…pahaenteinen lausahdus opettajan suusta… Kyselin tänään, ekan viikon jälkeen, opettajalta kommentteja miten viikko on mennyt ja vastaus oli tämä edellinen. Onneksi ei kyse mistään vakavasta, meidän jästipää ei vaan haluaisi tehdä samoja juttuja kun muut, eli sitä mitä opettaja pyytää tekemään. Herra ”minä itse tiedän mitä haluan”, tiedetääntiedetään, on tavattu jo. Opettaja tuntuu olevan kyllä hyvin tilanteen tasalla ja osaa konstit, pikkumurukin totes mulle vaan, että ”mutta kyllä mä sit teen ne jutut”. Ensin pitää vaan esittää hankalaa.
Mutta että niillä on kivoja leikkejä pirpanan kanssa!. Tänään tekivät yhdessä junarataa pitkät pätkät ja leikkivät autokauppaa (pikkumuru on raahannut ruokapöydän alustan täyteen pikkuautoja, joita sitten asiakkaan valinnan mukaan paketoi paperiin ja laittaa kassiin). Pirpana on aivan superihastunut muumeihin, niitä ne sitten katsoo yhdessä. Pikkumuru ei vaan oikein jaksa enää katsoa muumeja, hetken vaan istuu pirpanan vieressä, sitten siirtyy tietokoneelle katsomaan tietokoneelta ”Curious Georgea”.
Mä odotan niin, että säät tästä viilenis. Tai siis on nyt jo viileämpää, mutta aivan jumalattoman kosteaa! Mutta kyllä tuolla jo puolisentoista tuntia kerrallaan jaksaa ennen auringonlaskua, joskus neljän jälkeen aikaisintaan. Lapset menee pää märkänä. Pikkumuru vetää rinkiä compoundin ympäri pyörällä ja hikoaa. Pirpana istuu leikkipuistossa hiekan keskellä tekemässä hiekkakakkuja on ihan hiekassa koko pimu. Letkulla sen huuhtaisen ennen kuin mennään sisälle kunnolla suihkuun.
Mutta siis, koulunaloitus meni hyvin, pikkumuru ei ekana aamuna edes pysähtynyt antamaan halia ja pusua ennen kuin meni jonoon. Sinne katosi. Vannotin sen seuraavana aamuna, että ei koskaan saa niin kiire olla, ettei pusua ehtis antamaan! Onneksi on muistanut sen jälkeen. Ja hienosti tulee puoliltapäivin luokasta ulos mukana kaikki tavarat! Ekat sanat ekan päivän jälkeen oli, että ”oli tosi kivaa leikkipuistossa!” Muutaman kerran on maininnut, että hän haluaa takaisin nurseryyn, mutta hyvin on kuitenkin näyttänyt nauttivan isona poikana olosta. Nurseryn opettajan, joka on nyt siirtynyt opettamaan receptionia, näkee joka päivä ulkoilun aikana, joten se varmaan vähän helpottaa. Mutta katsotaan nyt mitä tuleva keskustelu opettajan kanssa tuo tullessaan. Tunnen poikani hyvin, niin hyvässä kuin pahassa ja tiedän just mistä asioista kiikastaa. Tulee toivottavasti kasvamaan joistain oikuistaan talven aikana, pirpanakin koko ajan kotona kasvattaa jakamaan ja olemaan.
kaksi merta 
Vastaa