Archive for 22 joulukuun, 2013

”Olen taas tavannut tuttuja niin että en saa unta – – -”

22 joulukuun, 2013

”…tyynyä puristan kuin hyvää ystävää.” (Risto Rasa)

Bahrain on maa, jossa tullaan ja mennään koko ajan. Tutustut jatkuvasti uusiin ihmisiin ja jatkuvasti saa vastaavasti hyvästellä toisia. Näiden reilun kahdeksan (!) vuoden aikana näin on käynyt lukemattomia kertoja.

Uudet tuttavuudet ja ystävät ovat tietysti tosi ihana juttu! Joidenkin kanssa riittää, että tapaa harvakseltaan, synkkaa niin hyvin, että syntyy vahva ystävyys hetkessä. Jotkut jää hyvänpäiväntutuiksi, joiden kanssa rupatellaan kun tavataan milloin mistäkin syystä ja missäkin yhteydessä. Ja jotkut päätyvät osaksi jokapäiväistä arkea, ihan lähelle, tärkeiksi.

Bahrain on tässä kuussa taas näyttänyt kyntensä. Jouduimme hyvästelemään rakkaat ystävät, jotka ovat näytelleet isoa osaa meidän bahrainilaisessa elämässä, melkein seinänaapureina täälläoloajasta kuusi vuotta! Ekat vuodet heidän kotinsa oli mulle toinen koti, vietin siellä joskus enemmän aikaa kuin omassani sillä aikaa kun muru oli työreissuilla. Vielä silloin joskus, kun oltiin vaan minä ja muru, sai loikata hetkessä keskelle pikkulapsiperheen arkea. Siitä oli sitten helppo jatkaa, kun oma perhe kasvoi, monta oivallusta viisaampana.

Nyt pitää luoda uudet rutiinit ja keksiä kenelle soittaa, kun etsii hyvää ompelijaa tai hei missä oli se pikku putiikki mistä sä puhuit silloin. Jostain pitäis löytyä myös joku jonka kanssa jakaa maanantaiaamut taiteillen. Ja joku joka maalaa tai valmistelee kahdeksan taulua samassa ajassa, kun minä näperrän jotain pientä yksityiskohtaa. Ja joku joka osaa aina löytää oikeat sanat silloin, kun on ystävä hädässä. Ja joka näyttää esimerkkiä siinä miten pystyy olemaan loputtoman kärsivällinen silloin, kun pojat kaapii kalliit naamarasvat tai kastelee olkkarin läpimäräksi autonpesuleikeissä.

Musta jotenkin tuntuu, että mun täytyy löytää enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä joilla tämä vaje täytetään…

p.s. Hassua sinänsä, mutta olemme törmänneet myös uusiin suomalaisiin, tai sanoisinko uusvanhoihin, sillä kahdeksan vuotta sitten, just ennen kuin me tultiin tälle saarelle, he lähtivät, vain tullakseen nyt takaisin.