Hammaskeiju

Meidan pikkurouvalla on kaksi upouutta hammasta kunniakkaassa kolmen ja puolen kuukauden iassa! Ihan holmistyin, silla en osannut odottaa purukalustoa puhkeavaksi vasta kuin puolen vuoden tietamilla, silloin pikkumuru nimittain kunnostautui talla saralla. Hieman on levottomuutta ollutkin ilmassa ja nihkeat pikkusormet suussa jatkuvasti. +kuolaa…

Muuttokaaoksen purkaminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Tanaan loydettiin haarukat ja veitset, vihdoin, ei siihen mennytkaan kuin viikko! Onneksi oli vara-aterinsetti kaytossa silla aikaa. Joskus on hyva olla kaukaa viisas ja varautua etukateen. Mutta mun vaatteet esimerkiksi on vielakin puoliksi laatikoissa, hirvee kaaos. Henkareilta onneksi loytyy paallepantavaa, kun en kerta loppuja vaatteita millaan tunnu ehtivan jarjestaa.

Ma olen edelleen ihan rakastunut tahan meidan uuteen kotiin. Pikkurukin viihtyy (isompi muru kans). Vessassakayntikin on pikkumiehen mielesta nyt hohdokasta, kun on ihan ikioma vessa ja oma pontto! Ja portaat pitaa laskea joka kerta niista mennessa (ainakin melkein, usein on liian kiire). Laatikkokasa on jo paljon pienempi, vaikka kylla niita viela riittaa ihan riittavasti. Naapurienkin kanssa paastiin sopuun koiran ulkoiluttamisesta takapihalla, nyt on sovittu ajat, jolloin koira ei saa olla ulkona, jotta saamme nukkua. Meidan vuorotyolaisen (lue: yotyolaisen) kannalta se oli erittain tarkeaa. Compoundin leikkipuisto on pojasta viela tosi cool, saa nahda miten kauan menee, etta siihen kyllastyy. Toivottavasti sitten alkaa kelit lammeta ja paasee testaamaan uima-allasta. Lapsillekin taalla kun on onneksi omansa!

Mitas muuta… Ei tassa kauheasti ole muuta ehtinyt kuin hautautua muuttotavaroihin. Tanaan sentaan paasin vahan kahvittelemaan ystavien kanssa ja sen jalkeen piti lahtea ostamaan roskiksia ja moppeja ja muuta uudessa talossa ilmenneita tarvittavia tavaroita. Pikkupirpana nukkui silla aikaa ansiokkaasti rattaissa.

Nyt pitaa lahtea kuulostelemaan milta tuntuis painaa paa tyynyyn, heratyskello nimelta pirpana heratti kello viisi, ja vartin unien jalkeen tuli uusi heratys pikkumurun muodossa…

Advertisement

Mesta paikka

Muuttokaaos.

Keittiossa on tavarat suht paikoillaan, yks laatikko viela uupuu, en ole viela ehtinyt etsia. Suurin osa haarukoista ja veitsista siis kateissa ja RAASTIN, jota jostain syysta olisin tarvinnut jo kahdesti. En ole tajunnutkaan miten tarpeellinen kapistus se on? Lasten vaatteet, lelut ja muut tilpehoorit suurin piirtein paikoillaan, olohuoneen huonekalut (kai) lopullisessa jarjestyksessaan, telkkarin boksi kytketty, netti toimii (en olisi ikina uskonut etta se siirretaan niin nopeasti, varauduin paivien odotukseen). Muuten sitten kaikki onkin viela vaiheessa. Viimeiseen kolmeen paivaan en ole saanut juuri mitaan aikaiseksi, lapset ja asioiden jarjestely vieneet kaiken ajan. Onneksi tajusin kerata kaikki laatikot makkariin, etteivat ole silmilla koko ajan. Pois silmista, pois mielesta? Ehka joskus ensi vuonna saadaan kaikki purettua, varsinkin kun murun vapaat on ohi taas talta eraa ja mies on toissa koko ajan taas.

Mekkalaa ei paasty pakoon uudessakaan kodissa, kyynelkaasukranaatit paukkuu ja poliisiautot huutaa lahistolla. Viereisessa kylassa on taas kavuttu talojen katoille tasan kello kymmenen illalla huutamaan Allahia. Parikymmenta minuuttia huutelevat, sitten hiljenee. Vuosipaiva 14. helmikuuta oli ja meni, koko maa pidatti hengitystaan, mita tapahtuu. ei mitaan ihmeellista toistaiseksi, toki mellakointia ja laajoja pidatyksia, mutta kaikki odotti jotain suurta ja mullistavaa. Poliiseja on kuulkaa tienoot taynna, melkein joka suuntaan kun kaantyy on poliisiautoja parkissa. Entisen Pearl roundaboutin tienoo on taas kuin armeijan leiri, loytyy panssaroituja ajoneuvoja joka lahtoon.

Mutta uusi koti on ihana.

Home sweet home

Janna olo… Huomenna muutetaan! Ollaan kypsytelty muuttoajatusta nyt varmaan jo vuosi, ellei enemmankin ja tana syksyna viimein ryhdyttiin tuumasta toimeen. Aika pitkaan katseltiin, mutta sopivaa ei tuntunut loytyvan. Tai siis, olis loytynyt montakin ihanaa just silta alueelta kun haluttiin, mutta vuokrat oli aika suolaisia, reilusti yli tuplat kuin mita maksetaan nyt. Samantasoisella vuokralla kuin mita tassa nykyisessa maksetaan olis paassyt vaan ihan karmeisiin morskiin ja laittamalla vahan lisaa taso olisi vahan parantunut, mutta aika hirveita ne kylla oli…

Mutta sitten viimein loydettiin aivan ihana. Vuokrasopimuksen kanssa vaannettiin uskomatonta kylla ihan viime viikkoon asti, mutta loppujen lopuksi saatiin allekirjoitettua puolin ja toisin hyvaksyttava sopimus. Ja nyt me sitten muutetaan!

Eilen iltapaivalla kaytiin tsekkaamassa taloa ja tuli kylla tosi hyva fiilis. Compoundin leikkipaikalla oli monta lasta leikkimassa, vanhemmat istuskeli penkeilla. Kaikki jotka meni meidan talon ohi kavi esittaytymassa. Oi aikoja, oi tapoja! Ihanaa, etta on naapureita, jotka eivat ensinnakaan laheta lapsiaan ulos leikkimaan vain kotiapulaisten kanssa ja jotka kaiken lisaksi osaavat kaytostapoja!

Aikaisemmin talla viikolla mulla oli tosi ristiriitaiset fiilikset muuton suhteen. Loydettiin talo jo joulukuussa ja irtisanottiin  nykyinen vuokrasopimus. Uuden sopimuksen vaannossa meni niin pitkaan ja valilla oli niin hankalaa, etta ehdin jo ajatella, ettei edes muuteta. Nyt kun yhtakkia pari paivaa ennen aiottua muuttopaivaa kaikki selvisi on ihan holmistynyt olo. Ja myos, tykkaan silti viela tasta meidan vanhastakin kodista, varsinkin tuosta puutarhasta, joten tuntuu tosi haikealta. Mutta eilisen jalkeen on kylla tosi paljon parempi olo, eikohan tama muutto ole vain hyvaksi!

Ainut miinuspuoli muutossa on se, etta eilen taloa katsellessa kuultiin ihan jarkyttavaa mekkalaa viereisesta naapurista. Pihalla nokotti valtava susikoira, joka haukkui minka ehti. Talossa ei selkeasti ollut ketaan kotona ja koira oli jatetty yksin ulos. Kivasti kaikui melu talojen seinista. Olisitte nahneet murun ilmeen… Toivottavasti koirasta ei tule isoa ongelmaa, olis ihan karmeeta jos se paivakaudet vaan haukkuu. Naapurit tuli kotiin just kun oltiin lahdossa, ottivat koiran sisaan ja tuli hiljaista. Katsotaan nyt sitten mita tuleman pitaa talla saralla. On se kumma kun aina pitaa olla jotain, grrrr…

Ihan hassua, ei tunnu yhtaan silta etta muutetaan, kun kaikki tavarat on viela paikoillaan. Muru on niin paljon toissa, joten paadyttiin palkkaamaan muuttofirma joka tulee ja pakkaa kaiken. Olis ollut meikalaiselle vahan liian suuri urakka pakata kaikki  yksin. Jotain henkilokohtaisia tavaroita olen pakkaillut itse, mutta muutaman laatikon vain. Tanaan viedaan selviytymispaketti uuteen kotiin, ettei sitten tartte muuttolaatikoista yrittaa kaivella huomenna yopukuja ja iltapalavehkeita….

Tuskallinen urakka

Blogini haamupäivittelee todennäköisesti tänään, sillä olen ryhtynyt jälleen kopioimaan viestejä vanhasta blogistani tänne uuteen osoitteeseen. Nyt kiroan sitä, että olen ollut niin ahkera päivittäjä… Voi itku!

Ihan hölmöä touhuahan tämä on, mutta perustelen sitä sillä, että on turvallisinta kun viestit ovat yhdessä paikassa, eivät ainakaan häviä. Ja jos vielä joskus päätän muuttaa, wordpressissä on ominaisuus, jolla sekä viestit että kommentit saa siirrettyä ainakin yleisimpiin blogialustoihin. Edelleen suren kyllä sitä, että kommentteja ei voi siirtää.

Aika hauska aikamatka tulee tässä samalla tehtyä. Piparkakkutalon romahtaminen, luottokorttijupakka ynnä muuta. Arkinen elämä voi olla joskus aika värikästä!

Muutto vol.2

Tää on nyt tällainen hetken päähänpisto. Yhtäkkiä kyllästyin totaalisesti vuodatukseen, ja päätin siirtyä blogin kirjoittamisessa aikaisemmin valmistelemaani wordpressiin (olen miettinyt muuttoa jo monta kertaa aikaisemminkin). Koska kirjoitusten siirto vuodatuksesta on todella hankalaa, jaksoin tällä kertaa siirtää vain joulukuun viestit. Muut viestit (ja kommentit) voi käydä lukemassa vanhasta blogistani kunnes jaksan/ehdin siirtää loputkin tänne. Todennäköisesti siitä tulee ikuisuusprojekti…

Täällä wordpressissä on jo vanhat viestit ensimmäisestä blogistani blogs.fi-alustalla. Toivottavasti tämä on viimeinen muutto, viestien siirtely eestaas on aika raskasta.

Jotenkin tässä kohtaa tuntui siltä, että uusi alku on paikallaan!

Maailmalta merille!

Blogini on muuttanut. Tarina jatkuu Kahdella merellä! (http://kaksimerta.vuodatus.net/)

Mirka maailmalla vaihtaa siis osoitteen lisäksi nimeä. Tästä lähtien tottelen nimeä ”Kaksi merta”.

Näkemisiin siis siellä!

Edit: tämän jälkeen blogini on muuttanut vielä kerran, tällä kertaa tänne WordPressiin!

Kierrätyskeskus on jees!

Ah, ihanaa. Äsken lähti Kierrätyskeskukseen läjä tavaraa jota kukaan muu ei huolinut. Sain jopa ängettyä kuormaan mukaan pari kukkaa jolle en keksinyt muuta paikkaa! Ihanaa että tuollaisia paikkoja on olemassa, jotka hakevat tavaraa kotoa. Ettei tarvitse vuokrata peräkärryä ja lähteä kaatopaikkareissulle. Kivi vierähti sydämeltäni! Kierrätyskeskus on tosi jees!

Eilen haettiin myymättä jääneet tavarat kirpputorilta, missä meillä oli pöytä. Valtteri osoittautui kullan arvoiseksi paikaksi. Olin pudottaa silmäni kun näin miten vähän tavaroista oli jäljellä. Pari tyhjää koria, muutama videokasetti ja cd-romppu. Olemme viikon aikana roudanneet sinne läjittäin tavaraa, ja pöytä on tyhjentynyt nopeasti. Kävimme siellä joka päivä viemässä lisää tavaraa, ja vaiva kyllä kannatti! Rahaakin tuli mukavasti, vaikka pidimmekin hinnat erittäin alhaalla. Rahan saaminen ei ollut meille pääasia, halusimme vain päästä tavaroista helposti eroon ilman että täytyy täyttää roskista.

Nyt on maallisen mammonamme määrä vähentynyt radikaalisti. Omistamme muutaman huonekalun, muut tavaramme mahtuvat noin 40 pahvilaatikkoon ja pariin jätesäkkiin. Nyt on sitten hyvä alkaa täydentämään tavaravarastoa uudestaan! Saa nähdä millainen muuttorumba sitten koittaa kun muutamme Bahrainista pois!

Mutta onneksi siihen on aikaa…

Tyhjä koti

Muuttomiehet lähtivät pari tuntia sitten. Nyt on asunto tyhjä, pari yksinäistä huonekalua harhailee tyhjillä lattioilla. Ovat menossa kierrätyskeskukseen ensi viikolla. Nyt ruokaillaan vanhalla parvekepöydällä, pöytäliinana vanha pussilakana !

Olen niiiiin onnellinen, että muutto etenee!

Hiljainen hetki kumminkin

Ehdinpä sittenkin hengähtää. Asunto alkaa olla aika lailla tyhjä. Viimeinen muuttokuorma, joka vie varastoitavat tavarat, tulee sunnuntaina. Sen jälkeen jäljellä on enää kirpparikamaa. Niillä pitää pärjätä viikko. Tulossa mukavia öitä patjamajoituksessa… Viime kerrasta onkin aikaa kun ollaan nukuttu patjalla lattialla.

Tänään tyhjennettiin kellarin verkkokomero. Siinä meni koko iltapäivä, mutta kyllä kannatti. Roudattiin vuori tavaraa kirpparille, meillä on siellä pöytä. Muutama laatikko säilytetään, en raski heittää vanhoja paperinukkeja pois.

Asunnossa kaapit ja vaatehuoneet ovat suht tyhjiä. Jäljellä on oikeastaan enää ne tavarat, joita vielä tarvitsemme sekä ne tavarat, jotka otamme mukaamme matkalaukkuun, kun palaamme Bahrainiin.

Olen ihan kyllästynyt pakkaamiseen, mutta onneksi T on nyt ollut apuna! Nyt hemmotellaan itseämme ja lähdetään baarikierrokselle, jotta jaksamme huomenna lähteä sukulaiskierrokselle!

Hektistä menoa

Pakkaaminen loppusuoralla. Blogi jää nyt vähemmälle huomiolle, kirjoittelen kun ehdin!