Archive for syyskuu 2013

Ystävät, rakkaat kullat

syyskuu 10, 2013

Bahrainissa ekspattina on joutunut näiden vuosien aikana toteamaan, että elämä on yhtä vanhan jättämistä ja uutta alkua. Maahan muuttaa koko ajan uusia ihmisiä, joihin on oltava valmis tutustumaan, ja samalla jatkuvasti ihmisiä muuttaa pois aloittamaan elämää alusta jossain muualla. Tämän kesän aikana meidän compoundista muutti pois iso joukko ihmisiä, ja vaikka monikaan heistä ei ollut muuta kuin hyvänpäiväntuttu, oli seassa ihan hyviksi ystäviksikin tulleita. Aihe on mielessäni siksi pinnalla, että näiden ennen kesää hyvästeltyjen lisäksi taas tänään luin fb:stä, että jälleen yksi uusi perhe muuttaa pois kuun lopussa.

Mutta siis tämä muuttorumba koskee muitakin kuin naapureita. Vuosien mittaan on pitänyt  hyvästellä turhan monta hyvää ystävää, joidenkin lähtöön sopeutuminen on vieläkin kesken. Tottakai samalla tämä merkitsee sitä, että on saanut olla niin onnekas, että on saanut tutustua aivan ihaniin uusiin ihmisiin, sillä ketään näistä täällä ystäviksi lähentyneistä en tuntenut ennen kuin muutin tänne.

Saldo on siis loppujen lopuksi plussan puolella!

* * *

Päätettiin tänään viettää perhepäivä. Pakkauduttiin siis kaikki autoon pirpanan päikkäreiden jälkeen, kotiapulainen mukaan luettuna, ja suunnattiin City Centre Mallin Wahooo!-vesipuistoon. Pikkumuru yritti koko automatkan sinnikkäästi udella mihin oltiin menossa, mutta minä päätin pitää sen salaisuutena. Vasta ihan vesipuiston sisäänkäynnin nurkilla poika arvasi, eikä sitten meinannut nahoissaan pysyä.

En ole ihan varma siitä kuka oli reissusta kaikkein onnellisin: pirpana, joka pääsi vesipuistoon elämänsä ensimmäisen kerran ja laski pikkulasten vesiliukumäen varmaan viiskyt kertaa peräperää silmät ilosta tuikkien; pikkumuru, joka laski joka ikisen ikäiselleen sopivan vesiliukumäen ja olisi viihtynyt aaltoaltaassa ikuisuuden; vai kotiapulainen, joka myös oli elämänsä ensimmäistä kertaa vesipuistossa ja kikatti ensimmäisestä vesiliukumäestä tultuaan kuin teini! Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Kunhan nää helteet tästä helpottaa pitää kyllä käydä Lost Paradise of Dilmunissakin, joka on myös vertaansa vailla.

* * *

Pikkumurusta on tullut autokauppias. Joka päivä ruokapöydän alle raahataan kaikki pikkuautot, rekat ja muut tilpehöörit, keittiöstä haetaan läjä kauppakasseja ja sitten ryhdytään teippaamaan salakirjoituksin varustettuja lippuja ja lappuja tarmokkaasti pitkillä teipinpalasilla pitkin alakertaa. Lapuissa kuulemma lukee muun muassa kaupan aukioloajat. Ihan hirvee sotku, mutta en henno kieltää, leikki on aivan ihana, varsinkin, kun siihen kelpuutetaan pirpanakin mukaan. Typykkäkin ahertaa teipin ja papereiden kanssa ja kanniskelee hedelmäpusseissa pikkuautoja tohkeissaan. Koulun alkamisen jälkeen pikkumurulla on ollut hyvä flow. Heti  kotiin päästyä alkaa kivat leikit, telkkarin ääressä ei oo juurikaan ehditty istumaan. Ihan mahtavaa, pelkäsin ihan muuta, kun ulos kerran pääsee vasta puoli viiden nurkilla, siis jos ei halua paistua.

Mua alkoi ihan hirveästi naurattamaan, kun pikkumuru kommentoi tänään auton takapenkiltä paluumatkalla vesipuistosta, että harmi kun ei tänäänkään ehtinyt leikkiä sitä autokaupaa. Siis herrahan pakersi niiden teippiensä kanssa varmaan tunnin, ellei ylikin, ei melkein malttanut lähteä koko vesipuistoreissulle. (Vaikka en virallista määränpäätä paljastanut, kerroin, että johonkin tosikivaan paikkaan ollaan menossa.) Pikkumuru ei ihan totta koskaan oikein ehdi siihen autojen myymisvaiheeseen, kun kaupan valmisteluun menee niin pitkä aika! Muutaman kerran olen päässyt asiakkaaksi ja sekin on pikkumurusta oikein mukavaa. Ja toki siihenkin vaiheeseen kuuluu olennaisena osana teippi. Joka ostos nääs paketoidaan paperiin ja teipataan kiinni.

Voitte vaan arvata kuinka paljon meidän taloudessa kuluu teippiä…

Mainokset

Katsaus kesään

syyskuu 5, 2013

IMG_7524

IMG_7312

IMG_7212

IMG_7361

IMG_7362

IMG_7532

We need to have a little chat soon…

syyskuu 5, 2013

…pahaenteinen lausahdus opettajan suusta… Kyselin tänään, ekan viikon jälkeen, opettajalta kommentteja miten viikko on mennyt ja vastaus oli tämä edellinen. Onneksi ei kyse mistään vakavasta, meidän jästipää ei vaan haluaisi tehdä samoja juttuja kun muut, eli sitä mitä opettaja pyytää tekemään. Herra ”minä itse tiedän mitä haluan”, tiedetääntiedetään, on tavattu jo. Opettaja tuntuu olevan kyllä hyvin tilanteen tasalla ja osaa konstit, pikkumurukin totes mulle vaan, että ”mutta kyllä mä sit teen ne jutut”. Ensin pitää vaan esittää hankalaa.

Mutta että niillä on kivoja leikkejä pirpanan kanssa!. Tänään tekivät yhdessä junarataa pitkät pätkät ja leikkivät autokauppaa (pikkumuru on raahannut ruokapöydän alustan täyteen pikkuautoja, joita sitten asiakkaan valinnan mukaan paketoi paperiin ja laittaa kassiin). Pirpana on aivan superihastunut muumeihin, niitä ne sitten katsoo yhdessä. Pikkumuru ei vaan oikein jaksa enää katsoa muumeja, hetken vaan istuu pirpanan vieressä, sitten siirtyy tietokoneelle katsomaan tietokoneelta ”Curious Georgea”.

Mä odotan niin, että säät tästä viilenis. Tai siis on nyt jo viileämpää, mutta aivan jumalattoman kosteaa! Mutta kyllä tuolla jo puolisentoista tuntia kerrallaan jaksaa ennen auringonlaskua, joskus neljän jälkeen aikaisintaan. Lapset menee pää märkänä. Pikkumuru vetää rinkiä compoundin ympäri pyörällä ja hikoaa. Pirpana istuu leikkipuistossa hiekan keskellä tekemässä hiekkakakkuja on ihan hiekassa koko pimu. Letkulla sen huuhtaisen ennen kuin mennään sisälle kunnolla suihkuun.

Mutta siis, koulunaloitus meni hyvin, pikkumuru ei ekana aamuna edes pysähtynyt antamaan halia ja pusua ennen kuin meni jonoon. Sinne katosi. Vannotin sen seuraavana aamuna, että ei koskaan saa niin kiire olla, ettei pusua ehtis antamaan! Onneksi on muistanut sen jälkeen. Ja hienosti tulee puoliltapäivin luokasta ulos mukana kaikki tavarat! Ekat sanat ekan päivän jälkeen oli, että ”oli tosi kivaa leikkipuistossa!” Muutaman kerran on maininnut, että hän haluaa takaisin nurseryyn, mutta hyvin on kuitenkin näyttänyt nauttivan isona poikana olosta. Nurseryn opettajan, joka on nyt siirtynyt opettamaan receptionia, näkee joka päivä ulkoilun aikana, joten se varmaan vähän helpottaa. Mutta katsotaan nyt mitä tuleva keskustelu opettajan kanssa tuo tullessaan. Tunnen poikani hyvin, niin hyvässä kuin pahassa ja tiedän just mistä asioista kiikastaa. Tulee toivottavasti kasvamaan joistain oikuistaan talven aikana, pirpanakin koko ajan kotona kasvattaa jakamaan ja olemaan.