Archive for the ‘maailman ihmeitä’ Category

Pressanvaaleista ja vahan muustakin

28 tammikuun, 2012

Oi miten mahtavaa oli, etta saatiin jarjestettya aanestysmahdollisuus myos taalla Bahrainissa. Neste Oilin maajohtaja pisti tuulemaan eduskuntavaalien aikaan ja sai yhdessa Abu Dhabin lahetyston kanssa aikaan aanestyspisteen taalla. Pressanvaaleihin kanssa. Olin Suomessa eduskuntavaalien aikaan, mutta nyt pressanvaalien aikaan taalla Bahrainissa vaalivirkailijana. Aanestysprosentti Bahrainin suomalaisten keskuudessa oli huikea! Tarkkaan sita ei voi laskea, kun en tieda todellista suomalaisten maaraa taalla, mutta iso osa heista joka tapauksessa kavi aanestamassa molemmilla kierroksilla. Nyt sitten jannataan tulosta! Oli oikeesti tosi hieno olo, kun vuosien jalkeen paasi taas aanestamaan!

*

Taalla on ollut nyt jonkin aikaa paikallisittain erittain kylma, alin lampotila jopa +5! Lammittimet pauhaa joka huoneessa ja jos tuulee, ulkona on pirullisen kylma! Mutta oikeesti, olen kylla nauttinut naista viileista keleista ja ulkoillut huomattavasti useammin kuin mita lampimalla saalla tulee ulkoiltua. Naiden kuumien vuosien jalkeen kylmaa osaa jo arvostaa! En kylla valttamatta pida kylmasta sisalla, naa onnettomat hatarat talot paastaa kaiken lammon ulos ja kylman sisaan. Vessat on kuin jaakalikat, kun tuuletinta varten seinassa on ammottava reika!

Hassua, oikein kylmaa viimeksi oli silloin kun pikkumuru oli vauva. Taas on perheessa vauva ja kylmaa! Silloin viimeksi muistan olleen viela kylmempi kuin nyt. Piti pitaa kuumailmapuhallinta vessassa jonkin aikaa paalla jotta sinne tarkeni menna!

Muuten ei meille kuulu mitaan ihmeellista. Ollaan oltu pari kertaa aktiivisen ystavan kutsumana aavikolla viettamassa perjantaipaivaa. Pikkumuru nauttii yli kaiken evaista ja ulkona peuhaamisesta! Meidan pikkupirpanakin on siis ollut nuoresta iastaan jo kahdesti aavikkokemuissa! Tanaan oltais paasty synttarijuhliin (ei kyllakaan aavikolle), mutta molemmat tenavat on pienessa flunssassa enka viitsinyt vieda tartuttamaan muita lapsia. Hirvean kipeita eivat onneksi ole. Muru oli reilu pari viikkoa lomalla, mika tuli kylla tarpeeseen, sen verran paiski toita tossa loppuvuodesta. Sama tahti jatkuu kylla nyt loman jalkeen, ei miesta paljon kotona nay. Rankkaa meille kaikille, pikkumuru kaipaa isaansa selvasti kovasti, mulla on toki ruuhkaista kodin rutiinien pyorittamisessa yksin ja murulla on rankkaa, kun kaikki aika menee toissa eika normaalielamaa kotona ehdi viettaa kaytannossa ollenkaan.

Ostettiin uusi (kaytetty) auto. Murun kayttama auto ostettiin alta, joku tuli parkkipaikalla kysymaan haluaako myyda, ja halusihan se. Muutaman viikon etsimisen jalkeen loytyi hyva yksilo tilalle, kilometreja vain reilu 5000. GMC Acadia. Haluttiin auto jossa on vahan enemman tilaa kuin meidan nykyisessa, mutta ei haluttu mitaan jattimaasturia. En ole viela paassyt sita kovin ajelemaan, kun kiikutettiin se heti huoltoon. Tanaan piti olla valmis, mutta yllari ei ollutkaan. En kylla edes odottanut, huomenna ehka. Tulee kylla ikava mun Lexusta, muru siirtyy ajamaan sita ja ma tuota just hankittua. Ma oon rakastanut sita autoa yli kaiken, eika tuo uusi ole laheskaan yhta hyva! Mutta meikalainen sita yleensa sita lisatilaa tarttee jos joku. Murun auto istuu nykyaan 80% ajasta tyopaikan parkkipaikalla…

*

Kohta ovella kilkuttelee viime kevaisen kahakoinnin alkamisen vuosipaiva. Naapuruston kylat ovat olleet tosi levottomia viime viikot. Eilen nukkumaan mennessa kuului mekkalaa lahikylista, ja kun yolla herasin pikkupirpanaa syottamaan kolmelta aina vaan kuului pauketta. Nyt tatakin kirjoittaessa just pamahti jossain, kaasupullo rajahti varmaan. Keraavat kaasupullon ymparille autonrenkaita, valelevat ne bensalla ja sytyttavat tuleen. Luojan lykky etta nailla taalla ei ole aseita… Levottomuudet ei ole mihinkaan havinneet viime kevaan jalkeen, isoja joukkomielenosoituksia ei vaan enaa ole ollut. Kahakoivat kylissa ja tekevat pikkukiusaa muualla, tukkivat teita ja aiheuttavat liikenneruuhkia.

*

Meikalainen on ollut monta kuukautta tassa vahan niinkuin tyhjakaynnilla. Tai siis, lasten ja kodin kanssa riittaa puuhaa, varsinkin illan tunnit vain katoavat jonnekin. Mutta en ole saanut itse aikaiseksi oikein mitaan. Mielessa on muhinut monta kivaa askartelu/ maalausprojektia ja tarveaineitakin olen ostellut, mutta mitaan konkreettista ei ole syntynyt. Okei, ehka taa ei ole kaikista hedelmallisin aika mitaan yrittaakaan tehda, mutta jotenkin sita kaipais etta tulis jotain valmista!

*

Uskomatonta, etta meidan pikkupirpana on jo KOLME kuukautta parin paivan paasta! Mihin taa aika oikein MENEE!?!! Se on kasvanut kovasti, kohta saa taas laittaa ison kasan vaatteita sivuun kun ei mahdu paalle. Nukkuu onneksi hyvin yot, valveilla ollessaan on kovin kiinnostunut kaikesta ymparillaan tapahtuvasta, juttelee kovasti ja yrittaa kasillaan sohia ulottuvillaan olevia esineita. Tanaankin puoli tuntia istui sitterissa ihan tyytyvaisena ja ihmetteli siita roikkuvia leluja, yritti niihin tarttua ja valilla onnistuikin. Pikkupirpanan hymy on kuulkaa valloittava! Ei tassa paljon pahalla tuulella jaksa olla kun vahan seurustelee neiti Hyvatuulen kanssa.

paparazzi
Meidan pikkumuru paparazzin suuri huvitus on raiskia kuvia aina ja kaikkialla. Murun kainalo kuvassa…

Pikkumurusta on tullut iso poika. Se on kuulkaa oppinut leikkimaan yksikseen, taito jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Leikkihetket ovat lyhyita, sitten taas tarvitaan seuraa, mutta ne hetket ovat arvokkaita! Tanaan pisti oikein huoneensa oven kiinni ja kolaroi siella yksin pikkuautoilla oikein sydamensa kyllyydesta! Pikkumuru on muutenkin kasvanut henkisesti selvasti, haluaa tehda asioita itse, oikein kehraa kun saa kehuja ja huomiota kun tekee jotain itse. Osaa se kylla edelleen olla aikamoinen uhmiskin, ja valilla pikkupirpanan saama huomio aiheuttaa selvasti mustasukkaisuutta. Mutta tosi hyvin on mennyt pikkusiskon kanssa kaiken kaikkiaan. Ja naiden hyvien paivien (kuten tanaan) voimin jaksaa vahan paremmin ne uhmispaivat).

Pakko mainita, se oli tarhassa torstaina ”class leader”. Ilmeisesti tehtaviin kuuluu ainakin olla jonossa ensimmainen ja johtaa joukkoa kun siirrytaan johonkin. Ilmeisesti pojilla ja tytoilla on omat leaderinsa. Olisitte nahneet ilmeen kun poika tuli esittelemaan kaulassa roikkuvaa merkkia kun menin hakemaan tarhasta. Oli kuulemma paivan aikana patsastellut se kaulassa ja tuumannut ylpeana, etta ”I like this!” Ja sitten tohkeissaan mulle kotona selitti, kun kysyin mita class leader tekee, naytti miten han seisoo edessa ja miten pojat tulee taaksen jonoon, ja miten ”lapset” tulee viereiseen jonoon. (Pikkumurulla on hauska tapa jakaa pojat ja tytot pojiksi ja lapsiksi. 🙂 )

*

Okei, nyt on varmaan paras menna nukkumaan. Olis kannattanut menna jo ainakin puoli tuntia sitten, mutta minkas teet. Kiva oli tata blogiakin paivittaa piiiiitkasta aikaa.

P.S. Sori puuttuvat aakkoset, (vai pitaisko kirjoittaa aeaekkoeset), hommattiin uusi tietokone eika viela ole hommattu nappista josta loytyis ae ja oe. Enka jaksa niita erikseen aina niita valikosta hakea, enka asetuksiakaan muuttaa kun sit pitais arpoa, etta mika nappain nyt oli mika.

Niin ja sori, joulukortteja ei sitten lahetetty ollenkaan… Muru oli toissa ihan koko ajan ja meidan vauva vahan liian pieni, ei oikein ollut aikaa…

Uutisia, uutisia

14 marraskuun, 2011

Pitäis varmaan useammin liikkua omien tavallisten ympyröiden ulkopuolella, jottei totuus unohtuisi.

Tai sitten ei.

Vai kuka kaipaa Health Centerissä jonottamista? En minä ainakaan: Tiskille on tavalliseen tapaan miesten ja naisten jonot erikseen. Miesten jono on siististi järjestäytynyt, seisovat rauhassa paikallaan kasvoillaan ”nyt ei auta kun odottaa” -ilme. Naisten jono on levähtänyt viuhkaksi, sekalainen kokoelma mustakaapuisia hahmoja tönimässä ja tuuppimassa, kiilaamassa. Minä siellä keskellä, seison tukevasti kuin tatti, kasvoillani ilme ”minua ei ohiteta”. Eikä muuten ohitettu. Mutta hermoille se otti! Molempien olkapäiden takana seisoi täti ihan ihossa kiinni, toisen käsivarsi oli vielä omani päällä tiskillä…

Kauhee hätä ihmisillä saada asiansa hoidettua ennen muita. Okei, jonossa oli porukkaa, varsinkin miesten jono oli pitkä. Mutta ei niitä nyt niiiiin kauheasti ollut, ja monen asia oli hoidettu pikaisesti. Siksi varmaan niillä miehillä oli niin lamaantuneet kasvot, tiesivät, että odotuksesta tulee pitkä kun naiset etuilevat minkä ehtivät ja tiskillä kuitenkin vaan yksi ihminen vastaanottamassa papereita…

Tänään piipahdin A’alin kylässä. Siinä on tienoilla autokoulu ja tiet vilisevät autolla ajon opettelijoita. Aika hurjan näköistä toimintaa. Katselin liikenneympyrässä, kun oppilas ajoi kahdella kaistalla yhtä aikaa, samalla opettaja nyki ratista, ei paljon puuttunut että tukkapöllyä olisi antanut… Nää on kuulkaa vanhan koulukunnan opettajia nämä! Kuulemma oikeasti läpsivät sormille jos teet virheitä. Hurjaa, hurjaa!

Pikkumurulla (tai siis oikeastaan kaikilla perheen jäsenillä vuoron perään) on ollut synttärit tässä juuri. Nyt perjantaina järjestetään pikkumurun synttärijuhlat. Kaikenlaista pientä järjesteltävää riittää tälle viikolla juhlien tiimoilta. Onneksi sillä isommalla murulla on muutama vapaapäivä tässä, saa vähän jelppiä.

Niin joo, alla syy miksi piti käydä siellä Health Centerissä. Piti käydä jättämässä hakemus meidän perheen pirpanan syntymätodistusta varten!

 

Take-away -ruokaa pidemmän kaavan mukaan

23 lokakuun, 2011

Perjantaina osuin paikalle, kun Saarin moskeijan eteen oli parkkeerattu kuorma-auto, jonka lavalta myytiin kanoja. Porukkaa kulki pitkin Sar Avenueta roikottaen kanoja jaloista. Olisko itsekin pitänyt mennä  hakemaan pari? Olis tainnut jäädä kana meikäläiseltä kynimättä…

Laitonta touhua tuo täälläkin. Karjankasvatus on täällä säädeltyä ja valvottua, teurastaa saa vaan tietyissä paikoissa eikä lihaa saa myydä kadunvarressa. Näin ainakin olen käsittänyt. On aika tyypillistä nähdä kalastajia myymässä aamun saalistaan kadunvarressa ja varsinkin vesimeloneja myydään paljon suoraan autojen lavoilta. Mutta ymmärtääkseni kaikki tällainen toiminta on periaatteessa kiellettyä ja jos poliisi sattuu paikalle (ja heitä sattuu just sillä hetkellä kiinnostamaan), myyntipisteet on äkkiä hajotettu ja sakot lätkäisty päälle.

Oltiin eilen kavereiden tupareissa Amwajin Tala Islandilla. Kiva kattoterassi ja kiva tuuli, jonka ansiosta mukavan vilpoinen olo! Nyt voi taas ulkoilla! Pikkumurulla oli hauskaa eväitä syödessä. Tuo meidän poika on kyllä välillä elementissään, kun saa flirttailla ihmisten kanssa. Varsinainen pikkuhurmuri! Ujokin osaa olla, mutta uskon silti, että pieni mies tulee pärjäämään elämässä, ei ihan heti mene sormi suuhun.

Kaksoiselämää

10 syyskuun, 2011

Helikopteri pörrää toista iltaa peräkanaa ihan talomme nurkilla, mikä kertoo siitä, että lähiseudulla on taas vilskettä. Muru kävi pikkumurun kanssa tänään päivällä läheisessä Country Mallissa ja oli kuulemma Budaiya Highwayn seutu kuin myrskyn jäljiltä. Paljon oli jo jälkiä siivottu pois, muun muassa katua reunustavia muureja oli töhritty kilometrin matkalta ja töherryksiä maalattiin päivällä pois. Vaalijulisteita oli revitty riekaleiksi. Ei mikään ihme siis, että eilen kuului metakkaa pitkälle iltaan, oli meno päällä. Tiedä sitten mitä tänä iltana on menossa. Helikopteri ehti jo lähteä.

Kevään jälkeen levottomuudet eivät ole oikeastaan missään vaiheessa kadonneet, ne ovat vain pysyneet kylissä. Lehdet eivät ole niistä kauheasti kirjoitelleet. Meillä niitä levottomia pikkukyliä on seudulla aika monia, onneksi eivät sentään ihan vieressä. Mutta niin lähellä, että helikopterien ja poliisiautojen äänet kuuluvat ja monet ystävät ovat sattuneet tuulen mukana ajelehtiviin kyynelkaasupilviin. Minä olen onneksi niiltä säästynyt. Kyynelkaasukranaattien pauke kyllä kuuluu meillekin harva se ilta, varsinkin viikonloppuisin.

Bahrainissa eletään siis parhaillaan varsinaista kaksoiselämää. Ihmiset liikkuvat jälleen iltaisin, turistit ovat palanneet, ostoskeskukset pursuilevat viikonloppuisin ihan normaalisti, eletään niin kuin ennenkin. Mutta taustalla käydään oikeudenkäyntejä mielenosoittajia vastaan ja tosi monessa kylässä tapellaan edelleen. Illalla metakkaa kuunnellessa tulee ihan hassu olo, kun oma arki on kuitenkin ihan normaalia ja äänten perusteella tietää, että muutaman kilometrin päässä on hirveä älämölö.

Eikä sitä kuuluisaa pearl roundabouttia (joka on moneen kertaan kaiken jälkeen nimetty uudelleen ja joka on jo ehditty rakentaa liikennevaloristeykseksi) ole avattu liikenteelle vieläkään…

Kesälomaa odotellessa

4 kesäkuun, 2011

Uuh. Sori. Taas vierähti aika pitkä aika ennen kuin sain kirjoitettua…

Tässä välissä olen lopettanut työt, hieman venytetty määräaikaisuus loppui. Olen nauttinut kotona olosta ja pikkumurun kanssa puuhailusta, mutta kai suurin osa ajasta menee haahuiluun. Muutaman kaapin olen saanut järjestettyä 🙂

Ylläoleva kuva on pikkumurun tarhan kevätriehasta. Sinne piti pukeutua kevätaiheiseen naamiaisasuun, mutta meikäläisellä ei oikein sirittänyt, tajusin koko jutun liian myöhään. Pikkumuru pyntättiin ”maanviljelijäksi”, eli farkkuhaalarit, olkihattu ja koira kainaloon (sai itse valita minkä eläimen otti mukaan, tarjolla oli myös kameli, vuohi ja lammas). Luulenpa, että asun idea ei monellekaan avautunut…

Pikkumuru on nauttinut selvästi tarhassa olosta. Luottohoitaja lähti pois niihin aikoihin kun palailtiin Suomesta ja olin aluksi harmissani ja vähän jännitin miten pikkumies sopeutuu uuteen tilanteeseen. Mutta loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhain päin, sillä kun kädestä pitäjää ei ollutkaan enää paikalla pikkumiehen oli pakko tehdä jotain muuta kuin seistä aikuisen helmoissa. Nyt poika on kuulemma erittäin paljon sosiaalisempi, osallistuu laulutuokioihin ja on alkanut näyttää tarhassa enemmän omaa todellista minäänsä, pilke silmäkulmassa. Edelleen kyllä pysyy syrjässä painivista porukoista.

Bahrainissa on nyt muutaman päivän ajan ollut taas ”normitila”, eli poikkeustilalaki kumottiin tän kuun alussa. Mikään ei silti oikeastaan ole muuttunut, armeijan sijaan tarkastuspisteitä valvoo nyt turvallisuuspoliisi ja panssarivaunut on korvattu panssaroiduilla hummereilla. Viime päivinä on ollut taas mielenosoituksia, kuten toisaalta koko ajan, mutta kyliä valvotaan nyt niin tiukasti, että miksikään massamielenosoituksiksi ne eivät ihan helpolla pääse paisumaan. Odottavalla fiiliksellä on kuitenkin moni tyyliin, että mitäs seuraavaksi. Jää nähtäväksi.

Ilmapiiri on kuitenkin nyt ihan toinen kuin mitä se oli esimerkiksi kuukausi sitten, puhumattakaan kahdesta kuukaudesta. Ostoskeskukset ovat taas täynnä ihmisiä, ihmiset liikkuvat myös iltaisin, turistit ovat palailemassa maahan. Pahin pelko on väistynyt, vaikkei poistunut. Älämölö ei ole enää kuitenkaan samalla lailla silmillä kuin aikaisemmin ja se on helpompi unohtaa. Yllätyksekseni eilen päätettiin, että formulakisat pidetään täällä myös tänä vuonna. Ihan täysin en usko siihen, että kisat todellakin pidetään, luulenpa että tilannetta tarkkaillaan erittäin tarkasti ja ne voidaan vielä perua, jos luottamus turvallisuustilanteeseen ei pidä.

Me suunnitellaan jo kovasti kesän lomaa. Katsotaan nyt, perutaanko murun loma äskettäisen kippariylennyksen takia. Voivat ihan hyvin senkin tehdä, en yllättyisi. Suunnitelmissa joka tapauksessa on olla pääkaupunkiseudulla heti heinäkuun ekoina päivinä. Muru on maassa heinäkuun loppupuolelle saakka (inshallah) ja me pikkumurun kanssa elokuun loppuun.

Tarkempi kiertueaikataulu pyydettäessä 🙂

Taas kotona

11 huhtikuun, 2011

Huhhuh. Oltiin kolmisen viikkoa Suomessa tuulettamassa vähän päätä ja nyt ollaan taas kotona, eilen tultiin. Olin kyllä niiiiiiin valmis kotiin, sillä en olisi oikeastaan alun perin halunnut edes lähteä koko reissulle. On vähän eri asia lähteä itse suunnittelemalleen lomalle, kuin äkkilähtönä maasta pois. Onneksi ollaan taas kotona.

Tilanne Bahrainissa on tällä välin rauhoittunut, vaikkakaan ei vieläkään ihan normaali. Armeija on edelleen kaduilla ja viikonloppuisin on edelleen paikka paikoin levotonta, vaikka maata on ”siivottukin” aika lailla. Tunnelma on kuitenkin ihan erilainen kuin mitä se oli kolme viikkoa sitten, silloin oli vallalla selkeä poikkeustila, nyt jo lähempänä normaalia.

Säälittää kyllä monella lailla maan tilanne. Moni firma on lähtenyt, moni ekspatti on myös päättänyt lähteä, talous kitkuttaa ontuen eteenpäin. Pearl roundabout, joka on siis nykyään liikennevaloristeys, on edelleen suljettuna, mutta ilmeisesti se aiotaan pian avata.

Minä menen huomenna töihin katsastamaan minkälainen on fiilis siellä. Töitä luvassa näillä näkymin kuun loppuun. Ihan poikki olen jo valmiiksi, reissu oli todella rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pikkumuru sairasti tähän astisen elämänsä pahimman flunssan, elopainosta on kadonnut iso prosentti, aikaisemmin suloisen palleroinen pieni poika on nyt solakan sutjakka ja kädet ja jalat kuin tikut. Onneksi oli vähän vauvarasvaa, jotta ei ihan kuihtunut kokoon tuo poika. Jos vaikka ruokahalu alkaisi hiljalleen palata, lounaalla tänään upposi ainakin hyvä kasa maissia napaan! Hyvä hyvä, pienestä aloitetaan, jos se siitä!

Veljelle vielä iso kiitos hyysäämisestä. Onni on paikka johon voi majoittua!

Pearl roundabout no more

19 maaliskuun, 2011

No niin, Pearl roundabouttia ei nyt sitten enää ole. Muru ajeli siitä eilen ohi  juuri kun helmi tipahti. Kuulemma monumentin kaltaisia muistutuksia tapahtumiin ei enää kaivata, niinpä monumentti päätettiin purkaa.

Sinänsä hyvä, liikenneympyrä on ollut varsinainen liikenteen ongelmasolmu, paikkaan sopisi paljon paremmin hyvin toimivat liikennevalot. Toivottavasti ymmärtävät rakentaa sellaisen, eivätkä tee uutta liikenneympyrää…

Meillä on liput maanantaille Suomeen. Otetaan pieni hengähdystauko tähän kaikkeen. Muru jää tänne vielä töihin. Oltiin pari päivää Amwaj isladinlla ystävien luona, mutta päätettiin palata vielä hetkeksi kotiin ennen matkaa. Vähän tuntuu haikealta jättää muru tänne, varsinkin kun se vasta palasi Sveitsistä melkein kahden viikon reissulta. Mutta ehkä parempi mennä hetkeksi näkemään normaalielämää.

Bahrain yrittää parhaillaan paluuta arkeen. Normaaliksi tätä tilannetta ei voi kutsua, mutta armeijan valvovan silmän alla tiet ja kaupat ovat auki. Ajo kaupungin läpi on megasurullinen näky, mutta toivottavasti taivaanrannassa pilkottaa valo!

Sekavin tunnelmin

15 maaliskuun, 2011

Anna kirjoitti mielenkiintoisen kommentin edelliseen postaukseeni, joka komppaa hyvin keskusteluja, joita olen käynyt monen täällä asuvan kanssa. Demokratiaa ei todellakaan opita hetkessä.

Kansannousu täällä sai kipinänsä Tunisian ja Egyptin onnistuneista sellaisista. Bahrainissakin on ihan todelliset syyt kansan tyytymättömyyteen, mutta tätä maata ei voi millään verrata kahteen edelliseen. Epäkohdista huolimatta täällä on asiat suurimmalla osalla aika hyvin. Täällä on harjoitettu jonkinlaista demokratian esimuotoa, kansalaiset ovat voineet äänestää parlamentin jäseniä, mieltä on saanut osoittaa. Kansalaispalkkaa täällä ei ole, mutta ilmainen koulutus, terveydenhuolto, monille järjestetään valtion taholta ilmainen uusi talo tai asunto, vain muutamia juttuja mainitakseni. Valtaväestö, oli sitten shiia tai sunni, on ollut laiskaa poliittisesti. Liittyy myös ennenkin huokailemaani ulkoaohjautumisen kulttuuriin: itse ei tarvitse ajatella, kun asiat päätetään jossain muualla. Helppoa.

Epäonnekseen vallanpitäjät yrittivät tukahduttaa mielenosoitukset väkivallalla, seurauksena useita kuolonuhreja, joista tuli automaattisesti marttyyrejä. Tapahtumista tuli ymmärrettävästi polttoainetta mielenosoittajien koneistoon: meitä on kohdeltu karmeasti, me olemme oikeutettuja kaikkiin tuleviin vaatimuksiimme!

Jossain vaiheessa homma alkoi kuitenkin näyttää enemmän karnevaalilta telttoineen ja sohvakalustoineen keskellä Pearl roundabouttia. Samaan aikaan mielenosoittajat alkoivat ajatella, että heillä on oikeus tehdä mitä vaan ja vaatia ihan mitä vaan, protestithan ovat ”rauhanomaisia”. Opposition sisällä on myös useita eri ryhmittymiä, joilla kaikilla tuntuu olevan eri ajatukset siitä, millainen tulevaisuuden pitäisi olla. Oikeasti opposition joukossa on paljon järkeviä ihmisiä, joiden vaatimukset ovat perusteltuja. Harmittavasti vaan seassa on turhan monta taulapäätä, joiden tärkein agenda tuntuu olevan kaaos ja sekasorto, hällä väliä mikä lopullinen tulos on!

Demokratiaan kuuluu mielestäni olennaisena osana keskustelu, dialogi, mihin ei täällä oikein missään vaiheessa ole päästy, eikä ihan hetkeen päästäkään ->. Nyt on  saudien ja emiraattien joukot maassa avustamassa ja käynnissä paikkojen siivous rankalla kädellä. Propagandakoneisto pyörii puolin ja toisin, huhut kiertävät. Monet tuttavani ovat ottamassa hengähdystaukoa Dubaissa tai Abu Dhabissa, tämän päivän ja huomisen lennot ovat täynnä ja moni jää varmaan rannallekin. Me noudatamme suurlähetystön ohjetta, joka käy myös omaan järkeen tällä hetkellä: Odotetaan rauhassa kotona pari päivää mitä tuleman pitää. Sitten tehdään päätöksiä. Toisaalta olisi ihanaa saada tauko tästä kaikesta, toisaalta en millään halua lähteä juuri nyt. Muru on Sveitsissä koulutuksessa, palaa torstaina. Yhdessä on helpompi tehdä päätökset.

Olin tänään puoli päivää töissä ilman ongelmia. Tiet olivat tosi tyhjät, matka taittui parissakymmenessä minuutissa suuntaansa, kun siihen usein menee tunti. Lähdin kylläkin jo yhden maissa kotiin, varmuuden vuoksi. Huomenna tuskin menen töihin, katsellaan nyt ihan rauhassa kotona.

Tässä sopassa ei ole mustaa ja valkeaa, oikeassa ja väärässä olevaa osapuolta. Onpahan vaan soppa.

 

Sisällissodan kynnyksellä

14 maaliskuun, 2011

Ellei sitten tämä jo ole sitä. Eilen töihin meno kesti kaksi tuntia ja kymmenen minuttia. Mielenosoittajat olivat varhain aamulla tukkineet Pearl Roundaboutin ohittavan highwayn, poliisit sitten sulkivat pääsyn kyseiselle väylälle, jotteivät aamuruuhkan autot jää sinne jumiin. Poliisit yrittivät avata mielenosoittajien tiesulkua, mutta eivät onnistuneet.

Sillä aikaa koko Bahrain körötteli Saudi highwayta pitkin kohti Manamaa ja Muharraqia, minä muiden mukana. Naapurin neuvosta mulla oli kirja mukana, ehdin lukemaan sitä pitkät pätkät. Olin töissä vähän kymmenen jälkeen, kun tarkoitus oli olla puoli yhdeksältä. Kotiin lähdin kahden maissa, kun alkoi kuulua huhuja lisämielenosoituksista ja telkkari näytti kovaa kuvaa suljetulta highwaylta.

Eilisilta oli raju, poliisi ja mellakoitsijat ottivat yhteen rankasti, eikä kuolonuhreiltakaan vältytty taaskaan. Aamulla soittelin esimiehelleni, joka ajeli tyhjiä teitä pitkin töitä kohti, sanoi yrittävänsä olla toimistossa edes pari tuntia. Kehoitti jäämään kotiin. Ja minä tein töitä käskettyä.

Tänään rähinä on jatkunut. Maahan on saapuneet saudijoukot kuninkaan pyyynnöstä rauhoittamaan tilannetta. Taisivat omat poliisit ja armeija olla vähän alakynnessä.  Nytkin helikopteri pörrää lähistöllä, taitaa olla lähikylissä rauhatonta. Meidän compound on sijoittunut hyvin, vaikka kylissä olisikin rauhatonta on kaikki silti sen verran kaukana, että meidän nurkilla on ihan rauhallista.

Aikaisemmin tänään sillat Muharraqiin oli suljettu, luulenpa että se on strateginen juttu, armeija ja poliisi asemoivat itsensä tärkeille paikoille, varmaan myös pyrkivät Manamaan.

Huoh. Olen tänään nähnyt ihan liikaa uutispätkiä ja typerää toimintaa. Se siitä ”rauhallisesta” protestoinnista. Nämä pari päivää taas vahvistavat käsitystäni siitä, että demokratiaa ei ihan noin vaan oteta haltuun. Se vaatii vähän enemmän…

Tyyntä myrskyn edellä

21 helmikuun, 2011

(Pikakirjoitusta sillä aikaa kun pikkumuru on murun kanssa kylvyssä.)

Nyt on ollut pari päivää aika hiljaista taistelutantereella. Armeija vetäytyi Pearl Roundaboutista, poliisit tuli toki tilalle, mutta antoivat ihmisten palata aukiolle. Olen ollut eilen ja tänään  normaalisti töissä ilman ongelmia.

Odottava fiilis. Kaikki odottavat henkeään pidätellen, mitä seuraavaksi? Kaikki ymmärtävät, että ei se vielä ollut tässä. Huhumyllyt pyörii, olen kuullut kaikenlaista, joista puolestakaan ei tiedä uskoako vai eikö. Propagandakoneisto on käynnissä sekä anti- että pro-puolella.

Tänään kutsuttiin koolle porukkaa Al Fateh -moskeijalle, sille samalle joka on Bahrainissa vierailleille turisteille tosi tuttu, se suurin johon kaikki aina viedään kierrokselle. Tervetulleita olivat kuulemma kaikki väriin ja uskontoon katsomatta. Moskeija on sunni-sellainen, shiiat eivät varmaankaan sankoin joukoin sinne tänään ole eksyneet. Luvassa kuitenkin illaksi liikenneruuhkia, sillä rukoushetken jälkeen kulkueen oli määrä kulkea moskeijalta highwaytä pitkin.

Huomiseksi on suunnitteilla mielenosoituksia Bahrain Mallin tienoille jo alkuiltapäivästä. Pitää huomenna varmaan tulla töistä Saudi Highwaytä pitkin.

Pearl roundaboutilla on koko ajan ollut melko lailla porukkaa viimeiset pari päivää. Öisin on varmaan tyhjempää, kukaan ei enää uskalla nukkua poliisin hyökkäyksen pelossa. Ovat tuoneet taas pieniä lapsiakin paikalle, asia jota en millään opi ymmärtämään. Ei ole lasten paikka se.

Huomenna aamulla maahan saapuu kuulemma iso oppositiojohtaja. Jos hänet päästetään maahan, ei voi tietää mitä on tulossa, jos ei päästetä, takuuvarmasti levottomuudet taas yltyvät.

Sillä välin ihmiset yrittävät palata takaisin normaaliin arkeen.