”…tyynyä puristan kuin hyvää ystävää.” (Risto Rasa)
Bahrain on maa, jossa tullaan ja mennään koko ajan. Tutustut jatkuvasti uusiin ihmisiin ja jatkuvasti saa vastaavasti hyvästellä toisia. Näiden reilun kahdeksan (!) vuoden aikana näin on käynyt lukemattomia kertoja.
Uudet tuttavuudet ja ystävät ovat tietysti tosi ihana juttu! Joidenkin kanssa riittää, että tapaa harvakseltaan, synkkaa niin hyvin, että syntyy vahva ystävyys hetkessä. Jotkut jää hyvänpäiväntutuiksi, joiden kanssa rupatellaan kun tavataan milloin mistäkin syystä ja missäkin yhteydessä. Ja jotkut päätyvät osaksi jokapäiväistä arkea, ihan lähelle, tärkeiksi.
Bahrain on tässä kuussa taas näyttänyt kyntensä. Jouduimme hyvästelemään rakkaat ystävät, jotka ovat näytelleet isoa osaa meidän bahrainilaisessa elämässä, melkein seinänaapureina täälläoloajasta kuusi vuotta! Ekat vuodet heidän kotinsa oli mulle toinen koti, vietin siellä joskus enemmän aikaa kuin omassani sillä aikaa kun muru oli työreissuilla. Vielä silloin joskus, kun oltiin vaan minä ja muru, sai loikata hetkessä keskelle pikkulapsiperheen arkea. Siitä oli sitten helppo jatkaa, kun oma perhe kasvoi, monta oivallusta viisaampana.
Nyt pitää luoda uudet rutiinit ja keksiä kenelle soittaa, kun etsii hyvää ompelijaa tai hei missä oli se pikku putiikki mistä sä puhuit silloin. Jostain pitäis löytyä myös joku jonka kanssa jakaa maanantaiaamut taiteillen. Ja joku joka maalaa tai valmistelee kahdeksan taulua samassa ajassa, kun minä näperrän jotain pientä yksityiskohtaa. Ja joku joka osaa aina löytää oikeat sanat silloin, kun on ystävä hädässä. Ja joka näyttää esimerkkiä siinä miten pystyy olemaan loputtoman kärsivällinen silloin, kun pojat kaapii kalliit naamarasvat tai kastelee olkkarin läpimäräksi autonpesuleikeissä.
Musta jotenkin tuntuu, että mun täytyy löytää enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä joilla tämä vaje täytetään…
p.s. Hassua sinänsä, mutta olemme törmänneet myös uusiin suomalaisiin, tai sanoisinko uusvanhoihin, sillä kahdeksan vuotta sitten, just ennen kuin me tultiin tälle saarelle, he lähtivät, vain tullakseen nyt takaisin.
kaksi merta 
23 joulukuun, 2013 23:08 |
Niin tuttuja tunnelmia…
Eilen vaihteeksi mietin silmät kyynelissä miten tulen pärjäämään ilman erästä ystävääni josta on ollut apua ja tukea ja seuraa jos jonkinlaisissa tilanteissa. Olemme olleet hyviä ystäviä vasta vain noin vuoden verran mutta tänä vuonna tiemme eroavat, ihan liian varhain: joko lähdemme me tai sitten joka tapauksessa ystäväni perhe lähtee muihin maisemiin. Ero on edessä oli miten oli. Eikä tilanteesta tee ollenkaan helpompaa se, että ystäväni lapset ovat omien lasteni parhaita ystäviä ja hänen miehensä minun mieheni läheinen työtoveri ja ystävä.
Tämä on mulle ehdottomasti tämän elämän kurjin puoli: nämä loputtomat erot! Täytyy vain toivoa, että tosiaan on niin, että kun yksi ovi menee kiinni, toinen aukeaa…
Tsemppiä! Ja hyvää joulua!