Archive for syyskuu 2014

Minä täällä taas, hei

syyskuu 21, 2014

Mä olen elänyt viime ajat haikeissa tunnelmissa. Olen katsellut lasten vauva- ja taaperovideoita, selaillut vanhoja kuvia ja huokaillut. Sitten vilkaissut noita kahta ikiliikkujaa ja taas huokaissut. Missä kohtaa noista tuli niin isoja?

Pirpana on kohta kolmevee. Se puhuu jo lähes sujuvasti, vihdoinkin, kyllä sitä odotettiinkin! Osaa jo ihan hirveästi asioita, on iloinen, kekseliäs ja puuhakas, aina jotain hääräämässä! Viime viikolla oli elämänsä ensimmäisillä kaverisynttäreillä ja oli niin onnellinen, että ei meinannut nahoissansa pysyä. Raukkapieni, mun tuli sitä melkein sääli.

Pikkumuru on nyt sitten ekaluokkalainen. Tosi hyvin on mennyt, vaikkakin todellisuus on tainnut herralle iskeä vasten kasvoja. Viime viikolla ekan kerran sanoi, että ei oikein tykkää siitä ekaluokasta, kun siellä pitää vaan koko ajan lukea ja kirjoittaa ja laskea. Alku meni vissiin uutuudenhuumassa, nyt on tajunnut, että ai tää vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu… Muutkin äidit on kommentoineet omista lapsistaan samaa, joten sitä on liikkeellä 🙂

Mä olen edelleen pienessä Bahrainkoomassa Suomen loman jäljiltä. Muru on ollut paljon töissä ja mä olen viettänyt umpitylsiä viikonloppuja. Kaikki tuntuvat katoavan koloihinsa viikonloppuisin, en tajua minne. Viikolla sentään on ohjelmaa, muuten olisin jo tullut hulluksi. Viime viikolla tosin ehdin jo tulla, pikkumuru oli mahakipuisena kotona kolme päivää ja voi että ne päivät oli pitkiä, kun mihinkään ei voinut lähteä… Päälle vielä sit se tylsä viikonloppu…

Yhden kerran olen ehtinyt leikkiä turistia, käytiin ystävän kanssa mun lempparipaikassa Muharraqissa. Käveltiin paahteessa souqin reunamia ja yhdessä tuumattiin, että joskus pitää mennä sinne kyllä oikealle tutkimusretkelle. Se alue on tosi iso, olis kiva tietää mitä kaikkia helmiä sieltä vielä löytyykään. Eka autolla suuret linjat ja sitten jalkapatikkaan! Harmi, ettei tullut otettua yhtään kuvia. Mua aina säälittää, kun yhtäkkiä jossain nurkassa nököttää aivan ihmeen sympaattisia ikivanhoja taloja, jotka on loistonsa päivinä olleet aivan uskomattoman kauniita, mutta nyt vain röttelöläjiä joissa ei elä kuin rotat. Harmin seassa aina kuitenkin ajattelen, että osittain siksi just tykkään Muharraqista, siellä sentään vielä näkee aika paljon sitä vanhaa, ei vaan uusia ostoskeskuksia. Tai siis, kyllähän vanhaa Bahrainia löytyy vähän vaikka mistä, mutta jostain syystä Muharraq on paikkana mun suosikki.

Käytiin hiljattain muuten myös tuossa lähellä Budaiyan rannassa. En tiedä koska rantaan on valmistunut kävelyreitti ja rantapuisto, ei varmaan ihan kauhean kauaa sitten. Kunto on vaan uskomattoman surullinen. Leikkipuiston keinuista yli puolet rikki, kiipeilyteline liukumäkineen suorastaan hengenvaarallinen. Mutta mikä oli kivaa, oli se, että paikassa oli kunnollinen hiekkaranta ja siinä just auringonlaskua ennen kylän lapsia iso liuta uimassa. Hmmm, sit samalla vähän haikeaa sekin, sillä vaikka tosiaan asutaan tosi lähellä tuota rantaa, on jotenkin vaikea kuvitella itse meneväni sinne sekaan uimaan.

Mutta ulkoilusta aion nyt nauttia seuraavat viikot täysillä! Lämpötila alkaa pikku hiljaa laskea eikä kosteuskaan ole vaivaksi ihan joka iltapäivä. Tänään esimerkiksi sää oli aivan loistava! Heti tuli mieleen, että pitäis pitkästä aikaa pitää bileet!