Pari viikkoa Bahrainissa on vierähtänyt aivan uskomattoman nopeasti. Ja toisaalta tuntuu siltä, kuin koko Suomi-reissusta olisi jo aivan mielettömän pitkä aika. Meillä oli erittäin ihana kesä, kaikella lailla. Kolme kesää melko lailla yksikseni kärvisteltyäni oli ihanaa, että murulla oli vihdoin Oikea Loma! Saatiin olla paljon ulkona, nähdä ihania ihmisiä, rentoutua, vaan olla, mutta myös mennä viilettää. Iloinen olen siitä, että päästiin käymään myös Pohjanmaalla pitkästä aikaa, vaikka reissu jäikin eräiden sattumusten jälkeen aiottua lyhyemmäksi ja pari suunniteltua asiaa jäi tekemättä ja monta ihanaa ihmistä näkemättä.
Yksi asia, mitä en kyllä Suomesta kaipaa, on automatkailu. Tenavat sai tuntia pidemmillä reissuilla takapenkillä aikaan sellaisen shown, että oksat pois. Multa kalisee kohta poskihampaat pois suusta, kun kiristelen leukaperiäni niin tiukkaan ihan vain sitä muistellessani. Muuten noista kahdesta on tullut kyllä tosi hyvä parivaljakko. Mua ei kohta enää kaivata leikkeihin ollenkaan, kun nää kaksi pellavapäätä keksii kaikenlaista kivaa yhdessä. Eräs suosikkileikeistä on jo pitkään ollut koira/kissaleikki. Vuorotellen tai yhtä aikaa tenavat konttivat ympäri lattioita joko haukkuen tai naukuen. Portaatkin pitää kivuta ylös ja alas konttausasennossa. Mikä on himpun verran hankalaa meidän pirpanalle, joka on kumminkin sen verran lyhyt, että ei oikein meinaa ylettää. Mökilläkin piti asuntovaunun portaita yrittää tulla alas kontaten, vaikka piti kurottaa melkein pystysuoraan alaspäin. Pari kertaa piti pelastaa putoamiselta. Mutta silti, tosi söpöä. On hellyttävää nähdä, miten pikkumuru välillä pitää niin kovasti huolta pikkusiskosta. Vaikka toki osaa olla otteissaan erittäinkin raisu välillä.
Pikkumurun koulu alkaa taas maanantaina. Meitä taitaa molempia, sekä pikkumurua että mua, hieman jännittää. Onneksi luokkakaverit säilyy samoina, tulee vain kaksi uutta Bahrainista pois lähteneiden tilalle ja muutama muu koska Receptionissa luokkakoko kasvaa. Mutta uusi luokkahuone, uudet opettajat, kahta tuntia pidempi päivä ja muutenkin uudet tuulet. Mun piti käydä hakemassa pikkumurulle uudet koulupuvun shortsit, vanhat jäi jo keväällä liian pieniksi, mutta en viitsinyt viimeisenä kuukautena ostaa uusia, joten pakko oli vain pinnistellä. Meidän poika on v a l t a v a! Joidenkin luokkatoveriensa rinnalla näyttää jättiläiseltä! Toki on myös luokkansa vanhimpia, moni on melkein vuoden nuorempi.
Tätä sisällä kököttämistä ei jaksa, joten tässä on ehditty järjestää muutamatkin leikkitreffit pikkumurun luokkakavereiden kanssa. Pikkumurun keväinen Suuri Rakkaus on tavattu jo pari kertaa, ja vaikka poika kovasti yrittää esittää, että Rasittava tuo nainen, ei tyytyväistä hymyä voi kuitenkaan estää. Rakkaus on kyllä molemminpuolista, neiti M oli suorastaan hysteerinen, kun näki meidän pikkumurun kesän jälkeen ekaa kertaa. Neiti M on aito nainen, näkee hyvin pikkumurun esityksen läpi eikä anna sen haitata, tulee ja halaa tomerasti!
Hei muuten, pakko mainostaa, pikkumurun ja Neiti M:n kanssa käytiin yhdessä katsomassa Bahrainin kesäfestivaaleihin liittyvä Scooby Doo -show ja kaikki kyllä tykättiin kovasti. Vielä pitäis Barney-showhun ostaa lippu ja vieda pirpana sinne, tykkäis varmasti
Pirpana on kans kasvanut ja alkanut kauheesti puhua höpöttää. En tiedä mitä se kertoo meidän perheestä, mutta saattaa nukahtaessaan hokea ”pitsaa, pitsaa, pitsaa” loputtomiin. Suosikkejaan ovat myös ”ei saa” ja ”piis”, eli please. Paljon edelleen pätkii sanoja, moi on ”mo”, pois on ”po” ja pestä kädet on joko ”pe kä” tai ”pesee kä”. Mutta hurjasti on sanavarasto kehittynyt ja jos yhtään veljeensä tulee, ei sitä enää hiljaiseksi saakaan.
Veljestä puheen ollen, en tiedä mikä meidän pikkumurusta oikein tulee. Itse esittelee itsensä poliisiksi ja eläytyy kyllä rooliinsa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta toisaalta tänään muisteli sitä taannoista Scooby Doo -esitystä ja sanoi, että hänkin haluaa esiintyä. Ja soittaa kanssa! Hurmurin vikaa siinä kyllä on, tässä yks päivä Seef Mallissa flirttaili saudinaiset niin pyörryksiin, että yhdeltä kaatui pastat syliin.
Mutta mutta, vahvasti alkaa näyttää siltä, että arki meidän perheessä taas loman jälkeen alkaa. Maanantaina se nähdään miten se menee. Onneksi mä saan pitää pirpanan mun kanssa kotona vielä tammikuuhun saakka!
kaksi merta 