tosi cool, saa nahda miten kauan menee, etta siihen kyllastyy. Toivottavasti sitten alkaa kelit lammeta ja paasee testaamaan uima-allasta. Lapsillekin taalla kun on onneksi omansa!

Mitas muuta… Ei tassa kauheasti ole muuta ehtinyt kuin hautautua muuttotavaroihin. Tanaan sentaan paasin vahan kahvittelemaan ystavien kanssa ja sen jalkeen piti lahtea ostamaan roskiksia ja moppeja ja muuta uudessa talossa ilmenneita tarvittavia tavaroita. Pikkupirpana nukkui silla aikaa ansiokkaasti rattaissa.

Nyt pitaa lahtea kuulostelemaan milta tuntuis painaa paa tyynyyn, heratyskello nimelta pirpana heratti kello viisi, ja vartin unien jalkeen tuli uusi heratys pikkumurun muodossa…

Mesta paikka

Muuttokaaos.

Keittiossa on tavarat suht paikoillaan, yks laatikko viela uupuu, en ole viela ehtinyt etsia. Suurin osa haarukoista ja veitsista siis kateissa ja RAASTIN, jota jostain syysta olisin tarvinnut jo kahdesti. En ole tajunnutkaan miten tarpeellinen kapistus se on? Lasten vaatteet, lelut ja muut tilpehoorit suurin piirtein paikoillaan, olohuoneen huonekalut (kai) lopullisessa jarjestyksessaan, telkkarin boksi kytketty, netti toimii (en olisi ikina uskonut etta se siirretaan niin nopeasti, varauduin paivien odotukseen). Muuten sitten kaikki onkin viela vaiheessa. Viimeiseen kolmeen paivaan en ole saanut juuri mitaan aikaiseksi, lapset ja asioiden jarjestely vieneet kaiken ajan. Onneksi tajusin kerata kaikki laatikot makkariin, etteivat ole silmilla koko ajan. Pois silmista, pois mielesta? Ehka joskus ensi vuonna saadaan kaikki purettua, varsinkin kun murun vapaat on ohi taas talta eraa ja mies on toissa koko ajan taas.

Mekkalaa ei paasty pakoon uudessakaan kodissa, kyynelkaasukranaatit paukkuu ja poliisiautot huutaa lahistolla. Viereisessa kylassa on taas kavuttu talojen katoille tasan kello kymmenen illalla huutamaan Allahia. Parikymmenta minuuttia huutelevat, sitten hiljenee. Vuosipaiva 14. helmikuuta oli ja meni, koko maa pidatti hengitystaan, mita tapahtuu. ei mitaan ihmeellista toistaiseksi, toki mellakointia ja laajoja pidatyksia, mutta kaikki odotti jotain suurta ja mullistavaa. Poliiseja on kuulkaa tienoot taynna, melkein joka suuntaan kun kaantyy on poliisiautoja parkissa. Entisen Pearl roundaboutin tienoo on taas kuin armeijan leiri, loytyy panssaroituja ajoneuvoja joka lahtoon.

Mutta uusi koti on ihana.

Home sweet home

Janna olo… Huomenna muutetaan! Ollaan kypsytelty muuttoajatusta nyt varmaan jo vuosi, ellei enemmankin ja tana syksyna viimein ryhdyttiin tuumasta toimeen. Aika pitkaan katseltiin, mutta sopivaa ei tuntunut loytyvan. Tai siis, olis loytynyt montakin ihanaa just silta alueelta kun haluttiin, mutta vuokrat oli aika suolaisia, reilusti yli tuplat kuin mita maksetaan nyt. Samantasoisella vuokralla kuin mita tassa nykyisessa maksetaan olis paassyt vaan ihan karmeisiin morskiin ja laittamalla vahan lisaa taso olisi vahan parantunut, mutta aika hirveita ne kylla oli…

Mutta sitten viimein loydettiin aivan ihana. Vuokrasopimuksen kanssa vaannettiin uskomatonta kylla ihan viime viikkoon asti, mutta loppujen lopuksi saatiin allekirjoitettua puolin ja toisin hyvaksyttava sopimus. Ja nyt me sitten muutetaan!

Eilen iltapaivalla kaytiin tsekkaamassa taloa ja tuli kylla tosi hyva fiilis. Compoundin leikkipaikalla oli monta lasta leikkimassa, vanhemmat istuskeli penkeilla. Kaikki jotka meni meidan talon ohi kavi esittaytymassa. Oi aikoja, oi tapoja! Ihanaa, etta on naapureita, jotka eivat ensinnakaan laheta lapsiaan ulos leikkimaan vain kotiapulaisten kanssa ja jotka kaiken lisaksi osaavat kaytostapoja!

Aikaisemmin talla viikolla mulla oli tosi ristiriitaiset fiilikset muuton suhteen. Loydettiin talo jo joulukuussa ja irtisanottiin  nykyinen vuokrasopimus. Uuden sopimuksen vaannossa meni niin pitkaan ja valilla oli niin hankalaa, etta ehdin jo ajatella, ettei edes muuteta. Nyt kun yhtakkia pari paivaa ennen aiottua muuttopaivaa kaikki selvisi on ihan holmistynyt olo. Ja myos, tykkaan silti viela tasta meidan vanhastakin kodista, varsinkin tuosta puutarhasta, joten tuntuu tosi haikealta. Mutta eilisen jalkeen on kylla tosi paljon parempi olo, eikohan tama muutto ole vain hyvaksi!

Ainut miinuspuoli muutossa on se, etta eilen taloa katsellessa kuultiin ihan jarkyttavaa mekkalaa viereisesta naapurista. Pihalla nokotti valtava susikoira, joka haukkui minka ehti. Talossa ei selkeasti ollut ketaan kotona ja koira oli jatetty yksin ulos. Kivasti kaikui melu talojen seinista. Olisitte nahneet murun ilmeen… Toivottavasti koirasta ei tule isoa ongelmaa, olis ihan karmeeta jos se paivakaudet vaan haukkuu. Naapurit tuli kotiin just kun oltiin lahdossa, ottivat koiran sisaan ja tuli hiljaista. Katsotaan nyt sitten mita tuleman pitaa talla saralla. On se kumma kun aina pitaa olla jotain, grrrr…

Ihan hassua, ei tunnu yhtaan silta etta muutetaan, kun kaikki tavarat on viela paikoillaan. Muru on niin paljon toissa, joten paadyttiin palkkaamaan muuttofirma joka tulee ja pakkaa kaiken. Olis ollut meikalaiselle vahan liian suuri urakka pakata kaikki  yksin. Jotain henkilokohtaisia tavaroita olen pakkaillut itse, mutta muutaman laatikon vain. Tanaan viedaan selviytymispaketti uuteen kotiin, ettei sitten tartte muuttolaatikoista yrittaa kaivella huomenna yopukuja ja iltapalavehkeita….

Lumipallo

Pakko mainostaa, Leivotaan lehden lumipallo-pikkuleivista tuli aivan sairaan hyvia! Pikkumuru ei niista tykannyt, kun paasi leipomisen aikana maistamaan taikinaa. Valmista tuotosta maistaessa naama meni mutrulle, poika vaan tuumasi, etta ”taa on ihan kuivunut”. Ei kelvannut.

Yks juttu muuten, pikkumuru on oppinut sanomaan arran! Tietyissa sanoissa r-kirjain on tullut helposti jo pitkaan, esimerkiksi sanassa ”metro”, mutta nyt se tulee melkein kaikkiin sanoihin. On kuulkaa hienon kuuloista!!!

Perjantaita, paivaa!

Huh, tuulee niin, etta tukka paasta lahtee! Mutta silti aika ihanaa, voi ulkoilla ilman, etta tulee hiki!

Vietettiin just aamupaiva Dilmun Clubilla, kaytiin ensin lasten kanssa perjantaibrunssilla ja sitten leikkipuistoon leikkimaan. Pikkumuru tapasi siella luokkakaverinsa ja yhdessa sitten leikkivatkin kiipeilytelineessa ja liukumaissa pitkan tovin. Kylla oli tyytyvainen poika kun kotiin lahdettiin. Sitten kun viela kotona selvisi, etta tanaan on karkkipaiva, niin oli kuulkaa pojan elama mallillaan. Tuolla se nyt istuu katsomassa Franklin-videoita onnellisena. Pikkupirpana nukkuu, joten mullakin kiva hengahdystauko. Muru on tietysti tottakai toissa, en tule sita reiluun viikkoon juuri nakemaan, kay vissiin kerran kaks kaantymassa kotona, ja se on kuulkaa ihan kirjaimellisesti. Kay vahan nukkumassa ja taas menoks.

Ma oon yrittanyt sitten viikkoani tayttaa kaikenlaisella, jotta ei kay aika tylsaksi silla aikaa kun muru on poissa. Alkuviikko jo ihan hyvin buukattu treffeja kavereitten kanssa. Kylla ma viela loppuviikoksikin jotain keksin 🙂 .

Jaakaapissa on jahmettymassa suklaakeksitaikina, leipominen on aina kivaa tuon pikkumurun kanssa. Pitaa yrittaa pitaa se puuhakkaana, silloin tulee vahemman tappeluita…

Ei muuta kuin hyvaa viikonlopun alkua teille kaikille Suomessa,  me taalla otettiin taas varaslahto 🙂