Nykyajan orjakauppaa

Kotiapulaisongelmat onnellisesti ohi? Muutaman mutkan jälkeen se naapurin apulainen tuli meille töihin, on ollut nyt reilun kuukauden ja ollaan kaikki tosi onnellisia. Me ollaan saatu taloon reipas ilopilleri, joka tomerasti ottaa toimekseen kaikki askareet, tykkää meidän lapsista kauheesti ja pärjää joka tavalla tosi hyvin. Ihan toista siihen syksyiseen mököttäjään verrattuna, kuin eri maailmasta!

Eilen printtailin erinäisiä lippuja ja lappuja, jotta voidaan sponsoroida tuo apulainen, ja tänään oon päivitellyt tätä nykyajan orjakauppaa. Periaatteessahan systeemi on suht yksinkertainen, hommaat ihmisen sulle töihin ja hoidat samalla viranomaisasiat kuntoon eli sponsoroit kyseisen ihmisen ja se saa viisumin. Käytännössä porukka kuitenkin on paljon töissä ”free visalla”, eli joku paikallinen sponsoroi, mutta veloittaa siitä moninkertaisen summan, ja tää ihminen saa sit mennä töihin minne haluaa. Siinä välissä on sitten joku välikäsi joka rahoittaa sen viisumin ja jolle se pitää sitten maksaa tulevista palkoista takaisin. Ja sekin sit vetää välistä x määrän rahaa. Passi tietenkin jää sille viralliselle sponsorille ja jos sponsorin haluaa vaihtaa pitää siitäkin maksaa vähän ekstraa, jotta sponsori suostuu kirjoittamaan vaihtoon tarvittavan ”vapautuskirjeen”.

Tää välikäsi on usein joku sukulainen tai joku muu läheinen tuttu. Mä oon niin monta kertaa täällä törmännyt siihen, että suku ja perhe on oikeesti pahin. Ihan surutta käytetään ihmisiä hyväksi. Mä en edes jaksa mennä tän meidän apulaisen tapauksen yksityiskohtiin, onneksi tällä kertaa se sponsori oli oikeasti aika reilu tyyppi, suostui vaihtoon heti ja kirjoitti kaikki paperit mukisematta eikä puolella sanallakaan viitannut, että olisi halunnut siitä jotain rahaa. Mutta tää välikäsi on toinen juttu, apulaisen miehen lähisukulainen ja aika tyrannilta kuulostava tyyppi. Soittelee raivokkaita puheluita vähän vaikka kenelle ja on lähettämässä tätä meidän apulaista takaisin kotiin vähän joka välissä, uhkailee poliisilla. Mä oon kuunnellut noita juttuja vähän huuli pyöreenä, mulle se ei onneksi ole uskaltanut vielä soittaa, mutta mitä oon kuullut, niin kummeksuttaa. Hänenä olisin kyllä vähän varovainen, tyyppiesimerkki ihmiskaupan järjestelijästä, ymmärtäis olla hiljaa… Kun siis oikeesti sillähän ei ole mitään virallista asemaa tässä kuviossa, eikä sillä todellakaan ole mitään kättä pitempää poliisille esittää. Kunhan uhkailee, kun tajuaa, että tää meidän apulainen on lipeemässä sen otteesta eikä pystykään enää lypsämään siltä rahaa.

Mutta tosi ihanaa, alun vähän säikähtäneen oloisesta apulaisesta on kuukaudessa sukeutunut oikein iloinen ja puhelias tyyppi, joka taputteli tässä yks päivä leveä hymy naamallaan vatsaansa ja sanoi, että on alkanut meillä ollessaan lihoa. Oli kuulemma tyytyväinen. Se onkin ollut ja on vieläkin superlaiha.

Jotenkin epäloogista. Edellinen apulainen oli meillä onneton, kun ei saanut meillä syödäkseen ja tää seuraajansa on onnensa kukkuloilla, kun vihdoin saa syödä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: