Archive for the ‘1’ Category

Tuhkamotissa

huhtikuu 19, 2010

Tai ainakin melkein. Päästiin pikkumurun kanssa pois Istanbulista, missä oltiin viikon lomalla. Muu lomaporukka jäi sinne, eikä tietoa koska pois.

Istanbul oli hieno paikka, aika rankka vaan pienelle ihmiselle. Turkkilaiset ovat aivan mielettömän ystävällistä porukkaa! Ja näköjään rakastavat lapsia. Nuoret pojankoltiaiset ja vanhat ukonruppanat olivat kuin sulaa vahaa pikkumurun käsittelyssä. Osasi tietty ottaa tilanteesta kaiken irti, pieni flirtti käynnissä koko ajan. Sai kulmakaupasta elämänsä ensimmäisen irtokarkin lahjukseksi, arvatkaa vaan halusiko heti lisää (äiti kyllä ikävästi kielsi…)!

Toivottavasti tämä tuhkakatastrofi tästä pian laantuu ja elämä palaa normaaliksi. Murun olis pitänyt jo lähteä Zürichiin kuudeksi viikoksi, mutta ei päässyt lähtemään. Meidänkin pitäisi mennä pikkumurun kanssa sinne myös, mutta saas nähdä miten tää kaikki menee…

Meidän äiti

tammikuu 30, 2010

Joukko naapuruston lapsia tuli eilen puutarhassa vastaan. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta eräs tytöistä kommentoi toiselle, ”ei mun äiti voi tehdä sulle mitään hirveen kamalaa, älä oo huolissas”. Tähän eräs toinen tytöistä tokaisi, että ”mut se voi kertoa sun äidille ja sit se voi!!!”

Oli vähän pokassa pitelemistä.

Pyöräilykärpäsen puremat

syyskuu 14, 2009

Suomi-lomalla ehdittiin nauttia murun kanssa pitkästä aikaa pyöräilystä. Mummi osti pikkumurulle pyöränistuimen ja niin pääsi pikkumieskin mukaan matkaan.

2009 kesäloma Suomessa 048

Olen koko ajan ajatellut, että Bahrainissa pyöräily on liian vaarallista (paitsi meidän naapureiden kaltaisille ikiliikkujille), mutta nyt pyöräilykärpänen iski niin, että olen alkanut harkitsemaan polkupyörien ostoa. Ovat sitäpaitsi rakentaneet läheisen Budaiya highwayn varrelle peräti muutamat liikennevalot, joten reviiri on sitä myöten laajentunut. En olisi uskaltanut ylittää kyseistä tietä ennen tätä, liikenne on ihan liian vilkasta siihen. Vielä kun saisivat liikennevaloja jalankulkijoille myös Sar avenuen varteen, niin hyvä olisi.

Kotona taas

elokuu 21, 2009

Jo ennen koneen laskeutumista nenään tulvahtaa tuttu kostean hiekkainen tuoksu. Lentokoneesta ulos, hirveä hiki, kosteusprosentti tapissa. Kenttä kaaoksessa, kaikki palaamassa kotiin samaan aikaan näemmä. Pikkumurun rattaat matkatavarahihnalla, joten käsivarrella kantaen pikkumies läpi lentokentän. Hiki. Vihdoin murun onnellinen naama, tavarat autoon ja menoks. Ruuhkaa. Hiki. Tuttu mutta vieras koti. Hihkuva pieni mies konttaa iloisena ylikierroksilla pitkin lattiaa.

Rankkasateessa

elokuu 2, 2009

Kuin olisi iso hana avattu. Tuli meinaan vettä taivaalta tunti sitten hiukkasen…

Sateet ei ihan kauheasti haittaa, mikä tahansa sää melkein menee, kunhan ei ole se viidenkymmenen asteen helle kuin Bahrainissa. Ainut harmi sateessa on se, että maa on niin märkää, ettei pikkumiestä voi oikein päästää maastoutumaan. Kun ei olla hommattu kuravaatteita… Ei oikein parin käyttökerran takia kannata. No, kyllä sade oli mielenkiintoinen terassin katoksen alta katsottunakin. Oli pikkuihmisellä aika mielettömän leveä hymy nääs!

Isompi muru on jo kotona. Plääh. Me kaksi jatketaan vielä lomailua Suomessa. On kahtiajakautunut olo. Toisaalta haluaisi olla murun kanssa kotona, toisaalta en haluaisi olla siellä missään nimessä! Hmmm. Muru on kylläkin aika tiiviisti töissä hetken päästä, joten paras varmaan jatkaa vielä tätä lomailua.

Odotan vain, että sää kirkaistuisi ja pääsisi pikkumurun kanssa pyöräretkelle. Ostettiin mummolaan lasten polkupyöränistuin, ja pikkumuru on päässyt pariin otteeseen kyytiin. Hauskaa, kun ”takapenkiltä” kuuluu pientä juttelua, plääplää ja pienet sormet nyhtävät takinhelmaa. Söpöä.

Äidin hoivattavana

heinäkuu 29, 2009

Kierroksemme on edennyt äidin hoteisiin. Muru lähtee takaisin Bahrainiin lauantaina, Helsinkiin perjantaina. Nyyh, ikävä tulee! Tää loma on mennyt niiiiin nopeasti! Onneksi mulla ja pikkumurulla Suomi-vierailu vielä jatkuu.

On ollut kiva koko perheen yhteinen loma. Ollaan tehty kaikkea kivaa, pikkumuru on kokenut kaikenlaista uutta, kuten polkupyörän kyydissä istumisen ja järvessä uimisen ja saunomisen. Pikkuihmisellä oli suussa yksi hammas kun tänne tultiin, nyt niitä on kokonaista neljä. Nyt pungetaan konttausasennosta pystyyn, jännä nähdä mitä osataan sitten, kun palataan Suomesta takaisin kotiin.

Suomi on näyttänyt meille kyllä parhaimmat puolensa. Taas kerran.

Kesälaitumilla

heinäkuu 11, 2009

Joku jo kommenteissa kaipaili. Kesälaitumilla ollaan tosiaan.

Puh, Bahrainin kuumuus alkoi jo kyllä kyllästyttää. Jostain kuulin/ luin, että kesäkuu olisi ollut kuumin vuosiin. Joka päivä olikin järjestään yli +40. Väkisin vääntäydyttiin viiden, kuuden maissa ulos ainakin puoleksi tunniksi, mutta tuskaa se välillä oli. Jos tuuli edes vähän, oli siedettävää, mutta tyynellä säällä aika tukalaa.

Mutta onneksi ollaan nyt Suomessa. Ollaan kävelty ulkona joka päivä moneen otteeseen, on uskomattoman nautinnollista, että voi lähteä kävelemään paikasta a paikkaan b, eikä törmää matkan varrella miljoonaan esteeseen. Bahrainissa hyötyliikunta on melkein mahdotonta. Harvassa paikassa on turvallisia teiden ylityspaikkoja tai ylipäätään kunnon pientareita, puhumattakaan jalkakäytävistä, joissa kävellä. Melkein itkettää, kun näkee suomalaisen pyörätieverkoston alikulkuineen…!

Pikkumuru nauttii ulkoilusta selvästi ja nukahtaa rattaisiin päiväunille onnellisena. Olisitte nähneet ilmeen, kun eka kertaa astuttiin ulos Helsinki-Vantaalla. Viileä kesäinen ulkoilma tuulahti kasvoille, voi sitä ihmettä! Oltiinhan me toki Suomessa vauvan kanssa joulun aikoihinkin, mutta tuskinpa pikkumiehellä on siitä minkäänlaista muistijälkeä.

Olipa muuten mukava kokemus lentomatkustaa vauvan kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että vauvan kanssa saa erittäin hyvää palvelua. Frankfurtissa päästiin ohi ihan mielettömän pituisesta turvatarkastusjonosta ja FRA-HEL -lennolla saatiin tepastella pikkumiehen kanssa hirmu ahtaassa koneen takaosassa, jossa stuertti kävi aina välillä kääntymässä tarvikkeitaan täydentämässä. Pikkumies kun alkoi ahdistua ahtaalla istuimella sylissäni, oli pakko lähteä jaloittelemaan. Stuertti oli itsekin tulossa isäksi joulukuussa, ilmankos vauva kiinnosti.

Tästä lomasta on tulossa taas aikamoinen Suomi-turnee. Toivottavasti pieni mies jaksaa reissailun. On niin monta tärkeää ihmistä, jotka on pakko tavata ja harmi vaan niiiiiin monta ihanaa ihmistä jää näkemättä! Voi kun voisikin revetä joka paikkaan!

Enivei, Suomen loma on vasta alussaan, mutta jo nyt olo on ihanan rento ja valaistunut. Oi näitä suomalaisia yöttömiä öitä!!!!

Jestas, mitä ensi vuonna?

Toukokuu 29, 2009

Synttärikulttuuri on täällä jotakin ihan käsittämätöntä. Tällä hetkellä compoundimme puutarhassa vietetään varsinaisia synttäreitä. Katsokaa itse:

synttarit

”We are free!”

Toukokuu 19, 2009

Tuli kyllä vähän jännä olo eilen, kun srilankalainen kotiapulaisemme tuli illalla koputtamaan keittiön ovea silmät loistaen. Oli lähdössä muiden maassa asuvien srilankalaisten kanssa juhlimaan sodan ”loppua”. Meikit naamalla ja kultahelyt ranteessa. ”We are free”, hän kiljaisi tohkeissaan. Päivällä saatiin kuulla se hyvä uutinen, nyt se tamilijohtaja on ammuttu!

Okei, sota on sotaa, tappelua on kestänyt jo kymmeniä vuosia ja ymmärrän tunnekuohun, kun eräs etappi on saavutettu. Mutta jotenkin olen kyyninen, ei kai kaikki entinen ole tällä unholaan pyyhkäisty ja elämä tästä lähtien yhtä auvoa? Taistelualueella vallitseva humanitäärinen katastrofi on kai edelleen sama? Jotenkin tuntui karmaisevalta toisen riemusta kiiltävät silmät ja hengästynyt olemus, kun joku on tapettu…

Olin viisaasti hiljaa, ei varmaan kannata ryhtyä puhumaan politiikkaa tästä aiheesta hänen kanssaan. Muutenkaan kun en ole mikään politiikan kävelevä tietosanakirja. Mutta jäi vaan vähän sellainen kummallinen olo itselle.

Uutta työsuhderintamalta

Toukokuu 8, 2009

Kerrankin laki, joka on askel positiiviseen suuntaan!

Kolmen kuukauden kuluttua pitäisi tulla voimaan laki, jonka ansiosta ulkomaalainen työntekijä ei enää tarvitse työnantajansa suostumusta työpaikan vaihtamiseen Bahrainin sisällä. Bahrainissahan on siis sponsorisysteemi, ja sponsorin on allekirjoitettava release letter, eli vapautuskirje, jotta työpaikkaa voi vaihtaa. Jos työnantaja ei suostu kirjoittamaan kirjettä, on ensin poistuttava maasta ja aloitettava koko maahantuloprosessipaperisota alusta. Ellei sitten sponsori ole ilmoittanut sinua mustalle listalle, jolloin maahantulo hankaloituu ellei peräti estyy. Mutta pian siis tämän rumban pitäisi olla historiaa.

Iso työnantajajärjestö nosti hirveän mekkalan laista sanoen, että sittenhän työntekijät pystyvät kiristämään työnantajiaan ja sanelemaan heille ehtoja. Heh, minusta se oli aika huvittava katsantokanta. On jo aikakin, että täkäläiset työnantajat näkevät millaisia työsuhdeasiat ovat sivistysmaissa. Jos kohtelet työntekijöitäsi hyvin, on kaikki todennäköisesti lain jälkeenkin ok, jos huonosti, kynnelle kykenevät äänestävät jaloillaan.

Olen kuitenkin erittäin skeptinen, todennäköisesti lain voimaantulo viivästyy ja siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä.