Archive for the ‘1’ Category

Kun pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa

huhtikuu 10, 2009

Puh, nyt alkaa olla kuuma. Onneksi ilmastointi on korjattu ja putsattu, voi hyvillä mielin hyrryttää. Kävin jopa kastamassa talviturkin. Piti kyllä jo aiemmin, mutta sitten tuli hiekkamyrskyjä ja sateita ja kiireitä. Ja nyt on sitten flunssa…

piilossa

Pikkumuru piknikillä puutarhassa. Kiva leikki menossa: pikkumuru piiloutuu harson taa ja kun äiti nappaa harson pois ja sanoo kukkuu, pikkumiestä naurattaa ihan kamalasti!

Bahrain valmistautuu formulakisoihin. Mainoksia on taas pitkin poikin maata ja lehdet pursuavat formulajuttuja. Taannoin ilmoitettiin, että viime vuoden tapaan formulakisoihin saapuvat pääsevät maahan ilmaiseksi, ei tarvitse maksaa viisumista. Muistaakseni ”tarjous” on voimassa kaksi viikkoa ennen kisoja. Nyt siis kaikki joukolla Bahrainiin! 🙂

Harmi vaan nostivat halvimpien lippujen hintoja. Tosin, verrattuna monen muun gp:n lippuhintoihin Bahrainin hinnat ovat vielä aika maltillisia. Me ei pikkumurun kanssa tänä vuonna osallistuta, isompi muru kyllä sitäkin innokkaammin.

Meillä on taas pari pikkuprojektia puusepällä. Teetätin hyllyjä puisen käsintehdyn kaapin sisään, jotta saan pinottua DVD:t sinne hieman järkevämmin. Yllätys, yllätys taaskaan eivät aikataulut pitäneet. Kun ”madam ei kertonut väriä”. Kyllä madam kertoi petsin värin hyllyjä tilatessaan, osoitti jopa näytettä seinällä. Mutta kun setä ei kirjoittanut sitä heti ylös, niin minkäs sille voi. No, ei mulla niiden hyllyjen kanssa niin kiire, en jaksanut hermostua. Toinen projekti on arabialainen penkki. Tykätään niistä murun kanssa molemmat ja nyt kun vanhat sohvat raivattiin tieltä pois ja uusia sohvia on vain kaksi, sisällä on tilaa penkille. Katsotaan koska se on valmis ja mitä mutkia matkaan tulee tällä kertaa… Ruokapöydän teettämisen jälkeen vannoin, että en mene sinne takaisin, mutta kun lipasto oli toisessa paikassa teetettynä sutta ja sekundaa, palasin häntä koipien välissä kahdesta pahasta pienempään.

Mutta nyt tää akka menee nukkumaan. Olis pitänyt olla jo ainakin puoli tuntia sitten pää tyynyssä!

Mainokset

Ostoskeskukset valtaavat koko maan

maaliskuu 31, 2009

Pieni mies nukkuu.

Eilen kävimme ystävän kanssa pitkästä aikaa Seef mallissa. Siellä oli näköjään meininki hiljentynyt, vaikka eipä siellä arkiaamuna muutenkaan koskaan mitään väenryntäystä ole ollut. Nyt oli tosi hiljaista. Uusi City Centre Mall vetää väkeä.

Lehdessä oli just eilen juttu siitä, miten joku sosiologi harmitteli, että ostoskeskukset tappavat paikallisen pikkukauppakulttuurin. Eipä ole pitkään aikaan tullut käytyä esimerkiksi souqissa. Suurin syy siihen on kyllä ollut raskaus ja vauva, toinen ehkä se, että ei vaan ole ollut asiaa erikoisliikkeisiin tai kangaskauppoihin. Tosi sääli jos pikkukaupat vähenevät. Taisivat runnoa läpi senkin päätöksen, että tuhoavat ison osan Muharraqin ikivanhaa, joskin erittäin rähjäistä souqia ja rakentavat paikalle -ylläri ylläri- ostoskeskuksen!

Taitaa olla aika yleismaailmallista tämä, täällä jotenkin vielä kärjistetymmin, kun mennä posotetaan isoveli Dubain jäljissä eikä arvosteta mitään vanhaa. Vanhat hautakummutkin voisi tuhota, jätetään vain yksi malliksi, tuumasi eräskin MP…

Eipä sillä, on omassakin kulutuskäyttäytymisessä parantamisen varaa. Niin sitä tulee vaan mentyä aina niihin malleihin, koskakohan olen viimeksi käynyt missään pikkukaupassa ruokakauppoja lukuun ottamatta?

Hauska juttu muuten eilen siellä Seefissä. Käytiin lounaalla kiinalais/thaimaalais/japanilaisessa ravintolassa. Olimme paikan ainoat asiakkaat ja miestarjoilija tarjoutui pitelemään pikkumurua sillä aikaa kun söimme, kun pikkumies sattui juuri heräämään, kun alkupalat tulivat pöytään. Siellä se ipana sitten silmät suurena ihmetteli maailmanmenoa vieraan miehen sylissä, kiertelivät lounaan aikana mm. ravintolan keittiössä ja viereisen ravintolan sisäänheittäjän luona. Tarjoilija oli ihan innoissaan ja me tyytyväisiä kun saimme syödä rauhassa (murukin oli siinä vaiheessa liittynyt seuraan). Hassua oli, kun aterian jälkeen hain pikkumiehen taas syliini, miten muksu tuoksui erittäin voimakkaasti miehen parfyymiltä. Oli tainnut tarjoilija aamulla suihkautella tuoksua kerran jos toisenkin, paikalliseen tapaan…!

In memoriam

maaliskuu 19, 2009

Voi surku, pihallamme sattui kuolemantapaus. Kuulin päivällä kolahduksen ulkoa, mutta kun mitään tavallisesta poikkeavaa ei näkynyt, unohdin koko asian. Kunnes sitten illalla keittiön portailta löytyi heikossa kunnossa oleva turkinkyyhkynen. Raukka räpisteli murua pakoon autokatokseen parkkeeratun auton alle. Kotiapulaisemme otti sen käteen ja juotti sille vähän vettä. Vaivalloisesti se aukoi nokkaansa ja yritti hengittää, mutta muutaman minuutin päästä pää alkoi roikkua: se oli kuollut.

En tiedä onko kolahduksella ja linnulla mitään tekemistä keskenään, mutta kolahdus kuulosti juuri siltä kuin lintu olisi lentänyt ikkunaan. Ulos kurkatessani  yritinkin etsiä tuupertunutta lintua, mutta en nähnyt mitään.

Tämä ei ollut ensimmäinen kuollut lintu lähiaikoina, tässä eräänä päivänä muru tuli kotiin ja kertoi, että parkkipaikalla on heikossa kunnossa oleva lintu. Seuraavana päivänä näin sen auton vieressä kuolleena. Se oli pikkulintu, semmoinen varpusen näköinen.

En tiedä mikä näitä lintuja tappaa. Pihan kissat, sairaudet vai joku muu?

P.S. Luontokappaleisiin on törmätty vähän toisenlaisiinkin. Kotiapulaisemme meinasi astua käärmeen päälle talonvierustalla. Yyyyyyhhh… Nyt joka kerta kun parkkipaikan viereisessä pusikossa kahahtaa, kavahdan. Tai jos terassin katoksessa rapsahtaa, meikäläinen vilahtaa sisälle! Rottia ei sentään ole näkynyt!

Aurinko, aurinko

tammikuu 29, 2009

Jestas, että päivisin on jo lämmintä! Lämpötilat ovat jossain +24 tienoilla. Pikkumurun kanssa on hankala mennä päivällä kävelylle, kun rattaissa tulee hirmu kuuma. Aurinko porottaa täällä niin korkealta ja paahteisesti. Rattailut on parasta suorittaa vasta auringon laskettua tai just sitä ennen.

Odotan kovasti sitä, että uima-altaan vesi lämpiäisi. Vielä siihen menee varmaan kuukausi, että tarkenee. Toisaalta, naapuri mittasi lämpötilan tänään, on kuulemma 20 astetta. Joten ei välttämättä tarvitse odottaa niin kauaa?

Multa meni tänä vuonna shoppailufestivaali ohi suun. En viitsinyt pikkumurun kanssa lähteä tungokseen. Populaa siellä meinaan riittää, messukeskuksessa. Mistä tulikin mieleeni, että rinnakkaisblogini viimeinen kuva taitaa olla viime vuoden vastaavista kemuista. On jäänyt vähän vähäiselle päivittämiselle tuo kuvablogi, vielä vähäisemmälle kuin tämä varsinainen. Ei ole paljon tullut kuvailtua muuta kuin tuota pikkumuru-ihmettä…

Kävin eilen työpaikalla näyttämässä pikkumurua. Kovasti olivat ihastuksissaan, poika kiersi sylistä syliin. Poju itse ei ollut moksiskaan, väsytti niin kovasti, että tuijotteli vaan outoja kasvoja raukeana ja viimein sitten nukahti yhteen syliin. Kovasti kyselivät töissä, että koska meinaan palata takaisin, vaikka eihän minulla siis sinne mitään työsopimusta ole kun tein töitä vain määräaikaisella sopimuksella. Vielä ei ole mitään kiirettä, vastahan poika on kolme kuukautta vanha! Kollegoiden naamat näyttivät kyllä aika stressaantuneilta. Pomo piteli pikkumurua sylissään ja totesi, että ”nyt en yhtään muista mihin olin äsken niin kovaa kyytiä säntäämässä. Meillä pitäisi ehdottomasti olla joka päivä pari vauvanpitelysessiota, jotta stressi vähenisi!”

En kyllä lupautunut pientä miestä joka päivä sinne viemään 😉

Karata jo piti

tammikuu 14, 2009

Tavattiin tänään uudessa ostoskeskuksessa ystävän kanssa myöhäisen aamupalan merkeissä. Siinä rupatellessa vierähti useampi tunti ja sen jälkeen jatkoin vielä ostoskierroksella. Pikkumuru nukkui ensin sikeästi, sitten ruokailutuokion jälkeen killitteli silmät pyöreänä valoja ja ympäristön vilinää nukahtaen välillä. Vielä toinen tankkaus ja pieni mies jaksoi vielä vähän lisää… Minä onnellisena kiertelin kaupoissa ja törsäsin! Piti tosiaan jo karata pois, ettei mene ihan mahdottomaksi!

En tosin tehnyt heräteostoksia (ainakaan kovin montaa). Ostin esimerkiksi pari punottua koria lelukoreiksi. Pikkumiehellä on jo, uskomatonta kyllä ikä huomioon ottaen, niin paljon leluja, että oli pakko ostaa niille joku säilytyspaikka. Sovin kahvittelupaikaksi ostoskeskuksen juuri sen vuoksi, että pääsen koreja shoppailemaan. Siitä pysyn sitten ihan hiljaa, että yhden korin sijaan ostin kolme…

Lisäksi ostin köllöttelyalustan pikkumiehelle leikkihetkiä varten. Ja itselle neuletakin ja vähän askartelumaalia ja muovieläimiä ja…

Viimeinen etappi ennen kotimatkaa

tammikuu 8, 2009

Nyt ollaan onnellisesti Helsingissä, mistä matka jatkuu huomenna kohti Bahrainia. VR kuljetti meidät tällä kertaa perille ilman kommelluksia. Oli hienoa katsella lumisia maisemia, mukavaa, että lunta satoi edes hieman tämän reissun aikana. Aika mustaa oli maa tähän asti.

Nyt odotellaan sukulais- ja ystäväryntäystä. Me kun tosiaan vietämme Helsingissä vain tämän yhden illan, täytyy kaikki tutut tältä suunnalta nähdä erittäin pikaisesti ja kaikki melko lailla yhtä aikaa. Onneksi pikkumuru nukkuu parhaillaan ja kerää voimia tulevaan koitokseen! Pieni mies on kylläkin nukkunut viimeiset kaksi vuorokautta melko lailla putkeen (meinas äidillä jo paniikki iskeä), joten energiaa pitäisi olla yllin kyllin. Tietty hieman nuhainen nenä verottaa voimia jonkin verran.

Laukut on jo pakattu ääriään myöten täyteen. Piti melkein päällä pomppia, että sai kiinni. Ja vielä olisi mielessä vaikka mitä, jota olisi kiva viedä mukanaan. Aivan ihania lahjoja olemme tämän reissun aikana saaneet, kiitos kaikille lahjojille oikein paljon! Ihan mielikseen niitä laukkuun pakkasi vaikka täyttä tulikin.

Bahrainin kuulumiset viestivät viileistä keleistä. Kuulemma on mennyt alle kymmenen plusasteen, mikä tietää erittäin viileää kotia! Ulkona on todennäköisesti päivällä lämpimämpää kuin kotona sisällä… Pitää vissiin pistää villasukat kotiin palattua jalkaan!

Kaksi merta palaa siis normaaliarkeen huomisen päivän jälkeen. Ehkä päivitystahtikin tästä alkaa taas palata normaaliuomiin.

Onnea uudelle vuodelle

joulukuu 31, 2008

Hrrrrrr, säätiedotukset lupaavat kiristyvää pakkasta. Saa nähdä miten tarjetaan. Tähän mennessä, kun on ollut pari pakkasastetta olen pärjäillyt hyvin untuvatoppatakillani. Hassua, kun käytin takkia ennen Bahrainiin muuttoa Suomen leudoissa talvissa, se oli minusta aivan liian kuuma ja hiki virtasi. Nyt se tuntuu juuri sopivan lämpimältä! Nyt ei tietty ole tarvinnut pomppia ulkoa junaan ja taas ulos ja ratikkaan ja taas ulos ja kauppoihin. Mutta selkeästi kylmänsietokykyni on alentunut.

Bahrainista ostamaani talvitakkia olen pystynyt onneksi myös käyttämään, ei ollut ihan turha ostos. Mutta tulevissa pakkasissa se jää kyllä henkariin roikkumaan!

Niin mutta siis, uudesta vuodestahan tässä piti puhua. Kaikille siis paljon onnea uudelle tulevalle vuodelle!

Hyvää joulua!

joulukuu 25, 2008

Pikkumuru makoilee parhaillaan tyytyväisenä isänsä sylissä nalleasu päällä. Reissu on mennyt oikein hyvin. Poika nukkui molemmat lentomatkat, nukahti aina sopivasti juuri ennen koneeseen nousua. Hätämatkustusasiakirjakin toimi loistavasti. Hieman kyllä kiukutti, kun passihakemuksessa on niin äärimmäisen tärkeätä, että hakija on itse paikalla hakemusta jätettäessä, ja sitten kuitenkin matkustettaessa kukaan passivirkailijoista ei edes halua nähdä koko vauvaa! Turhaa byrokratiaa, sanon minä!

Bahrainin lentokenttä on kyllä ihan karsea paikka, ilmastointi täysillä ja kuulutusten volyymi käännetty kaakkoon. Erittäin vaikea löytää rauhallista imetyspaikkaa. Ja yritä siinä sitten nukuttaa vauvaa… Onneksi on hyvät unenlahjat kun sille päälle sattuu…

VR:kään ei petä koskaan. Lähdettiin tiistaina Tikkurilan asemalta Tamperetta kohti, ja viereen puksuttikin ikivanha sininen juna odotetun IC2:n sijaan. Ja kaikki istumapaikat tietenkin varattu, lisäksi käytävät pursuavat seisovia ihmisiä. Pikkumuru huusi jo ulkona suoraa huutoa, vaippa odotti vaihtamista ja hirvee nälkäkin pienellä miehellä.

Satuttiin onneksi nousemaan konduktöörin vaunuun. Vaihdoin vaipan häthätää rahtitilassa, mutta imetys siellä olisi ollut täysin mahdotonta. Siksi patistin murun kysymään konduktööriltä saisinko mennä konnarin koppiin imettämään. Onneksi antoi luvan ja istuinkin siellä sitten koko matkan Treelle. Mutta arvatkaa kiehuttiko, kiva matkustaa pienen vauvan kanssa sellaisessa kaaoksessa! Hetken iski jo äidille melkoinen paniikki. Lopuksi sitten nauratti istua pienessä kopissa tuhiseva nyytti sylissä ja täysin hämillään oleva konduktööri harhailemassa ees taas. Ei ihan sellainen reissu mitä odotin!

Kiva on olla Suomessa, kaikesta huolimatta reissu on kannattanut. Mummi, vaari, eno ja muut sukulaiset ovat pienestä miehestä täysin ihastuksissaan ja sylejä riittää. Ei muuuta kuin oikein rauhallista joulun jatkoa kaikille!

Talvitakin metsästystä

joulukuu 10, 2008

Lämppärit on kaivettu esiin pari päivää sitten: Bahrainin talvi on meidän huushollissa virallisesti alkanut. Ilmastointia ei ole tarvittu enää moneen päivään, sen sijaan ollaan avattu terassin ovi, ja päästetty ulkoilma sisään.

Tänään kävin jouluostoksilla ja ostoskeskuksesta ulos astellessani alkoi naurattaa, kun jouduin riisumaan takin. T-paidalla tarkeni kyllä ulkona, mutta ei ilmastoidussa sisätilassa! Nurinkurista!

Olen yrittänyt etsiä itselleni uutta talvitakkia Suomen-reissua varten, mutta laihoin tuloksin. Täällä on kyllä kaupoissa jonkinlaisia talvitakkeja myytävänä, mutta kaikki ovat saman mallisia, 3/4-pituisia ohuita villakangastakkeja, ja se ei oikein tälläiselle lyhyelle lättänälle ole kovin edustava malli. Sitäpaitsi pelkään, että ovat myös liian ohuita ja tuulenpäästäviä. Pitää jatkaa etsimistä. Debenhamnsilla oli yksi lyhyt musta villakangastakki, ehkä ostan sen, jos en mitään muuta löydä.

Hirvittävän hintaisia vaan ovat. Takki on kuitenkin pakko ostaa, enkä uskalla jättää Suomeen, jos siellä onkin vaikka kammottavat pakkaset heti tullessa. (Pitää myös huomioida, että kylmänsietokykyni on todennäköisesti alentunut näiden reilun kolmen auringonpaahteisen vuoden aikana).

Talvikengätkin tarvitsen, siinäkin on sama juttu. Mallivalikoima ei ole mikään valtaisa, sillä suurin osa liikkeistä myy enimmäkseen tappokorkeita korkkareita ja sandaaleita…

Vähän on haastavaa tämä talveen varustautuminen, vaikka itse asiassa paikalliset pukeutuvat tähän vuodenaikaan täällä erittäin lämpimästi. Vastakkain saattaa kävellä t-paitaan, shortseihin ja lipokkaisiin pukeutunut vastasaapunut länkkäri (pitempään maassa asuneet ovat yleensä alkaneet pukeutumaan lämpimämmin) ja toppatakkiin tai fleeceen kääriytynyt villapipoinen inkkari/bahraini. Näyttää kuulkaa hassulta!

Suomi on jees

tammikuu 3, 2006

Bahrain on vajaa viikko sitten saanut lisää suomalaisvahvistuksia. Suomalaispopulaatio täällä kasvaa! Jee!

Suomalaisena on kyllä helppo olla maailmalla. Suomeen kun ei yleensä liity missään mitään antipatioita, ja kysyttäessä voi huoletta kertoa kotimaansa. Harvoin kukaan tietää Suomesta mitään, tuskin edes missä se on, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kimi Räikkönen tunnistetaan formulamaassa tietenkin. Uskon, että se oli apuna kun näköni tarkastettiin kun hain paikallista ajokorttia: sain näöntarkastajalta hieman apuja…

Jotkut tietävät Suomesta, että siellä on kylmä, lunta ja pimeää. Toki mainostamme silloin, että kesällä pohjoisessa on pitkä ajanjakso, jolloin aurinko ei laske koskaan. Ja kerromme metsistä ja järvistä, jotka luultavasti olisivat paikallisille suuri elämys.

Dubaissa käydessämme The Rasmuksen ja Himin levyjä oli siellä ovensuun promohyllyssä heti monta metriä. Oli kyllä aika hienoa, että suomalaiset olivat niin hyvin edustettuna täällä kaukomailla. Sitä, kuinka moni tiesi heidän tulevan Suomesta, en tiedä.

T on jopa törmännyt muutamaan ihmiseen, jotka ovat tienneet sodistamme Venäjän kanssa. Ja Nokiankin suomalaisuuden tietää moni. Joten kyllä, Suomikin on löytänyt tiensä maailmankartalle, ainakin joidenkin silmissä.

Tosiaan niitä, jotka eivät tiedä Suomesta mitään, on paljon enemmän. Siksi T:llä onkin menossa mainoskampanja. Hänellä on työsalkussaan aina mukana karttakirja, josta hän näyttää kiinnostuneille Suomen sijainnin ja markkinoi maatamme matkailukohteena. Matkareitinkin hän usein antaa valmiina: esimerkiksi ensin Helsinkiin, sieltä Lappiin, Järvi-Suomikin on hieno kokemus, ja Turusta sitten ruotsinlaivalla Ruotsiin (laiva, johon mennään pääasiassa ryyppäämään, on herättänyt ilmeisesti monenkin mielenkiinnon…).

Saa nähdä, kuinka moni markkinointikampanjan kohteista todella joskus päätyy Suomeen. Markkinoijan innokkuudesta ei ainakaan ole puutetta!