Pikkumurun hieno päivä!

Nyt täytyy ihan täälläkin raportoida, että pikkumuru oppi tänään ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä kunniakkaassa neljän ja puolen vuoden iässä! On siitä varmaan jo kuukauden päivät, kun muru rontti otti pyörästä apparit pois ja pikkumuru on ollut siitä lähtien meille niiiiiiiin kiukkuinen! Se on ollut pyöräilijä henkeen ja vereen tyyliin siitä asti kun täytti kaks jos ei jo ennemminkin, on kuulkaa vetäny pitkin compoundia rennolla otteella kauheeta vauhtia kypärä päässä, usein säestyksenä jonkinlainen kovaääninen mölinä niin, että kaikki v a r m a s t i kuulee kuka on tulossa! Apupyörätön pyörä oli  ihan typerä, ei paljon puuttunut, ettei koko vempelettä potkaistu kiukuspäissään! Harjoitussessiot jäi aina äärimmäisen lyhyiksi, kerran, ehkä kaks tenniskentän ympäri ja siinä se. Säestyksenä hirvee motkotus (tuo poika osaa motkottaa jos joku, huoh)!

Sit mä vielä satuin näkemään paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululla ilmoituksen myytävästä käytetystä hempeän vaaleanpunaisesta pyörästä (tavarakori edessä ja rimpsut ohjaustangon kummassakin päässä ja kaikki), joka suorastaan huusi, että ostakaa tää pirpanalle! No ostettiinhan se, ja olisitte nähneet pikkumurun ilmeen!!! Sit se superonnellisena veti ympäri compoundia sillä pinkillä rimpsupyörällä muumilaukku korissa killuen pitäen sitä mölinäänsä. Siitä näystä pitäis kyllä ottaa kuva! No, vaaleanpunainen nyt sattuu olemaan meidän pikkumurun yks lempiväreistä ja kuka sitä nyt ei röyhelöistä tykkää??? Pikkumurun oma pyörä jäi surullisena nököttämään autokatokseen ja vaan hirveellä kiristyksellä ja uhkailulla sen sai tenniskentälle harjoittelemaan sen hikisen kierroksen, kaks.

Tänään taas piti kiristää, sovittiin, että pikkumuru sai ajaa pinkillä pyörällä sinne tenniskentälle saakka ja mä talutin sen sen oman pyörän sinne. Ehtona oli, että kierros harjoittelua omalla pyörällä ja sit saa ajaa sillä pinkillä. Ei tarvinnut kauaa pitää kiinni, sillä siitähän se otti ja lähti, pinkoi polkimilla minkä kerkes ja mä jäin kauas taakse. Hehhee, olisitte nähneet miten toinen voi olla onnellinen ja ylpeä! Ja tietysti mä olin kans!

Vielä pitää opetella uudestaan jarruttamaan, sillä nyt se unohtuu, kun jalat automaattisesti irtoaa polkimilta heti kun tasapaino alkaa vaappua. Ja liikkeellelähtö on vielä vaikeaa yksikseen, kun pikkumuru ei osaa ponkaista jalalla maasta alkuvauhteja. Mut nyt tääkin etappi on vihdoin saavutettu! Mun pojasta on tullut (hirveen) iso!

Mainokset

Yksi vastaus to “Pikkumurun hieno päivä!”

  1. Siru Says:

    Kukapa nyt ei pinkistä tykkäisi!Kyllä muistan kun itse opin ajamaan. polkupyörällä,ja se oli aikuisten pyörä.,voi sitä riemua.Niin tämä tapahtui joskus 50-luvulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: