Hyvänen aika!

Miten mä en ollenkaan ole muistanut koko blogia! En tiedä pitäiskö pikku hiljaa haudata koko projekti, kun tää ei kerta näin pitkään aikaan edes vilahda mun mielessä! Kaikki lukijatkin ovat varmaan aikojen saatossa kaikonneet…

Mutta kun nyt tänne kerran eksyin, niin kerrotaan samalla kuulumisia.

Pirpana aloitti tammikuussa tarhan ja rakastaa sitä yli kaiken. Pikkumuru aloitti myös samanikäisenä ja huudon kanssa jäätiin tarhaan joka aamu. Pirpanan kanssa istuin tasan kaksi aamua, ekana ehkä kymmenen minuuttia, toisena viisi. Puoiltapäivin tarhassa odotti iloinen tyttö, oli saanut maalata ja piirtää ja leikkiä sydämensä kyllyydestä!

Salaisuus varmaan oli siinä, että pikkumurun tarhaan piti aikoinaan jättää ilman pehmeää laskua, pirpanan tarhaan ei saa jättää yksin jos lapsi itkee. Yhdessä huoneessa on ihan kamala punainen sohva, johon saattajan pitää ahtautua ja istua kököttää siinä niin kauan, että lapsi on valmis jäämään yksin. Olin kuullut kauhutarinoita vanhemmista, jotka oli jääneet kuukausiksi limboon, onneksi meidän typy oli helpompi tapaus!

Typykkä nauttii tarhassa olosta oikeasti ja on ruvennut lauleskelemaan tarhassa laulettuja lauluja vähän joka mutkassa. ”tiiku tiiku liite staa, hauhauhau, apapapppaa, tiiku tiiku…” jne… Luokan opettajat rakastaa meidän pientä yli kaiken, hihkuvat, että prinsessa saapuu, kun lähestytään ovea ja näkevät meidät ikkunasta.

Pikkumurulla menee parhaillaan jotenkin ihan hirveän hyvin. Nauttii kans koulustaan, eskariksi tuota voisi ehkä parhaiten kutsua. Lukee yksinkertaisia lauseita englanniksi ja nauttii, kun saa auttaa askareissa kotona. Meidän apulaisemme on viikon lomalla ja pikkumuru on nyt parina päivänä tehnyt mun kanssa niin paljon kotitöitä, että on oikeasti helpottanut mun hommia. Laittoi esimerkiksi kaikki pyykit kaappiin, mä en saanut auttaa, auttoi uuden pyykkisatsin viikkaamisessa, on täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikonetta ja vienyt tavaroita paikoilleen.

Pikkumies on kyllä kasvanut niin henkisesti kuin fyysisesti paljon tämän talven aikana. Hermoromahdukset, jotka olis vielä äskettäin jatkuneet tuntikausia, ovat enää vain hetkittäisiä ja usein keksii itse tilanteeseen ratkaisun, joka vie tekemistä ja tunnetilaa eri suuntaan. Kiitän tästä kyllä kovasti pojan koulua, ottivat poikaan heti alusta oikean asenteen ja löysivät oikeat narut mistä vetää. Pojasta itsestäänkin näkee, että nyt on hyvä olo. Mahtavaa!

Meillä on käynyt kevään mittaan pari satsia vieraita jotka on tuoneet kivan piristyksen arkeen. Tää kevät on ollut kaikella tavalla oikein kiva. Säätkin ovat parhaillaan mitä mainiommat, ollaan käyty biitsillä pariin otteeseen, harmillisesti tähän on tullut taukoja tiuhaan ilmestyneiden kevätflunssien myötä. Vähän tiuhempaan kun tässä päästäis uimaan, niin takaan ja alleviivaan, että pirpana oppis uinnin alkeet jo ihan tässä just!

Parhaillaan on menossa lasten koulujen kevätbreikki, vielä rutistetaan muutama viikko, sitten alkaa kesäloma. Ja sitten, kesän jälkeen, pikkumurulla alkaa herranjestas ekaluokka! Vuotta aikaisemmin toki kuin mitä Suomessa, mutta näillä mennään mitä täällä systeemi on. Hirvittää!

Advertisement