Vai että uutisia Suomesta? Pöh, Suomessa oltiin kaks kuukautta ja palattiinkin jo, eli se siitä päivityksestä sitten.
Helsingissä on muuten ihan hirveesti venäläisiä nykyään. Ja tämä siis ihan neutraali toteamus, ei viittausta siihen onko se hyvä vai huono asia, pisti vaan silmään ja korvaan, että ihan vilisemällä nykyään.
Helsingissä on myös ihan mahtavia leikkipuistoja. Meikäläinen on pari vuotta sitten ostanut pikkumurulle kasan hiekkaleluja, mutta niitä ei todellakaan tarvinnut roudata mukana, leikkipuistoissa oli valmiina kaikki. Sai jopa ilmaista lämmintä ruokaa! Ihan mahtavaa. PIkkumuru nautti ihan kympillä Roihuvuoren antimista. Komensi ostarilla notkuvaa porukkaa kuuluvasti, niitä nauratti kauheesti, mutta kiltisti väistivät kun pikkumuru porhalsi pyörällä ohi. Bussissa ja metrossa tunki pikku pyllynsä kenen tahansa viereen ja alkoi kuulustelun: ”kuka sä oot, mihin sä meet, mistä sä oot tulossa, mikä toi on, jne…” . Yllättävän suopeasti ihmiset tiedonhaluiseen suhtautuivat, pari kuulustelun alla ollutta teinityttöä katsoi vähän vinoon, mutta muiden kanssa juttua riitti. Bussissa aloin saamaan loppuaikoina tietäviä hymyjä, aloin tunnistamaan naamoja, ton kanssa pikkumuru on jutellut, ja ton ja ton ja ton… Piti jo alkaa komentamaan sitä yksikseen istumaan, että ei koko seutua ehtisi kuulustella.
Ja tietysti on pakko ylpeänä äitinä ilmoittaa, että pikkumuru on myös pronssimitalisti! Roihuvuoressa järjestettiin kesäolympialaiset ja meidän poika pokkasi tarkkuusheitosta kolmannen sijan, päihitti monta isompaansa!
Porissakin piipahdettiin, sekin on kyllä mahtava kaupunki lapsille kesällä. Ei sellaisia leikkipuistoja oo missään kuin Pellehermanni. Parasta oli kyllä, kun pääsi mummin kanssa pyöräilemään ja leipomaan ja vaarin kanssa pakettiautolla.
Kesä meni lähinnä leikkipuistoissa ja kämpillä leikkien. Olin ehkä hieman laiska ottamaan kehenkään yhteyttä, mutta meikäläisestä imettiin kyllä kaikki mehut ihan pelkän arjen pyörittämisessä, ei oikein riittänyt suuremmin energiaa suunnitella mitään. Muru pääsi sentään kuudeksi päiväksi meitä tapaamaan, oli se sentään jotain, uhkana oli, että ei pääsis ollenkaan. Toivottavasti ensi kesänä enemmän.
Lentomatkat meni varmaan parhaiten ikinä. Taisi olla kullanarvoinen idea yöpyä välillä hotellissa eikä vetää koko rumbaa putkeen. Siinä vaiheessa, missä poika kevään reissulla höyrysi ihan hiessä, tällä matkalla pidemmällä lennolla leikittiin ihan rauhallisesti -itsekseen. Näin tehdään kyllä jatkossakin, oli meinaan ihan eri kaliiberin reissut nämä.
Nyt siis ollaan taas kotona. Pikkumuru on ollut superonnellinen omien lelujen ja tuttujen juttujen ympäröimänä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun näki isänsä! Murua ei päästetty sen jälkeen edes vessaan yksin. Kuherruskuukautta kesti ekan viikon, edes sisällä kököttäminen ei harmittanut, kun oli niin paljon puuhaa. Nyt on havaittavissa pientä kyllästymistä, mutta onneksi nyt on tarha pikku hiljaa alkamassa. Uusi tarha (nursery) isossa koulussa, pehmeä lasku, aloittelevat pikku hiljaa. Ensi viikolla vasta joka päivä. Ekan päivän perusteella kaikki tulee menemään hyvin, ryhmässä tuttu poika edellisestä tarhasta, olivat maanantaina leikkineet yhdessä koko sen kaksi tuntia jonka tutustuminen kesti. Opettaja vaan kommentoi, että kova kyselemään tuo teidän poika. 😀
Pirpana nousee jatkuvasti seisomaan tukea vasten ja ottaa jostain kiinni pitäen muutaman askeleen. Varvistaa kyllä vielä. Seisominen on niin verissä, että ei pysty edes nukahtamaan. Tähän pöpöjä vilisevään maahan saavuttuamme molemmat tietty on räkätaudissa, pirpana vähän enemmän tukossa, korvissakin oli vähän punotusta, kun lääkärissä käytin. Toivottavasti ei siitä etene, ettei joudu lääkekuurille. Hyvin oli kasvanut typy, ihan keskikäyrän tuntumassa ollaan, vain vähän alle, siis paino. Pituus on ihan just eikä melkeen.
Täällä ei onneksi ole edes kauhean kuuma, toki päivät kuluu edelleen sisällä, mutta pahimmat hikihelteet on ohi. Kokeilemme jopa tänä yönä nukkua ilman ilmastointia makkareissa, yläaulassa vaan pidetään hurruutin päällä.
Mä odotan kuumeisesti sitä, että pikkumurun tarha alkaa kunnolla, ehkä mä sitten pystyn vihdoin tekemään ”oikeesti” jotain, siis rauhassa ja ilman keskeytyksiä. Koko kesän aikana en ole edes yrittänyt aloittaa.
kaksi merta 