Pikkumurun hieno päivä!

Nyt täytyy ihan täälläkin raportoida, että pikkumuru oppi tänään ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä kunniakkaassa neljän ja puolen vuoden iässä! On siitä varmaan jo kuukauden päivät, kun muru rontti otti pyörästä apparit pois ja pikkumuru on ollut siitä lähtien meille niiiiiiiin kiukkuinen! Se on ollut pyöräilijä henkeen ja vereen tyyliin siitä asti kun täytti kaks jos ei jo ennemminkin, on kuulkaa vetäny pitkin compoundia rennolla otteella kauheeta vauhtia kypärä päässä, usein säestyksenä jonkinlainen kovaääninen mölinä niin, että kaikki v a r m a s t i kuulee kuka on tulossa! Apupyörätön pyörä oli  ihan typerä, ei paljon puuttunut, ettei koko vempelettä potkaistu kiukuspäissään! Harjoitussessiot jäi aina äärimmäisen lyhyiksi, kerran, ehkä kaks tenniskentän ympäri ja siinä se. Säestyksenä hirvee motkotus (tuo poika osaa motkottaa jos joku, huoh)!

Sit mä vielä satuin näkemään paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululla ilmoituksen myytävästä käytetystä hempeän vaaleanpunaisesta pyörästä (tavarakori edessä ja rimpsut ohjaustangon kummassakin päässä ja kaikki), joka suorastaan huusi, että ostakaa tää pirpanalle! No ostettiinhan se, ja olisitte nähneet pikkumurun ilmeen!!! Sit se superonnellisena veti ympäri compoundia sillä pinkillä rimpsupyörällä muumilaukku korissa killuen pitäen sitä mölinäänsä. Siitä näystä pitäis kyllä ottaa kuva! No, vaaleanpunainen nyt sattuu olemaan meidän pikkumurun yks lempiväreistä ja kuka sitä nyt ei röyhelöistä tykkää??? Pikkumurun oma pyörä jäi surullisena nököttämään autokatokseen ja vaan hirveellä kiristyksellä ja uhkailulla sen sai tenniskentälle harjoittelemaan sen hikisen kierroksen, kaks.

Tänään taas piti kiristää, sovittiin, että pikkumuru sai ajaa pinkillä pyörällä sinne tenniskentälle saakka ja mä talutin sen sen oman pyörän sinne. Ehtona oli, että kierros harjoittelua omalla pyörällä ja sit saa ajaa sillä pinkillä. Ei tarvinnut kauaa pitää kiinni, sillä siitähän se otti ja lähti, pinkoi polkimilla minkä kerkes ja mä jäin kauas taakse. Hehhee, olisitte nähneet miten toinen voi olla onnellinen ja ylpeä! Ja tietysti mä olin kans!

Vielä pitää opetella uudestaan jarruttamaan, sillä nyt se unohtuu, kun jalat automaattisesti irtoaa polkimilta heti kun tasapaino alkaa vaappua. Ja liikkeellelähtö on vielä vaikeaa yksikseen, kun pikkumuru ei osaa ponkaista jalalla maasta alkuvauhteja. Mut nyt tääkin etappi on vihdoin saavutettu! Mun pojasta on tullut (hirveen) iso!

Advertisement

Me ollaan lomailtu ja hyysätty vieraita ja eletty ihan vaan arkea

Mistäs sitä aloittaisi…

Meidän huusholliin on rantautunut uhmis. Maitolasi tönäistään kiukkuisesti kauemmas, jos yritän tarjota; isoveli saa osakseen läpsäisyn tai kaksi; tavarat lentelee; ilme on yrmeä ja kaikkea säestetään kiukkuisilla murahduksilla. Niiiiin söpöä (ainakin vielä). Pirpana on puolitoistavuotias, vähän yli, ja suunnilleen näihin aikoihin nää samat kuviot alkoi pikkumurunkin kanssa. Mä en vaan oikein osaa ottaa tuota pientä yrmynaamaa tosissaan, kun selvästi monesti ihan vaan huvikseen kokeilee miltä tuntuis, jos nyt vähän yrittäis olla äksy. Hymyn saa vaihdettua naamalle ihan tuosta vaan, vähän kun kutittaa tai taputtaa poskea sormella, typy tulee jo huulet ojossa antamaan pusua! Mutta kai tässä pitää valmistautua siihen, että just kun pikkumuru on alkanut enemmän näyttämään aurinkoista puoltaan taas, toi toinen alkaa yrmistelemään.

Mulla oli kiireinen huhtikuu, ensin oltiin Jordaniassa ja Dubaissa lomalla (ihanaa!), sitten tuli äiti siskoineen käymään (ihanaa!), sitten oltiin muuten vaan puuhakkaita, kotiapulainen oli pitkäksi venähtäneellä asioidenhoitamisreissulla Sri Lankassa ja kotiaskareet sun muut vei tehokkaasti meikäläisen ajan.

Jordania oli elämys. Mä en ehtinyt etukäteen jotenkaan yhtään valmistautua koko reissuun, haaveilin vaan rantaresorttilomasta, joten lentokentältä ulos ajaessa olin jotensakin ällistynyt. Odotin samaa näkymää kuin Bahrainissa, eli suht modernia miljöötä, mutta Jordaniahan olikin aika erilainen! Hirveen köyhää, ainakin Ammanin seudulta poispäin ajaessa. Talot ihan tosi rapistuneita, autot järjestään tosi vanhoja, jotenkin hirveen kurjaa ja surkeaa. Mutta samaan aikaan maisemat tosi kauniit, kauniita kumpuilevia vuoria ja laaksoja, mielettömät näkymät välillä! Ja kun tiesi miten pitkä historia sillä maalla on ja miten siellä kurvailtiin samoilla seuduilla mistä Raamatun tarinat kertoo, oli jotenkin hyvä mieli. Mä tykkäsin ihan hirveesti!

Käytiin vaan Kuolleella merellä, asuttiin Mövenpickin resortissa, jota voin kyllä kovasti suositella. Siinä ne oli kaikki rivissä eri hotellit ja varmaan kaikki hyviä. Tehtiin pikku retket Mount Nebolle ja Jeesuksen kastamispaikalle, ne oli molemmat ihan siinä lähellä ja helpot pienten lasten kanssa. Vuorelle kipuaminen autolla oli mulle kova pala, mä pelkään korkeita paikkoja ja matka oli t u s k a a. Pikkumurua nauratti kun mä pidin silmiä kiinni ja pelkäsin. Luulin, että alastulo on vielä kaameempaa (usein on), mutta se olikin sitten suht iisi juttu. Muru tietysti ajoi, mua ei olis saanut autonrattiin mikään! Vuoren laelta oli kyllä sitten komeet maisemat! Bahrainissa on niin tasaista, että pienemmätkin mäet olis ollut meidän silmille upeita, mutta näistä näkymistä tykättiin kaikki kovasti! Pikkumuru oli sitä mieltä, että tuolta näki koko maailman!

Resortissa loikoilu oli niin kivaa puuhaa, että pikkumuru puhuu ”siitä paikasta missä oli suolaista vettä” vieläkin. Kyselee mennäänkö kohta sinne taas. Itse kuolleestamerestä poika ei ollut kovin vaikuttunut, leuan alla oli joku pieni kniiru johon kirveli kun siihen meni vettä. Muutenkin oli aika aallokkoista ja nopeasti syvää, joten tuollaiselle pikkutirriäiselle oli vähän haastavaa. Pikkumuru kävi vaan kastautumassa. Me kokeiltiin murun kanssa kellumista ja olihan se aika villiä.

Mutta altaissa molemmat lapset olis viihtyneet vaikka koko päivän! Pirpana jakeli lentosuukkoja hotellin työntekijöille ja lounasravintolassa pikkumuru piti ylläri ylläri hovia, kauhee lauma tarjoilijoita oli vierellä viihdyttämässä, kun poika söi jäätelöä baaritiskin vieressä. Muu perhe oli sillä aikaa kiltisti pöydän ääressä terassilla… Oli hyvä loma.

Jordanian jälkeen henkäistiin hetki kotona ja sit käytiin vielä pari yötä Dubaissa tapaamassa murun sukulaisia. Sen jälkeen ollaankin vaan oltu kotona.