Archive for lokakuu 2013

Joulu on kohta ovella!

lokakuu 13, 2013

Pikkumuru sai tänä iltana idean! Joulutontulle piti jättää ruokapöydälle jotain syötävää!

Tuumasta toimeen. Ohjeistin, että ensin piti piirtää piirustus. Tällä kertaa paperille syntyi kuva möröstä ja pelokkaasta joulutontusta. Paperille ruksattiin monta t-kirjainta (se on ilmeisesti pikkumurusta kaikista helpoin kirjoittaa, sillä kaikki piirustukset ovat nykyään täynnä niitä, vähän kohtalokkaan näköisiä, näyttävät hautaristeiltä, seassa vähän sahalaitaa), yläreunaan oma nimi, piirustus kirjekuoreen, ja lopuksi kieli suupielestä pilkottaen kirjoitti saneluni mukaan kuoreen ”tonttu”. Sitten miettimään mitä tontulle tarjottaisiin. Ehdotin pähkinöitä ja se kelpasi. Pähkinöiden viereen tonttukuppiin kaadettiin porkkana-appelsiinimehua, pikkumurun ja murun lempparia (mun mielestä ihan kauheaa sotkua). Ja se piirustuskirje tarjottavien viereen.

Taidan saada syyttää koko episodista vain itseäni. Kopioin joskus varmaan viime vuonna entisen naapurini idean, jossa kirje joulupukille jätettiin en nyt muista oliko ruokapöydälle vai ulos keksien kera, ja aamulla lautasella oli vain murut jäljellä ja kirje kadonnut. Siispä joskus viime vuonna, tylsänä päivänä, piirrätytin pikkumurulla piirustuksen ja jätettiin se tonttua varten odottamaan. Ei siis ollut kyse joululahjatoiveesta, muuten vain huvituksesta. Aamulla tarjottavien tilalla oli suklaata, lahja tontulta. Meillä on muutenkin joulukuussa perinne, jossa joulukalenterina toimii pieni pussukka, joka joka aamu ennen joulua löytyy jostain vaihtuvasta paikasta ja sisällä on useimmiten suklaata. Pikkumuru on siis tehokkaasti yhdistänyt joulutontun suklaaseen ja on nyt niin fiksu, että osaa kerjätä sitä kesken vuottakin 😀

Kävin äsken kurkkaamassa ruokapöydälle ja kas vain, pähkinät lautaselta olivat kadonneet, samaten kirjekuori, ja lautasella kaksi suklaakonvehtia! Joulutontut tosiaan ovat alkaneet jo kierroksensa! Tsih.

 

* * *

Pirpana on kuumeessa. Nenä ihan tukossa ja kurkku varmaan kipeä, siltä ääni kuulostaa. Arvasin, että ainakin toinen ellei molemmat on kohta kipeänä, sää on taas ”vaihtunut” ja viikolla on ollut hiekkaa ilmassa, tulee tuulen mukana. Yleensä aina lapset sairastuvat, kun nää säät tulee. Siis säähän ei varsinaisesti vaihdu suomalaisen mittapuun mukaan, mutta helteet ovat nyt taittuneet ja lämpötila menee jopa alle kolmenkymmenen. Ja tuulet tuovat mukanaan pöllyävää hiekkaa, joka täyttää suut ja silmät. Vielä nää ei olleet varsinaisia hiekkamyrskyjä, mutta tylsiä silti.

Iloista tässä on se, että ulkoilla voi käytännössä läpi päivän. Pikkumuru oli tänään iltapäivällä ulkona melkein kaksi tuntia, kaivoi leikkipuistossa hiekasta ”kultaa” ja roudasi kullan virkaa toimittavia pikkukiviä ämpärissä olkkariin asti, pestyään ne ensin ulkona puutarhaletkulla. Tosi kiva, että löytyi kiva puuha. Pirpana parka joutui jäämään sisälle. Eilen vein sen ulos joksikin aikaa, mutta tänään oli kunto selkeästi huonompi, joten pidin sen sisällä. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että ei tule korvatulehdusta.

* * *

Tänään tapahtui muuten sellainen ihme, että koko talon ilmastointilaitteista yksikään ei ollut päällä! Tässä talossa on tosi typerät laitteet, tuuletin on päällä koko ajan. Kompressori pyörähtää päälle vain ajoittain, mutta tuulettimen humina on jatkuvaa. En muista koska yläaulan ilmastointi on viimeksi ollut pois päältä, joten korvissa kuuluva taustahumina on ollut kuukausikaupalla jatkuvaa. Kun nyt viimein ilmastoinnin pystyi laittamaan pois päältä tuntui hiljaisuus ihan hassulta. Kellon tikitys ja muut taustaäänet kuuluivat ihan hassun kovaa korvissa. Talon muita ilmastointilaitteita pistetään päälle ja pois tarpeen mukaan, mutta yläaulassa olemme antaneet ilmastoinnin olla päällä koko ajan, sillä se viilentää tasaisesti yläkerran makkareita. En minä eikä muru tykkää nukkua ilmastointi päällä makkarissa, mutta aulasta tuleva viileä ilma on yleensä tarpeeksi, vain pahimmilla helteillä makkarinkin ilmastointi pitää jossain vaiheessa yötä laittaa joksikin aikaa päälle. Tässä talossa on sen verran isot ikkunat alakerrassa, että päivällä aurinko lämmittää talon yleensä aika kuumaksi ja ilmastointia tarvitaan pitkään. Yläaula varsinkin tulisi nopeasti tosi kuumaksi, siksi siis jatkuva pouhuutus. Ilmastointilaite, niin ihana ja tarpeellinen kuin se näillä lämpötiloilla onkin, on oikeasti aika rasittava kapine!

Toinen juttu on vedenlämmitin. Koko kesän talon vesivaraajat ovat olleet pois päältä, sillä vesisäiliö lämpenee ihan tarpeeksi kuumaksi ulkona. Kesän ajan hanan vääntäminen pitää ajatella toisinpäin: kuumaa vettä kylmän puolelta, sillä vesi tulee kuumassa olevasta ulkosäiliöstä, ja kylmää vettä kuuman puolelta, sillä vesi tulee kylppärin sisäkaton takaa sisällä olevasta säiliöstä ja siellä vesi pysyy viileämpänä, joskaan ei kylmänä, silloin kun varaaja ei ole päällä. Muutaman aamun kärvistelin aika kylmissä suihkuissa, kunnes viimein annoin periksi ja laitoin varaajan päälle muutama päivä sitten.

Ihanaa, talvi on tulossa!