Viimekertaisesta epäonnesta lannistuneena en sitten olekaan taas jaksanut päivittää. Nyt otan vahingosta oppia ja kirjoitan tekstin ensin eri ohjelmalla ja sitten vasta lisään nettiin.
Hullua, että on jo kesäkuu puolessa välissä. Kalenteri menee eteenpäin sellaista vauhtia, että ei perässä pysy. Olen ihan paniikissa täytellyt pirpanan vauvakirjoja (joita on jostain syystä kaksi, kuten pikkumurullakin) ja yrittänyt miettiä, että koskakohan se oikein nosti päätään, koska alkoi taputtaa pöydänkantta??? Ei hajuakaan. Pikkumurun vauva-aikana mä kirjoitin muistiin KAIKKI päivämäärät ja kuvasin pallerosta SATOJA valokuvia. Pirpanasta kuvia on todella paljon vähemmän. Pikkumurusta on viime kuukausina vain ihan pari valokuvaa, syystä, että poikaa ei saa nykyään kuvata. Kääntää päänsä pois, selkä kameraan tai jopa kävelee pois. Ihme kamerakammo, johtuukohan siitä kuvausmäärästä, jota on elämänsä aikana tähän asti saanut kokea?
Tajusin, että pirpanasta ei ole edelleenkään otettu käden ja jalanpohjan kuvia. Tyttö on jo 7,5kk.
Vanhemmuus on suorittamista, ainakin välillä.
Me tullaan Suomeen jo VIIKON päästä! Mulla on kilometrin pituinen lista asioista, joita pitäisi tehdä ennen sitä. Ollaan hommattu tukikohta Helsinkiin, tehdään pari piipahdusta muualla. Murulla ei ole lomaa, joten en voi lasten kanssa kauheasti reissata. Tulkaahan käymään kaikki, kun mä en kerran tuu teille!
Pikkumuru oppi uimaan huhtikuun alussa, sen yritin silloin viimeksi kertoa. Nyt se ui sellaisia kymmenen metrin matkoja ja sukeltelee mun jalkojen välistä. Vesi on sen elementti, ehdottomasti. Joka päivä melkein käydään uimassa, se on näiden helteiden pelastus. Meillä on ehdottomasti tosi kivat naapurit. Paljon lapsiperheitä ja aktiivisesti porukka käy compoundin altaalla ja aiemmin, kun ei vielä ollut kuuma, leikkipuistossa. Ollaan tultu tutuiksi. Me ollaan viihdytty tosi hyvin uudessa kodissa, vanhaan ei todellakaan ole ikävä! Odotan jo ens syksyä ja sitä kun taas viilenee, silloin pikkumuru on jo niin iso (tulee jo neljävee!!!), että napanuora venyy entisestään ja kaverit tärkeitä, sen huomaa jo nyt. Harmi vaan, tosi hyvät suomalaiskaverit muuttaa takaisin Suomeen, niiden kanssa pikkumuru on leikkinyt monet tosi kivat leikit ja riidellyt tosi kivat riidat 😛
Pirpana oppi muutama päivä sitten ryömimään, vauhti ei tosin edelleenkään päätä huimaa. Sitä ennen peruutteli jonkun viikon. Nousee konttausasentoon ja heijaa siinä itseään, ei vielä etene. Mutta ei mene kauaa, tänään jo siirteli polviaan, mutta kellahti sitten nenälleen kun kädet eivät liikkuneet. Jokeltelee tavuilla ”äi-ti” ”ät-tä” ”ak-ka” ”ät-tä”. Rakastaa isoaveljeään, hihkuu pojan nähdessään. Tutkii erilaisia tavaroita suu töröllään keskittyneenä. Syö hyvin, kaikki maistuu. Katselin tässä eilen ostoskeskuksen leikkipaikassa sellaista vajaan vuoden vanhaa tyttöä, joka käveli taluttamalla ja huokaisin, että kohta meilläkin ollaan siinä vaiheessa. Siinä kysytään meikäläisen kestävyyttä kun pääsee taas taluttajaksi. Pikkumuru taitaa olla vielä vähän liian nuori siihen hommaan. Tai ainakin vähän liian raju, vois olla meno vähän liian hurjaa…
Bahrainissa on ollut kumma alkukesä. Illat on ihania, ei ole yhtään kosteaa! Tänään meinas altaassa tulla suorastaan vilu, ennenkuulumatonta kesäkuun puolessa välissä! Tähän aikaan kuuluu hikoilla kylpyvedessä!
Mä olen tehnyt jotain ennenkuulumatonta itse, olen käynyt kuntosalilla koko kevään. Paikka josta en ole koskaan tykännyt onkin yhtäkkiä tosi jees. Mulla on treenaajana suomalainen lihaskimppu, joka harmi vaan teki täällä vaan pienen visiitin ja siirtyy omanilaisten iloksi kesällä. Mutta toivottavasti tästä keväästä on saanut tarpeeksi hyvät eväät itsenäiseen jatkoon. Kun vaan pääsis kesällä Suomessakin vähän treenaamaan, ettei menis ihan hukkaan hyvä alku.
Tässä tälläinen keräilyeräpäivitys, seuraavan kerran uutisia Suomesta.
kaksi merta 