Archive for the ‘arjen askareita’ Category

Me ollaan lomailtu ja hyysätty vieraita ja eletty ihan vaan arkea

Toukokuu 5, 2013

Mistäs sitä aloittaisi…

Meidän huusholliin on rantautunut uhmis. Maitolasi tönäistään kiukkuisesti kauemmas, jos yritän tarjota; isoveli saa osakseen läpsäisyn tai kaksi; tavarat lentelee; ilme on yrmeä ja kaikkea säestetään kiukkuisilla murahduksilla. Niiiiin söpöä (ainakin vielä). Pirpana on puolitoistavuotias, vähän yli, ja suunnilleen näihin aikoihin nää samat kuviot alkoi pikkumurunkin kanssa. Mä en vaan oikein osaa ottaa tuota pientä yrmynaamaa tosissaan, kun selvästi monesti ihan vaan huvikseen kokeilee miltä tuntuis, jos nyt vähän yrittäis olla äksy. Hymyn saa vaihdettua naamalle ihan tuosta vaan, vähän kun kutittaa tai taputtaa poskea sormella, typy tulee jo huulet ojossa antamaan pusua! Mutta kai tässä pitää valmistautua siihen, että just kun pikkumuru on alkanut enemmän näyttämään aurinkoista puoltaan taas, toi toinen alkaa yrmistelemään.

Mulla oli kiireinen huhtikuu, ensin oltiin Jordaniassa ja Dubaissa lomalla (ihanaa!), sitten tuli äiti siskoineen käymään (ihanaa!), sitten oltiin muuten vaan puuhakkaita, kotiapulainen oli pitkäksi venähtäneellä asioidenhoitamisreissulla Sri Lankassa ja kotiaskareet sun muut vei tehokkaasti meikäläisen ajan.

Jordania oli elämys. Mä en ehtinyt etukäteen jotenkaan yhtään valmistautua koko reissuun, haaveilin vaan rantaresorttilomasta, joten lentokentältä ulos ajaessa olin jotensakin ällistynyt. Odotin samaa näkymää kuin Bahrainissa, eli suht modernia miljöötä, mutta Jordaniahan olikin aika erilainen! Hirveen köyhää, ainakin Ammanin seudulta poispäin ajaessa. Talot ihan tosi rapistuneita, autot järjestään tosi vanhoja, jotenkin hirveen kurjaa ja surkeaa. Mutta samaan aikaan maisemat tosi kauniit, kauniita kumpuilevia vuoria ja laaksoja, mielettömät näkymät välillä! Ja kun tiesi miten pitkä historia sillä maalla on ja miten siellä kurvailtiin samoilla seuduilla mistä Raamatun tarinat kertoo, oli jotenkin hyvä mieli. Mä tykkäsin ihan hirveesti!

Käytiin vaan Kuolleella merellä, asuttiin Mövenpickin resortissa, jota voin kyllä kovasti suositella. Siinä ne oli kaikki rivissä eri hotellit ja varmaan kaikki hyviä. Tehtiin pikku retket Mount Nebolle ja Jeesuksen kastamispaikalle, ne oli molemmat ihan siinä lähellä ja helpot pienten lasten kanssa. Vuorelle kipuaminen autolla oli mulle kova pala, mä pelkään korkeita paikkoja ja matka oli t u s k a a. Pikkumurua nauratti kun mä pidin silmiä kiinni ja pelkäsin. Luulin, että alastulo on vielä kaameempaa (usein on), mutta se olikin sitten suht iisi juttu. Muru tietysti ajoi, mua ei olis saanut autonrattiin mikään! Vuoren laelta oli kyllä sitten komeet maisemat! Bahrainissa on niin tasaista, että pienemmätkin mäet olis ollut meidän silmille upeita, mutta näistä näkymistä tykättiin kaikki kovasti! Pikkumuru oli sitä mieltä, että tuolta näki koko maailman!

Mount Nebo

Mount Nebo

Mount Nebo

Kuollutmeri

Resortissa loikoilu oli niin kivaa puuhaa, että pikkumuru puhuu ”siitä paikasta missä oli suolaista vettä” vieläkin. Kyselee mennäänkö kohta sinne taas. Itse kuolleestamerestä poika ei ollut kovin vaikuttunut, leuan alla oli joku pieni kniiru johon kirveli kun siihen meni vettä. Muutenkin oli aika aallokkoista ja nopeasti syvää, joten tuollaiselle pikkutirriäiselle oli vähän haastavaa. Pikkumuru kävi vaan kastautumassa. Me kokeiltiin murun kanssa kellumista ja olihan se aika villiä.

Mövenpick resort Dead Sea

Kuollutmeri Mövenpick

IMG_8174

IMG_8146

Mutta altaissa molemmat lapset olis viihtyneet vaikka koko päivän! Pirpana jakeli lentosuukkoja hotellin työntekijöille ja lounasravintolassa pikkumuru piti ylläri ylläri hovia, kauhee lauma tarjoilijoita oli vierellä viihdyttämässä, kun poika söi jäätelöä baaritiskin vieressä. Muu perhe oli sillä aikaa kiltisti pöydän ääressä terassilla… Oli hyvä loma.

Jordanian jälkeen henkäistiin hetki kotona ja sit käytiin vielä pari yötä Dubaissa tapaamassa murun sukulaisia. Sen jälkeen ollaankin vaan oltu kotona.

Mainokset

Terveisiä täältä meiltä

helmikuu 18, 2013

Elämä pyörii jotenkin niin lasten ympärillä, että en ole pitkään aikaan leikkinyt turistia. Nyt on vähän suunnitelmissa lähteä torstaina Sheikh Isa bin Alin talolle, vai mikä ihme se oli nimeltään. Oliskohan kunkun isoisoisä vai isoisoisä vai vielä joku edeltävämpi, iso linnake keskellä Muharraqia, kaunis kuin mikä! Olen ennenkin alueesta raportoinut, siellä on kunnostettu monta kadunpätkää ja on tosi kaunista! Pitää muistaa käydä ostamassa uusi muistikortti kameraan ja käydä pitkästä aikaa kuvausreissulla!

Tietty pienen vauvan kanssa ei ole kauheesti edes houkutellut lähteä mihinkään, mutta nyt tuo napero alkaa olla jo niin iso, että monenlaiset reissut onnistuu, kun vaan saa itsestään irti. Oikeesti, mä olen katsonut meidän pikkupirpanaa ihmetellen, mihin se meidän vauva katosi! Pirpana lähestyy nyt vuotta ja neljää kuukautta ja on niin isoa tyttöä, että! Ja kun meidän pikkumuru on vihdoin pääsemässä irti uhmastaan, alkaa tää meidän pieni näyttää ekoja merkkejä siitä, että täältä tullaan. On jo pari kertaa heittäytynyt maahan istumaan ja kiljumaan, kun ei asiat suju niin kuin neiti haluaisi. On mennyt kyllä nopeesti ohi kun en oikein noteeraa mitenkään. Mä toivon niiiiiiiin, että tän toisen kanssa päästään helpommalla kun ekan. Ainakin tuntuu olevan rauhallisempaa sorttia, mutta mistäs näistä ikinä tietää. Olihan pikkumurukin kuin pieni aurinko pienenä. Onneksi alkaa olla taas sitä samaa ilmassa herralla! Olikin jo ikävä!

Meidän pikkumuru on muuten kuuluisuus vähän joka paikassa. Koulun kaikki opettajat tuntuvat tietävän tapauksen, siis hyvällä tavalla. Tietävä hymy naamalla tervehtivät aamuisin, kun kävellään koulun käytäviä matkalla kirjastoon. Meidän compoundissa naapurit kehuvat kilpaa ja kertovat naureskellen tarinoita kohtaamisista. Tuo meidän poikahan siis puhuu kuin ruuneperi, mielikuvitus laukkaa sellaista tahtia, että hitaampi ei perässä pysy. Sanalla sanoen: persoona. Toissapäivänä oli naapurissa kieltäytynyt tarjotusta suklaasta ja ryhtynyt jakelemaan toisille lapsille porkkanoita todeten, että ne on paljon parempia. Siis tää meidän poika, joka rakastaa suklaata yli kaiken! Aina ei tiedä mistä päin tuulee…

Bahrainissa on koko viime viikon ollut tosi levotonta ja varmaan jatkuu vielä jonkin aikaa. Saarin kylän edusta ollut kuin sodan jäljiltä tässä yksi aamu kun muru kävi asioilla. Ja liikenneruuhkia on riittänyt kun poliisi on tukkinut teitä protestien takia. Syynä tälle kaikelle on tietysti kahden vuoden takaisten tapahtumien vuosipäivä. Samaan aikaan oppositioryhmät käy dialogia hallitsijoiden edustajien kanssa ja yrittää löytää ratkaisua tähän kaikkeen, mutta mulla on sellainen olo, että keneltäkään ei löydy vielä tarpeeksi halua sopia oikeasti mistään. Me pysyteltiin viime viikolla aika lailla näillä kotinurkilla tiettyihin kellonaikoihin kun tiedettiin, että liikenneruuhkia on tiedossa.

Pikkumurun luokalta on kakskin äitiä ilmoittanut, että lähiaikoina muuttavat Bahrainista pois. Bahrainin levottomuudet ei tietenkään oo ainut syy muuttoon, mutta yks vauhdittava tekijä varmaankin. Parin viime vuoden aikana täältä on kyllä hävinnyt ihan hirveesti porukkaa. Surullista. Mutta, ainakin vielä tää maa pysyy jotenkin kasassa, arkielämä sujuu suht totuttuun malliin. Porukka pelaa jalkapalloa, kun muutaman korttelin päässä sytytellään autonrenkaita tuleen ja heitellään kiviä päin poliisia. Näin se menee.

Onnea vuodelle 2013!

joulukuu 31, 2012

Lasten uudenvuoden tinat on valettu, omat odottaa vielä murua saapuvaksi kotiin töistä. Pikkumurun tina oli täynnä sarvia ja kynsiä, äksöniä vissiin luvassa pienen pojan elämässä. Pirpanan tinat muuntuivat satuhahmoiksi ja prinsessamekoksi, sopivaa pienelle tytölle. Neiti itse keskittyi tosin keksin mutusteluun valamishommissa, kauhan varteen kun ei ihan vielä päästetty.

Pari päivää oltu kotona reissun jälkeen, sen verran, että suurin osa pyykeistä on pesty ja lahjaksi saadut lelut on johonkin saatu tungettua. Pukin tuomat poliisinvehkeet ovat olleet ahkerassa käytössä, samoin pirpanan saama vaaleanpunainen leikkikännykkä. Kännykkään ei pirpana juurikaan ole saanut itse koskea, sillä se on pikkumurun lempparilelu nykyään. Sen touhuja katsellessa ei voi kun todeta, että aika pieni poika se vielä kummiskin on, vaikka onkin  mielestään niin ”iso poika”. Ihan hyvä että onkin vielä pieni, sitä saa vielä vapaasti halailla ja suukottaa, kunhan se vaan malttaa pysyä hetken paikallaan.

Pirpana nauttii ihan kympillä taas ulkoilusta. Ne -15 asteen pakkaset ei olleet sille oikein hyviä Suomen-reissulla, kun se tuppasi niissä yli-isoissa toppahaalareissaan vaan makailemaan maassa. En viittinyt just korvatulehduskierteestä toipunutta kauheesti siellä makuuttaa, joten pirpanan loma sujui aika lailla sisätiloissa. Täällä se taapertelee leikkipuistossa ihan innoissaan, on oppinut kiipeämään liukumäen rappuset seisaaltaan ylös, ei tartte enää konttia. Ihan hassua katsoa tuommoista mini-ihmistä, niin pikkuruinen, mutta kaikkea jo osaa ja touhuaa. Olikohan pikkumurukin tuon ikäisenä samanlainen? Miten mulla on sellainen olo, että pirpana on paljon itsenäisempi ja kekseliäämpi leikeissään?

Meidän kotiapulaisselkkaukset ei ota loppuakseen. Uusi aloitti, mutta sitten parin päivän jälkeen alkoi uudestaan vääntämään palkasta. Me maksetaan mun mielestä ihan hyvin, vähän ehkä voitais maksaa lisääkin, mutta tähän kuvioon liittyy muutama muukin mutka kuin vaan tuo raha ja multa meni koko hommasta taas vähän maku. Naapurin apulainen kävi kysymässä multa töitä jo ennen kuin lähdettiin lomalle, pyysin sen jututettavaksi tänään. Ehkä palkkaan sit kumminkin sen. Toivottavasti en sillä synnytä mitään hirveetä naapurisotaa…. En halua napata kenenkään työntekijöitä… Nyt kun muru on ollut lomalla olen monta kertaa huokaissut, että olispa sillä sellainen työ missä se olis iltoja enemmän kotona, niin sitten pärjäisin ihan vaan osa-aikaisen apulaisen turvin. Tää koko rumba on niin kuluttavaa. Mä olin kyllä edelliset kuusi vuotta tosi onnekas kun mulla oli yks ja sama apulainen koko ajan, jonka kanssa homma toimi yleisesti ottaen hyvin, joitain pieniä hikkoja lukuunottamatta. No, huomisen jälkeen olen taas ehkä vähän viisaampi.

Vauhdikas vuosi takana, saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Murulle ainakin paljon töitä, sitä ei tammikuussa taida paljon kotona näkyä… Kaikille joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta!

Joulu lähestyy

marraskuu 30, 2012

Me ollaan tulossa Suomeen jouluksi, kivaa! Tai siis, vähän väsymyksestä huokaisen jo valmiiksi, musta on vissiin tullut laiska (tai sitten olen ollut aina). Vajaan parin viikon loma ja reissattavaa riittää, ristiinrastiin Suomessakin. Lapseni tuntien, varsinkin isompi pistää loman aikana ranttaliksi. Sille ei rutiineista poikkeaminen sovi, joten paljon jo rauhoittunut uhmiksemme tulee olemaan reissulla o n g e l m a tapaus.Mutta yritetään pärjätä.

Oikeesti, tuo meidän nyt-neljävee on nykyään niin iso poika. Mä käyn sen kanssa jatkuvasti filosofisia keskusteluja, joista ilmiselvästi nauttivat molemmat. Tai sitten vaan jutellaan päivän tapahtumista tai sitten pikkumuru kertoo ääneen kuvitelmiaan. Sen kavereina vessassa on nykyään ”hiiret”, suljetun oven takaa kuuluu vaan kun se komentaa tai hoivaa niitä, fiiliksestä ilmeisesti riippuen. Eilen ne tuli sen kanssa tarhaan aamulla. Päivällä hakiessa hiiret kuulemma jäi sinne vielä, olivat tulossa vasta myöhemmin kotiin. Söpöä.

Pakko vielä kertoa, että se on tarhan joulunäytelmässä joulupukki, olivat itse saaneet valita listasta minkä roolin ottavat, pikkumuru oli valinnut suomalaisuudelleen uskollisena pääroolin.Mutta itsepäinen kun on ja tietyissä tilanteissa ujo, ei suostu kuulemma näyttelemään rooliaan. Sen pitäis seistä savupiipussa ja aivastella -NOT! ”Ne haluu, että mä sanon ätshuu, mä en halua!” Ja sitten se näytti mulle sen savupiipun ja kertoi, miten ”ne” yrittää saada sen sinne eikä hän halua. Opettaja vaan naureskeli, että tulee ikimuistoinen esitys ja että hän on onnellinen että pikkumuru on pukkina, tavallinen olis liian tavallista. Saa  nähdä mitä siitä tulee, saako hävetä vai iloita.

Tänään pitkästä aikaa tavattiin Bahrainin suomalaisia, tätä meidän alati kutistuvaa joukkoamme. Tänäänkin kyseessä oli läksiäiset Bushidossa. Minä kun en laiskana (huom, taas) ole järjestänyt mitään yhteiskekkereitä, ei niitä ole ollut viimeiseen vuoteen, ylikin. Joten pitkään aikaan en ole juuri suomalaisia nähnyt. Pitäis vissiin ryhdistäytyä.

Mun arki pörrää nykyään niin kodin ja tarhan ympärillä, että kovin syväluotaavaa analyysia Bahrainin toiminnasta en pysty puristamaan. Same same, sitä se vaan on, aina.

Nänänänänänänänä….

lokakuu 14, 2012

…Bätmäääään!

Synttärikausi on alkanut! Viime viikolla oli kahdet, tällä viikolla yhdet, siitä parin viikon päästä taas lisää -esimerkiksi murun, pikkumurun ja pirpanan!

Lauantaisista synttäreistä muistoksi jäi pikkumurun ihka ensimmäinen superhero-ukkeli. Goodybagissa oli karkkien lisäksi batman-hahmo ja voi sitä riemua! Sydämessä ihan pisti huono omatunto, kun en ole ymmärtänyt sellaisia ikinä pikkumurulle hankkia. Nyt se on koittanut, siis se aika, jolloin kavereista imetään kaikki ideat ja esikuvat. Pikkumuru ei siis ole katsonut telkkarista käsittääkseni koskaan mitään supersankarijuttuja, Bolt-koiraa ja ihmeperhettä lukuunottamatta. Mutta sujuvasti lollotti bätmäntunnaria siitä huolimatta! Tänään olin pikkumurun tarhassa auttamassa piparkakku-ukkeleiden leipomisessa ja näin, että siellä oli roolivaatteiden joukossa sekä batman- että superman. Joten ei tarvitse kauaa etsiä, mistä pikkumurun tietous. (Pienenä kuriositeettina kerrottakoon, että pikkumurun luokalla yhden pojan mukana on aina pari angry birds -pehmolelua ja eväslaukkukin on samaa rotua).

Pikkumuru oli superylpeä, kun äiti oli mukana tarhassa. Olisin ollut pitempäänkin, mutta päivä loppui kesken 🙂 . Ihan liian pian piti kerätä ruokakauppaleikit. Pikkumurulla on kyllä ihan mahtava tarha. Iso kompleksi, mutta silti ovat onnistuneet pitämään luokat ”lapsien kokoisina”. Mun ihan lemppari  koko talossa on luokkien keskellä oleva ”Street”, jossa on paljon tekemistä lapsille, sekä kirjasto. Olen täällä surrut sitä, että en pysty opettamaan lapsille kirjaston käyttöä, mutta tuolla on mahtava kokoelma lastenkirjoja! Mä jo suunnittelin, että kun kerrallaan saa olla lainassa kaksi kirjaa, lainataan pikkumurulle toinen, ja toisen lainaan isompien lasten osastolta itselle 🙂 . Vois käydä uudestaan läpi viisikot ja muut, varmaan löytyy! Pikkumuru kyllä innoissaan lainaa kirjoja, mutta sitä on vaikea saada istumaan alas ja kuuntelemaan niitä nykyään. Leikit kiinnostaa niin paljon, ja siksi toisekseen, kirjat ovat englanniksi, eikä niitä ole niin kiva kuunnella kuin suomenkielisiä, selvästikään.

Kirjoista puheen ollen, pikkumurun ihan lemppari on nyt kesällä ostamani Scarryn ”Mitä ihmiset tekevät”. Jos pikkumurulta kysyy, mikä kirja luetaan iltasaduksi, on valinta aina selvä. Ja kirjassa ihan selkeät lempparit on se, kun rakennetaan talo ja kun rakennetaan uusi tie. Pitää välillä ihan väkisin lukea jotain muuta kirjaa.

Pirpana on saanut vähän liikaa vaikutteita. Se on alkanut sormi pystyssä komentamaan! Ihan kauheeta, kun näkee lapsissa oman itsensä. Pirpana tänäänkin sormi pystyssä yritti komentaa mikroaaltouunia. Tiesi, että sen sisällä on kypsymässä iltapuuro, oli vissiin liian hidasta! On muuten hassua, vaikka pirpana olis just tuntia aiemmin syönyt ison päivällisen, menee alas silti kokonainen iso lautasellinen puuroa ja hedelmää päälle. On vissiin kasvuspurtti menossa, tai sitten puuro on vaan niin hyvää. Tai siis, pitää sitä vähän välillä houkutella, antaa jotain käsiin tutkittavaksi tai höpöttää jotain, mutta melkein poikkeuksetta kaikki uppoaa, tai vähintään kolme neljäsosaa. Mä olen niiiin onnellinen, tällä menetelmällä on hyvät yöunet taattu! Pirpana ei juuri koskaan yöllä heräile, menee ajoissa nukkumaan ja nukkuu aamulla kohtuullisen pitkään. Pikkumuru on se, joka yöllä ravaa mun sängyn vieressä ainakin kerran, usein kahdesti. Mä just tuumasin murulle, että meidän pitää ostaa isompi sänky, että aamuisin kaikki mahdutaan. Pikkumuru on melkein aina aamun viimeisen tunnin meidän vieressä, eikä siihen kauaa mee kun pirpana takuuvarmasti aloittaa saman!

Täällä alkaa olla kelit parhaimmillaan. Uima-altaan vesi alkaa olla viileähköä, ei enää lämmintä kylpyvettä. Sellaista, että on kiva olla altaassa, kun aurinko paistaa. Ulos voi mennä neljän aikaan, jo ennemminkin, eikä vasta viideltä tai kuudelta. Ihan mahtavaa. Me aloitettiin laittamaan puutarhaa kuntoon murun kanssa, että sinne pääsee ulkoilemaan. Hommattiin sinne jo keväällä semmoinen katos, mutta oli niin tuulista, että tuuli heitteli sitä ympäriinsä, oli pakko ottaa katoskangas pois ja ulkokalusteet sivuterassille suojaan auringolta. Nyt niitä palautellaan paikoilleen, kunhan muru töiltään ehtis. Kalusteet pestiin jo sentään.

Niin siis, jos joku suunnittelee Bahrainin matkaa, loka-marraskuu on ihan parasta aikaa!

Tää on…

lokakuu 2, 2012

…jotenkin niin tätä. Meillä on ollut jonkun aikaa jo nettiongelmia, yhteys pysyy päällä jonkun aikaa, tipahtaa pois tullakseen taas hetken päästä hetkeksi takaisin. Meillä on varalla toisen firman nettitikku, sen varassa nytkin kirjoitan, kun sen toisen kanssa menee hermo. Isohermo. Batelco ja vuokraisännän kaapelimies ravaa meillä vuorotellen ja syyttää toisiaan. Nyt ilmeisesti on selvinnyt, että syy on kaapeloinnissa, kuten Batelcon on koko ajan väittänytkin. Vuokraisäntä saa siis ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja vaihtaa sen kaapeloinnin oikeanlaiseksi. Kauan meni, että oikeasti paneuduttiin itse asiaan, eikä vaan palloteltu vastuuta toiselta toiselle. Vielä en huokaise helpotuksesta, ehtii tässä tulla vielä monta mutkaa matkaan (tai kaapeliin).

Säät on paranemaan päin, jopa pilviä on nähty! (Tuon lauseen luettuaan sitä ajattelee, että tosi absurdia on elämä välillä.) Ulkona voi jopa viihtyä. Uima-allas ammottaa nyt tyhjyyttään, kun kaikki compoundin lapset riehuvat onnellisena leikkikentällä tai rallittavat ympäri compoundia polkupyörillä tai potkulaudoilla. Pikkumurulle pitäis ostaa uus pyörä, vanha on tullut auttamattoman pieneksi. Se mies on ottanut hirveen kasvupyrähdyksen! Ja hei, mä en ollut uskoa silmiäni, kun se tuli yks päivä  tarhasta mukanaan tekemänsä piirustus. Mä tuijotan sitä edelleenkin joka päivä, se on jääkaapin ovessa. Mä en voi uskoa, että mun hutiloiva tuhertajani on itse piirtänyt sen. Siitä on kuulkaa tullut iso poika, enkä tiedä mitä siitä pitäis ajatella!

Huono kuva, kännykkäkameralla räpsäisty juurikin siitä jääkaapin ovesta. Mutta kumminkin, siinä on kuva ja kaikkea, ja väritettykin on tosi hienosti! Mä en oo IKINÄ nähnyt pikkumurun piirtävän mitään lähellekään tuota. Kotona sitä ei ole kyllä pitkään aikaan saanut oikein piirtämäänkään mitään, mutta viime keväänä tarhasta tuli värityksiä kotiin melkein joka päivä. Niihin oli hätäisesti vetäisty pienet sutut muutamaan kohtaan. Ei siis mitään lähellekään tätä. Mua harmittaa hirveesti, kun oon vissiin kadottanut pikkumurun ekan piirustuksen meikäläisestä. Ihana pääjalkainen ja suuna paksu vihainen viiva. Doodleen pikkumuru piirsi minut tässä yksi päivä uudestaan ja viereen pirpanan, pikkuruisen palleron minun viereeni. Suloinen,  harmillista, että ne raapustukset ei säily! Paperille pikkumuru ei edelleenkään ole suostunut piirtämään mitään. Tämän kuvan aiheuttamasta järkytyksestä en ole selvinnyt oikein vieläkään.

Me tehtiin pikkupyrähdys Omaniin, Muscattiin, meillä asuu siellä nykyään tuttuja. Käväistiin Shangri-La -hotellissa, oli kuulkaa aikasta mahtava paikka. On meillä Bahrainissakin palveluiltaan ja arkkitehtuuriltaan ihan vastaavia paikkoja, mutta ne maisemat on jotain, mitä ei täältä löydy! Ihan varmaan mennään Muscattiin pian uudestaan, kun ei lentomatkakaan tuon ihmeellisempi ole. Ja Dubaihinkin mun on alkanut taas mieli päästä käymään, meillä asuu sielläkin nykyään niin paljon tuttuja (rontit ovat täältä sinne karanneet!), että olis kiva nähdä niitäkin!

Me otettiin ja perustettiin yhden ystävän kanssa epävirallinen taiteilukerho tänään! En ole vuoteen taiteillut yhtään mitään, mitä nyt arkipäivän jonglööraamista harrastanut joka päivä. Tänään raahasin kasan taulupohjia ja akryylimaaleja mukanani, tuloksena yksi valmis taulu ja kaksi taustamaalattua. Sormet syyhyää päästä jatkamaan, toivottavasti huomenna aamulla löytyy aikaa! Se valmiiksi saatu on muhinut aivoissa jo vuoden päivät, aloitin sen ennen pirpanan syntymää, mutta en koskaan saanut valmiiksi. Tuli hyvä mieli, kun sai jotain kerrankin aikaan. Ens viikolla uudestaan, ihanaa!

Joo, mutta, pitää tästä painua pehkuihin. Nahkavekkari herättää kuitenkin jo kello kuus. Kuulemisiin!

Alkusyksyn kuulumisia

syyskuu 4, 2012

Vai että uutisia Suomesta? Pöh, Suomessa oltiin kaks kuukautta ja palattiinkin jo, eli se siitä päivityksestä sitten.

Helsingissä on muuten ihan hirveesti venäläisiä nykyään. Ja tämä siis ihan neutraali toteamus, ei viittausta siihen onko se hyvä vai huono asia, pisti vaan silmään ja korvaan, että ihan vilisemällä nykyään.

Helsingissä on myös ihan mahtavia leikkipuistoja. Meikäläinen on pari vuotta sitten ostanut pikkumurulle kasan hiekkaleluja, mutta niitä ei todellakaan tarvinnut roudata mukana, leikkipuistoissa oli valmiina kaikki. Sai jopa ilmaista lämmintä ruokaa! Ihan mahtavaa. PIkkumuru nautti ihan kympillä Roihuvuoren antimista. Komensi ostarilla notkuvaa porukkaa kuuluvasti, niitä nauratti kauheesti, mutta kiltisti väistivät kun pikkumuru porhalsi pyörällä ohi. Bussissa ja metrossa tunki pikku pyllynsä kenen tahansa viereen ja alkoi kuulustelun: ”kuka sä oot, mihin sä meet, mistä sä oot tulossa, mikä toi on, jne…” . Yllättävän suopeasti ihmiset tiedonhaluiseen suhtautuivat, pari kuulustelun alla ollutta teinityttöä katsoi vähän vinoon, mutta muiden kanssa juttua riitti. Bussissa aloin saamaan loppuaikoina tietäviä hymyjä, aloin tunnistamaan naamoja, ton kanssa pikkumuru on jutellut, ja ton ja ton ja ton… Piti jo alkaa komentamaan sitä yksikseen istumaan, että ei koko seutua ehtisi kuulustella.

Ja tietysti on pakko ylpeänä äitinä ilmoittaa, että pikkumuru on myös pronssimitalisti! Roihuvuoressa järjestettiin kesäolympialaiset ja meidän poika pokkasi tarkkuusheitosta kolmannen sijan, päihitti monta isompaansa!

Porissakin piipahdettiin, sekin on kyllä mahtava kaupunki lapsille kesällä. Ei sellaisia leikkipuistoja oo missään kuin Pellehermanni. Parasta oli kyllä, kun pääsi mummin kanssa pyöräilemään ja leipomaan ja vaarin kanssa pakettiautolla.

Kesä meni lähinnä leikkipuistoissa ja kämpillä leikkien. Olin ehkä hieman laiska ottamaan kehenkään yhteyttä, mutta meikäläisestä imettiin kyllä kaikki mehut ihan pelkän arjen pyörittämisessä, ei oikein riittänyt suuremmin energiaa suunnitella mitään. Muru pääsi sentään kuudeksi päiväksi meitä tapaamaan, oli se sentään jotain, uhkana oli, että ei pääsis ollenkaan. Toivottavasti ensi kesänä enemmän.

Lentomatkat meni varmaan parhaiten ikinä. Taisi olla kullanarvoinen idea yöpyä välillä hotellissa eikä vetää koko rumbaa putkeen. Siinä vaiheessa, missä poika kevään reissulla höyrysi ihan hiessä, tällä matkalla pidemmällä lennolla leikittiin ihan rauhallisesti -itsekseen. Näin tehdään kyllä jatkossakin, oli meinaan ihan eri kaliiberin reissut nämä.

Nyt siis ollaan taas kotona. Pikkumuru on ollut superonnellinen omien lelujen ja tuttujen juttujen ympäröimänä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun näki isänsä! Murua ei päästetty sen jälkeen edes vessaan yksin. Kuherruskuukautta kesti ekan viikon, edes sisällä kököttäminen ei harmittanut, kun oli niin paljon puuhaa. Nyt on havaittavissa pientä kyllästymistä, mutta onneksi nyt on tarha pikku hiljaa alkamassa. Uusi tarha (nursery) isossa koulussa, pehmeä lasku, aloittelevat pikku hiljaa. Ensi viikolla vasta joka päivä. Ekan päivän perusteella kaikki tulee menemään hyvin, ryhmässä tuttu poika edellisestä tarhasta, olivat maanantaina leikkineet yhdessä koko sen kaksi tuntia jonka tutustuminen kesti. Opettaja vaan kommentoi, että kova kyselemään tuo teidän poika. 😀

Pirpana nousee jatkuvasti seisomaan tukea vasten ja ottaa jostain kiinni pitäen muutaman askeleen. Varvistaa kyllä vielä. Seisominen on niin verissä, että ei pysty edes nukahtamaan. Tähän pöpöjä vilisevään maahan saavuttuamme molemmat tietty on räkätaudissa, pirpana vähän enemmän tukossa, korvissakin oli vähän punotusta, kun lääkärissä käytin. Toivottavasti ei siitä etene, ettei joudu lääkekuurille. Hyvin oli kasvanut typy, ihan keskikäyrän tuntumassa ollaan, vain vähän alle, siis paino. Pituus on ihan just eikä melkeen.

Täällä ei onneksi ole edes kauhean kuuma, toki päivät kuluu edelleen sisällä, mutta pahimmat hikihelteet on ohi. Kokeilemme jopa tänä yönä nukkua ilman ilmastointia makkareissa, yläaulassa vaan pidetään hurruutin päällä.

Mä odotan kuumeisesti sitä, että pikkumurun tarha alkaa kunnolla, ehkä mä sitten pystyn vihdoin tekemään ”oikeesti” jotain, siis rauhassa ja ilman keskeytyksiä. Koko kesän aikana en ole edes yrittänyt aloittaa.

Kesä ja kärpäset, täältä tullaan!

kesäkuu 16, 2012

Viimekertaisesta epäonnesta lannistuneena en sitten olekaan taas jaksanut päivittää. Nyt otan vahingosta oppia ja kirjoitan tekstin ensin eri ohjelmalla ja sitten vasta lisään nettiin.

Hullua, että on jo kesäkuu puolessa välissä. Kalenteri menee eteenpäin sellaista vauhtia, että ei perässä pysy. Olen ihan paniikissa täytellyt pirpanan vauvakirjoja (joita on jostain syystä kaksi, kuten pikkumurullakin) ja  yrittänyt miettiä, että koskakohan se oikein nosti päätään, koska alkoi taputtaa pöydänkantta??? Ei hajuakaan. Pikkumurun vauva-aikana mä kirjoitin muistiin KAIKKI päivämäärät ja kuvasin pallerosta SATOJA valokuvia. Pirpanasta kuvia on todella paljon vähemmän. Pikkumurusta on viime kuukausina vain ihan pari valokuvaa, syystä, että poikaa ei saa nykyään kuvata. Kääntää päänsä pois, selkä kameraan tai jopa kävelee pois. Ihme kamerakammo, johtuukohan siitä kuvausmäärästä, jota on elämänsä aikana tähän asti saanut kokea?

Tajusin, että pirpanasta ei ole edelleenkään otettu käden ja jalanpohjan kuvia. Tyttö on jo 7,5kk.

Vanhemmuus on suorittamista, ainakin välillä.

Me tullaan Suomeen jo VIIKON päästä! Mulla on kilometrin pituinen lista asioista, joita pitäisi tehdä ennen sitä. Ollaan hommattu tukikohta Helsinkiin, tehdään pari piipahdusta muualla. Murulla ei ole lomaa, joten en voi lasten kanssa kauheasti reissata. Tulkaahan käymään kaikki, kun mä en kerran tuu teille!

Pikkumuru oppi uimaan huhtikuun alussa, sen yritin silloin viimeksi kertoa. Nyt se ui sellaisia kymmenen metrin matkoja ja sukeltelee mun jalkojen välistä. Vesi on sen elementti, ehdottomasti. Joka päivä melkein käydään uimassa, se on näiden helteiden pelastus. Meillä on ehdottomasti tosi kivat naapurit. Paljon lapsiperheitä ja aktiivisesti porukka käy compoundin altaalla ja aiemmin, kun ei vielä ollut kuuma, leikkipuistossa. Ollaan tultu tutuiksi. Me ollaan viihdytty tosi hyvin uudessa kodissa, vanhaan ei todellakaan ole ikävä! Odotan jo ens syksyä ja sitä kun taas viilenee, silloin pikkumuru on jo niin iso (tulee jo neljävee!!!), että napanuora venyy entisestään ja kaverit tärkeitä, sen huomaa jo nyt. Harmi vaan, tosi hyvät suomalaiskaverit muuttaa takaisin Suomeen, niiden kanssa pikkumuru on leikkinyt monet tosi kivat leikit ja riidellyt tosi kivat riidat 😛

Pirpana oppi muutama päivä sitten ryömimään, vauhti ei tosin edelleenkään päätä huimaa. Sitä ennen peruutteli jonkun viikon. Nousee konttausasentoon ja heijaa siinä itseään, ei vielä etene. Mutta ei mene kauaa, tänään jo siirteli polviaan, mutta kellahti sitten nenälleen kun kädet eivät liikkuneet. Jokeltelee tavuilla ”äi-ti” ”ät-tä” ”ak-ka” ”ät-tä”. Rakastaa isoaveljeään, hihkuu pojan nähdessään. Tutkii erilaisia tavaroita suu töröllään keskittyneenä. Syö hyvin, kaikki maistuu. Katselin tässä eilen ostoskeskuksen leikkipaikassa sellaista vajaan vuoden vanhaa tyttöä, joka käveli taluttamalla ja huokaisin, että kohta meilläkin ollaan siinä vaiheessa. Siinä kysytään meikäläisen kestävyyttä kun pääsee taas taluttajaksi. Pikkumuru taitaa olla vielä vähän liian nuori siihen hommaan. Tai ainakin vähän liian raju, vois olla meno vähän liian hurjaa…

Bahrainissa on ollut kumma alkukesä. Illat on ihania, ei ole yhtään kosteaa! Tänään meinas altaassa tulla suorastaan vilu, ennenkuulumatonta kesäkuun puolessa välissä! Tähän aikaan kuuluu hikoilla kylpyvedessä!

Mä olen tehnyt jotain ennenkuulumatonta itse, olen käynyt kuntosalilla koko kevään. Paikka josta en ole koskaan tykännyt onkin yhtäkkiä tosi jees. Mulla on treenaajana suomalainen lihaskimppu, joka harmi vaan teki täällä vaan pienen visiitin ja siirtyy omanilaisten iloksi kesällä. Mutta toivottavasti tästä keväästä on saanut tarpeeksi hyvät eväät itsenäiseen jatkoon. Kun vaan pääsis kesällä Suomessakin vähän treenaamaan, ettei menis ihan hukkaan hyvä alku.

Tässä tälläinen keräilyeräpäivitys, seuraavan kerran uutisia Suomesta.

Mufti day

helmikuu 22, 2012

Kannattaa olla koulussa/ tarhassa britticurriculumin mukaan toimivassa koulussa: niilla on lomaa koko ajan! Toki koulun lomien paalle tulee viela uskonnolliset juhlapyhat, joita on suht tiheassa. Pikkumurulla on vapaata tarhasta huominen ja sunnuntai, joten on neljan paivan viikonloppu. Kuukauden paasta tulee taas loma, en muista miten monta paivaa sitten lomaillaan. Pikkumurulle tulee joka tapauksessa useamman viikon tauko, silla tullaan Suomeen piipahtamaan maaliskuussa, palataan just kun tarhasta lahdetaan lomalle.  Mutta minkas teet, kun se isompi muru ”sai” lomansa maaliskuulle…

Tanaan juhlistivat ”middle termia” Mufti Daylla, eli ei tarvinnut pukea koulupukua paalle, vaan sai pukeutua miten haluaa. Paivaan sisaltyi elainparaati, olivat kuulemma tehneet elainnaamarit sita varten. Mina utelin etukateen minka naamarin meidan pikkuvekara oli tehnyt ja kiikutin ompelijalle lajan kangasta. Niin pikkumuru saapasteli tanaan tarhaan pukeutuneena koiranpennuksi. Oli kuulkaa suloinen ilmestys! Ihme kylla antoi paahineen olla paassa aika pitkaan, yleensa kaikki revitaan pois heti. Harmittaa hirveasti, kun paraatia ei saaneet vanhemmat jaada katsomaan, olisi ollut hauskaa!

Mulla on flunssa ja paa ihan tukossa. Tai siis lahinna nena, joka on ihan taynna rakaa, joka valuu koko ajan! Tuskallista. Toivottavasti alkaa pian helpottaa. Sama tauti on kaynyt lapi koko perheen, mina viimeisena siita karsin. Onneksi pikkupirpanalla se meni aika kevyena ohi, eika kenellakaan muullakaan perheesta se kovin paha ollut, kuumetta ei ole ollut kellaan.

Flunssaisesta olosta ja erittain huonosti nukutusta yosta johtuen tama paiva on mennyt ihan harakoille. En ole purkanut ensimmaistakaan laatikkoa. Ehka huomenna?

 

Hammaskeiju

helmikuu 21, 2012

Meidan pikkurouvalla on kaksi upouutta hammasta kunniakkaassa kolmen ja puolen kuukauden iassa! Ihan holmistyin, silla en osannut odottaa purukalustoa puhkeavaksi vasta kuin puolen vuoden tietamilla, silloin pikkumuru nimittain kunnostautui talla saralla. Hieman on levottomuutta ollutkin ilmassa ja nihkeat pikkusormet suussa jatkuvasti. +kuolaa…

Muuttokaaoksen purkaminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Tanaan loydettiin haarukat ja veitset, vihdoin, ei siihen mennytkaan kuin viikko! Onneksi oli vara-aterinsetti kaytossa silla aikaa. Joskus on hyva olla kaukaa viisas ja varautua etukateen. Mutta mun vaatteet esimerkiksi on vielakin puoliksi laatikoissa, hirvee kaaos. Henkareilta onneksi loytyy paallepantavaa, kun en kerta loppuja vaatteita millaan tunnu ehtivan jarjestaa.

Ma olen edelleen ihan rakastunut tahan meidan uuteen kotiin. Pikkurukin viihtyy (isompi muru kans). Vessassakayntikin on pikkumiehen mielesta nyt hohdokasta, kun on ihan ikioma vessa ja oma pontto! Ja portaat pitaa laskea joka kerta niista mennessa (ainakin melkein, usein on liian kiire). Laatikkokasa on jo paljon pienempi, vaikka kylla niita viela riittaa ihan riittavasti. Naapurienkin kanssa paastiin sopuun koiran ulkoiluttamisesta takapihalla, nyt on sovittu ajat, jolloin koira ei saa olla ulkona, jotta saamme nukkua. Meidan vuorotyolaisen (lue: yotyolaisen) kannalta se oli erittain tarkeaa. Compoundin leikkipuisto on pojasta viela tosi cool, saa nahda miten kauan menee, etta siihen kyllastyy. Toivottavasti sitten alkaa kelit lammeta ja paasee testaamaan uima-allasta. Lapsillekin taalla kun on onneksi omansa!

Mitas muuta… Ei tassa kauheasti ole muuta ehtinyt kuin hautautua muuttotavaroihin. Tanaan sentaan paasin vahan kahvittelemaan ystavien kanssa ja sen jalkeen piti lahtea ostamaan roskiksia ja moppeja ja muuta uudessa talossa ilmenneita tarvittavia tavaroita. Pikkupirpana nukkui silla aikaa ansiokkaasti rattaissa.

Nyt pitaa lahtea kuulostelemaan milta tuntuis painaa paa tyynyyn, heratyskello nimelta pirpana heratti kello viisi, ja vartin unien jalkeen tuli uusi heratys pikkumurun muodossa…