Mä jo hetken ajattelin, että yön aikana on tapahtunut joku luonnonkatastrofi ja koko maailma on pyyhkiytynyt olemattomiin. Kun katsoin aamulla ulos ikkunasta, en nähnyt kuin paksua usvaa. Hieman hirvitti astua autonrattiin, kun eteensä ei nähnyt kuin korkeintaan 20 metriä. Onneksi, onneksi, kaikki olivat tarkkoina ja ajelivat hitaasti. Ja onneksi, onneksi, sain pysytellä oman asuinalueen sisäpuolella eikä tarvinnut läheä moottoriteille. Koulumatka oli oudon rauhoittava, oli aavemaisen hiljaista, kaikki tutut paikat näyttivät ihan oudoilta ja rakennukset yhtäkkiä sukelsivat esiin tyhjästä.
En ole varmaan ikinä kokenut yhtä vaikuttavaa sumua kuin muutama päivä sitten. Harmittaa, että en pysty jakamaan tuttavan ottamaa kuvaa maisemasta, hän on töissä pilvenpiirtäjässä ja otti kuvan rakennuksen katolta. Oli aika huikean näköistä, kuin pilvien yläpuolella olevasta lentokoneesta kuvattu.
Samaisena sumupäivänä pikkumurun koulussa oli ritari ja prinsessa -päivä. Kysyin pikkumieheltä mikä hän haluaa olla, näytin ritarien asujen kuvia ja muita ideoita. Pikkumuru katsoi minua kuin en ymmärtäisi yhtään mistään mitään ja totesi, ettei hän halua olla mikään ritari, hän haluaa olla kuningas! Hieno ja roolistaan ylpeä kuningas olikin, käveli paraatissa suoraselkäisenä kimaltavassa kruunussaan ja hulmuavassa punaisessa viitassaan.
Vaikka joskus tekisi mieli kirota raskaasti koulun pukeutumispäivät, on ne sitten toteutuessaan aika hienojakin. Nyt vaan pitäisi väsätä uusi asu kuun lopulle, vuorossa viktoriaaninen päivä. Mä haluaisin kopioida entistä naapuria ja teettää hienon takin pitkine helmoineen ja tehdä korkean silinterihatun, mutta meidän pikkumuru pitää mukavista vaatteista, inhoaa juhlapukuja, ja näytti minulle kuvasta, että haluaa olla ihan tavallinen kaduntallaaja liivissä ja löysässä paidassa. Kai sitä pitää herraa asiassa taas kerran kuunnella. Ja toisaalta, pääsee helpommalla ja halvemmalla.
Meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Pirpana on alkanut puhumaan enemmän, sekä englanniksi että suomeksi ja on ihan kiva kuulla mitä siellä pään sisällä liikkuu. Sillä on ihan hirveästi kavereita, tässä compoundissakin kivasti. Ei käy leikkipuistossa aika pitkäksi.
Mä tein pikapiipahduksen Suomeen tammikuussa, eka kerta, kun olin lapsista erossa ja heti paukahti viikko. Yllättävän helposti se meni, murukin selvisi urakasta kunnialla. Niillä tuntui olevan tosi hauskaa yhdessä. En todellakaan odota kuutta vuotta, ennen kuin teen reissun itsekseni uudestaan!
kaksi merta 