Hämmentävä fiilis. Toisaalta olen kokenut tämän saman monen monituista kertaa: puhelinliittymän päivitys, tavaroiden kaivelu lattialla levällään olevista matkalaukuista, kavereiden luona loisiminen, herkkujen hamstraus ruokakaupoissa. Toisaalta kaikki on nyt toisin. Nyt minulla on oma osoite ( virallinen kylläkin vasta parin päivän päästä). Olen Suomalainen Isolla Ässällä!
Vanha arki jäi ainakin hetkeksi kauas taakse metsän keskellä vietetyn juhannuksen jälkeen. Tuntuu kuin sinne viileään järviveteen olisi karissut kaikki Bahrainin pöly! Siihen asti mielessä kelasi vielä kaikkea kuumasta maasta. Ajelin mielessäni autolla pitkin Janabiyan kulmia ja kurvasin Saarin mustassa risteyksessä. Kävelin läpi vanhan kodin, muistin huonekalujen paikat, kaikki tavarat. Katselin sinistä taivasta ja palmupuiden latvoja ja mietin, että näihin maisemiin ihmiset Euroopasta hyppää lentokoneella lomailemaan ja minulle seutu oli pitkään koti. Ekan päivän olin pala kurkussa ja möykky vatsassa. Nyt puhtaissa vesissä huuhdeltuna olen hämmentynyt. Mitä kaikkea edessä vielä onkaan.
Lasten puheissa Bahrain on vilahtanut harvakseltaan. He ovat nauttineet uusista elämyksistä, opetelleet soutamaan, hihkuneet kylmää järvivettä, heittäneet vettä kiukaalle, matkustaneet metrolla, syöneet mansikoita, herneitä ja karjalanpiirakoita. Ja makkaraa!!! Pirpana väliin toteaa, että soita Mrs Koohejille (opettajalleen) ja kerro että me soudettiin. Pikkumurun paras ystävä on edelleen Lorelai. Katsotaan miten kauan menee, että muistot painuvat taka-alalle ja miten paljon neiti neljävee ylipäätään pian muistaa.
Muru häärää; pilkkoo halkoja, lämmittää grilliä ja saunaa, vertailee sähkösopimuksia ja tutkii pesukoneiden ominaisuuksia. Muru on kesämies, joka antaa parran kasvaa. Muru on onnellinen työtön, joka ei aio miettiä töitään muutamaan viikkoon. Minäkään en mieti, vielä, ensin lomaillaan!
kaksi merta 