Archive for the ‘nähtävyydet’ Category

Me ollaan lomailtu ja hyysätty vieraita ja eletty ihan vaan arkea

Toukokuu 5, 2013

Mistäs sitä aloittaisi…

Meidän huusholliin on rantautunut uhmis. Maitolasi tönäistään kiukkuisesti kauemmas, jos yritän tarjota; isoveli saa osakseen läpsäisyn tai kaksi; tavarat lentelee; ilme on yrmeä ja kaikkea säestetään kiukkuisilla murahduksilla. Niiiiin söpöä (ainakin vielä). Pirpana on puolitoistavuotias, vähän yli, ja suunnilleen näihin aikoihin nää samat kuviot alkoi pikkumurunkin kanssa. Mä en vaan oikein osaa ottaa tuota pientä yrmynaamaa tosissaan, kun selvästi monesti ihan vaan huvikseen kokeilee miltä tuntuis, jos nyt vähän yrittäis olla äksy. Hymyn saa vaihdettua naamalle ihan tuosta vaan, vähän kun kutittaa tai taputtaa poskea sormella, typy tulee jo huulet ojossa antamaan pusua! Mutta kai tässä pitää valmistautua siihen, että just kun pikkumuru on alkanut enemmän näyttämään aurinkoista puoltaan taas, toi toinen alkaa yrmistelemään.

Mulla oli kiireinen huhtikuu, ensin oltiin Jordaniassa ja Dubaissa lomalla (ihanaa!), sitten tuli äiti siskoineen käymään (ihanaa!), sitten oltiin muuten vaan puuhakkaita, kotiapulainen oli pitkäksi venähtäneellä asioidenhoitamisreissulla Sri Lankassa ja kotiaskareet sun muut vei tehokkaasti meikäläisen ajan.

Jordania oli elämys. Mä en ehtinyt etukäteen jotenkaan yhtään valmistautua koko reissuun, haaveilin vaan rantaresorttilomasta, joten lentokentältä ulos ajaessa olin jotensakin ällistynyt. Odotin samaa näkymää kuin Bahrainissa, eli suht modernia miljöötä, mutta Jordaniahan olikin aika erilainen! Hirveen köyhää, ainakin Ammanin seudulta poispäin ajaessa. Talot ihan tosi rapistuneita, autot järjestään tosi vanhoja, jotenkin hirveen kurjaa ja surkeaa. Mutta samaan aikaan maisemat tosi kauniit, kauniita kumpuilevia vuoria ja laaksoja, mielettömät näkymät välillä! Ja kun tiesi miten pitkä historia sillä maalla on ja miten siellä kurvailtiin samoilla seuduilla mistä Raamatun tarinat kertoo, oli jotenkin hyvä mieli. Mä tykkäsin ihan hirveesti!

Käytiin vaan Kuolleella merellä, asuttiin Mövenpickin resortissa, jota voin kyllä kovasti suositella. Siinä ne oli kaikki rivissä eri hotellit ja varmaan kaikki hyviä. Tehtiin pikku retket Mount Nebolle ja Jeesuksen kastamispaikalle, ne oli molemmat ihan siinä lähellä ja helpot pienten lasten kanssa. Vuorelle kipuaminen autolla oli mulle kova pala, mä pelkään korkeita paikkoja ja matka oli t u s k a a. Pikkumurua nauratti kun mä pidin silmiä kiinni ja pelkäsin. Luulin, että alastulo on vielä kaameempaa (usein on), mutta se olikin sitten suht iisi juttu. Muru tietysti ajoi, mua ei olis saanut autonrattiin mikään! Vuoren laelta oli kyllä sitten komeet maisemat! Bahrainissa on niin tasaista, että pienemmätkin mäet olis ollut meidän silmille upeita, mutta näistä näkymistä tykättiin kaikki kovasti! Pikkumuru oli sitä mieltä, että tuolta näki koko maailman!

Mount Nebo

Mount Nebo

Mount Nebo

Kuollutmeri

Resortissa loikoilu oli niin kivaa puuhaa, että pikkumuru puhuu ”siitä paikasta missä oli suolaista vettä” vieläkin. Kyselee mennäänkö kohta sinne taas. Itse kuolleestamerestä poika ei ollut kovin vaikuttunut, leuan alla oli joku pieni kniiru johon kirveli kun siihen meni vettä. Muutenkin oli aika aallokkoista ja nopeasti syvää, joten tuollaiselle pikkutirriäiselle oli vähän haastavaa. Pikkumuru kävi vaan kastautumassa. Me kokeiltiin murun kanssa kellumista ja olihan se aika villiä.

Mövenpick resort Dead Sea

Kuollutmeri Mövenpick

IMG_8174

IMG_8146

Mutta altaissa molemmat lapset olis viihtyneet vaikka koko päivän! Pirpana jakeli lentosuukkoja hotellin työntekijöille ja lounasravintolassa pikkumuru piti ylläri ylläri hovia, kauhee lauma tarjoilijoita oli vierellä viihdyttämässä, kun poika söi jäätelöä baaritiskin vieressä. Muu perhe oli sillä aikaa kiltisti pöydän ääressä terassilla… Oli hyvä loma.

Jordanian jälkeen henkäistiin hetki kotona ja sit käytiin vielä pari yötä Dubaissa tapaamassa murun sukulaisia. Sen jälkeen ollaankin vaan oltu kotona.

Mainokset

Al Areen wildlife park

maaliskuu 13, 2013

Tänään oltiin pirpanan kanssa pikkumurun tarhan mukana Al Areenin eläinpuistossa. Viimeksi olen käynyt kuutisen vuotta sitten ja täytyy sanoa, että kivan kasvojenkohotuksen paikka on saanut sinä aikana. Paljon oli tullut uutta, oli kivan siistiä, paljon nähtävää ja lapset viihtyivät. Nappisuoritus Bahrainilta!

IMG_7988

En ole mikään eläintarhojen superfani, mutta ymmärrän niiden tarkoituksen eläintensuojelun edistäjänä, sukupuuttoon kuolemassa olevien lajien suojelijana ja eläintietouden levittäjänä. Suurin osa Bahrainin eläintarhasta oli minusta hyvännäköistä, eläimistä pidettiin selvästi hyvä huoli ja ne olivat lajityypillisessä ympäristössä ainakin näin maallikon silmin katsottuna. Ainoastaan valtavat pelikaanit mielettömine nokkineen, strutsit ja kiukkuiset aasit olivat minusta vähän liian lähellä  yleisöä, jonkinlainen varoituskyltti ainakin olisi voinut olla paikallaan. Eivät välttämättä ole niitä ystävällisimpiä eläimiä. No, pelikaanit näyttivät rauhallisilta, mutta aika hurjaa oli, että ihan niiden viereen pääsi, ne nääs eivät olleet minkäänlaisessa häkissä. Eivätkä ole ihan pieniä lintuja.

IMG_8019 IMG_8026 IMG_7986

Pikkumuru väsähti minusta jotenkin aika nopeasti ja aloinkin jo miettimään, että eikö poika saa täällä autojen maassa tarpeeksi liikuntaa, kun noin väsyy, kun kaikki muut lapset tuntuivat vielä ihan hyvin jaksavan. Syy väsymiselle löytyi kuitenkin sitten kun kotiin päästiin: kuume. Jonkin ajan päästä sitten tajusin, että pirpanallakin on kuume, ei tosin yhtä korkea kuin pikkumurulla. Ei mikään ihme, että ruokakaan ei lounaalla maistunut. Tietysti muru on parhaillaan Frankfurtissa, tulee vasta huomenna myöhään illalla… Toivottavasti yöstä ei tule kauheen rauhaton. Molemmat lapset ovat aika räkäisiä, joten kuume ei ole mikään yllätys. Ilmankin olis kyllä pärjätty.

Huomenna pikkumuru ei sitten pääse tarhan teddy bear picknickille. Minäkin olisin mennyt mukaan auttelemaan. Harmillista, tykkään kyllä yleensä noista koulun jutuista, pikkumurulla on kiva luokka, lasten kanssa on kiva hömpötellä. Pitää järjestää piknikki kotona oman perheen kesken. Illalla jo pikkumuru otti pehmokoiran kainaloon ja yritti sohvalla napostella evästä. Ei vaan oikein maistunut. Toivottavasti huomenna kaikki paremmin.

Prince Khalifa Bin Salman -puisto

lokakuu 7, 2012

Mä oon ennenkin havahtunut huomaamaan, miten sitä pyörii aina samoissa ympyröissä. Käy samoissa paikoissa, samoissa ruokakaupoissa, samoissa ravintoloissa. Sitten kun joskus hoksaa tehdä jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa, tuntuu kuin olisi yhtäkkiä muuttanut uuteen paikkaan!

Me käytiin Prince Khalifa Bin Salman Parkissa Hiddissä eilen iltapäivällä. Me oltiin valehtelematta ainoat valkoihoiset naamat koko isossa puistossa, tuli tosi hassu fiilis. Tajusin samalla, että kunhan pääsen vähän eteenpäin arabian kielen opinnoissa (siis pidemmälle kuin tähän mennessä läpi  käymäni kolme oppituntia), mun pitää ehdottomasti viedä lapset leikkimään johonkin paikallisten suosimaan puistoon ja ryhtyä juttusille, muuten ei arabiaa täällä kovin helposti pääse normiarjessa puhumaan. Mutta siis, eilen tuli sellainen olo kuin olisi muuttanut ulkomaille! Ihan absurdia, hehhheee! Mutta kertonee samalla aika paljon meikäläisen arjesta!

Mä yritin googlettaa kyseistä puistoa, ei tullut mitään kovin hyviä linkkejä vastaan, mutta pakko jakaa tämä jonkun väsäämä videonpätkä: olkaa hyvä, salakatselkaa jonkun ihan uppo-oudon reissua kyseiseen puistoon. Ihan huippuvideo 😀

Tää on…

lokakuu 2, 2012

…jotenkin niin tätä. Meillä on ollut jonkun aikaa jo nettiongelmia, yhteys pysyy päällä jonkun aikaa, tipahtaa pois tullakseen taas hetken päästä hetkeksi takaisin. Meillä on varalla toisen firman nettitikku, sen varassa nytkin kirjoitan, kun sen toisen kanssa menee hermo. Isohermo. Batelco ja vuokraisännän kaapelimies ravaa meillä vuorotellen ja syyttää toisiaan. Nyt ilmeisesti on selvinnyt, että syy on kaapeloinnissa, kuten Batelcon on koko ajan väittänytkin. Vuokraisäntä saa siis ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja vaihtaa sen kaapeloinnin oikeanlaiseksi. Kauan meni, että oikeasti paneuduttiin itse asiaan, eikä vaan palloteltu vastuuta toiselta toiselle. Vielä en huokaise helpotuksesta, ehtii tässä tulla vielä monta mutkaa matkaan (tai kaapeliin).

Säät on paranemaan päin, jopa pilviä on nähty! (Tuon lauseen luettuaan sitä ajattelee, että tosi absurdia on elämä välillä.) Ulkona voi jopa viihtyä. Uima-allas ammottaa nyt tyhjyyttään, kun kaikki compoundin lapset riehuvat onnellisena leikkikentällä tai rallittavat ympäri compoundia polkupyörillä tai potkulaudoilla. Pikkumurulle pitäis ostaa uus pyörä, vanha on tullut auttamattoman pieneksi. Se mies on ottanut hirveen kasvupyrähdyksen! Ja hei, mä en ollut uskoa silmiäni, kun se tuli yks päivä  tarhasta mukanaan tekemänsä piirustus. Mä tuijotan sitä edelleenkin joka päivä, se on jääkaapin ovessa. Mä en voi uskoa, että mun hutiloiva tuhertajani on itse piirtänyt sen. Siitä on kuulkaa tullut iso poika, enkä tiedä mitä siitä pitäis ajatella!

Huono kuva, kännykkäkameralla räpsäisty juurikin siitä jääkaapin ovesta. Mutta kumminkin, siinä on kuva ja kaikkea, ja väritettykin on tosi hienosti! Mä en oo IKINÄ nähnyt pikkumurun piirtävän mitään lähellekään tuota. Kotona sitä ei ole kyllä pitkään aikaan saanut oikein piirtämäänkään mitään, mutta viime keväänä tarhasta tuli värityksiä kotiin melkein joka päivä. Niihin oli hätäisesti vetäisty pienet sutut muutamaan kohtaan. Ei siis mitään lähellekään tätä. Mua harmittaa hirveesti, kun oon vissiin kadottanut pikkumurun ekan piirustuksen meikäläisestä. Ihana pääjalkainen ja suuna paksu vihainen viiva. Doodleen pikkumuru piirsi minut tässä yksi päivä uudestaan ja viereen pirpanan, pikkuruisen palleron minun viereeni. Suloinen,  harmillista, että ne raapustukset ei säily! Paperille pikkumuru ei edelleenkään ole suostunut piirtämään mitään. Tämän kuvan aiheuttamasta järkytyksestä en ole selvinnyt oikein vieläkään.

Me tehtiin pikkupyrähdys Omaniin, Muscattiin, meillä asuu siellä nykyään tuttuja. Käväistiin Shangri-La -hotellissa, oli kuulkaa aikasta mahtava paikka. On meillä Bahrainissakin palveluiltaan ja arkkitehtuuriltaan ihan vastaavia paikkoja, mutta ne maisemat on jotain, mitä ei täältä löydy! Ihan varmaan mennään Muscattiin pian uudestaan, kun ei lentomatkakaan tuon ihmeellisempi ole. Ja Dubaihinkin mun on alkanut taas mieli päästä käymään, meillä asuu sielläkin nykyään niin paljon tuttuja (rontit ovat täältä sinne karanneet!), että olis kiva nähdä niitäkin!

Me otettiin ja perustettiin yhden ystävän kanssa epävirallinen taiteilukerho tänään! En ole vuoteen taiteillut yhtään mitään, mitä nyt arkipäivän jonglööraamista harrastanut joka päivä. Tänään raahasin kasan taulupohjia ja akryylimaaleja mukanani, tuloksena yksi valmis taulu ja kaksi taustamaalattua. Sormet syyhyää päästä jatkamaan, toivottavasti huomenna aamulla löytyy aikaa! Se valmiiksi saatu on muhinut aivoissa jo vuoden päivät, aloitin sen ennen pirpanan syntymää, mutta en koskaan saanut valmiiksi. Tuli hyvä mieli, kun sai jotain kerrankin aikaan. Ens viikolla uudestaan, ihanaa!

Joo, mutta, pitää tästä painua pehkuihin. Nahkavekkari herättää kuitenkin jo kello kuus. Kuulemisiin!

Piipahdus naapurissa

syyskuu 30, 2010

Sunnuntaina mentiin, tiistaina tultiin. Käväistiin Dubaissa siis. Yllättäen murulla oli  kolme vapaapäivää putkeen, joten ostettiin liput hetimiten ja viestiteltiin kavereille, että täältä sitä tultais! Tosi kiva pikavisiitti, ihan liian harvoin tulee käytyä, vaikka melkein vieressä onkin.

Aika kului nopeasti. Ehdittiin vähän shoppailla, muru kävi pikkumurun kanssa Dubai Mallin akvaariossa ja eläintarhassa, pikkumies oli kuulemma ollut ihan innoissaan. Sillä aikaa minä kiersin vielä muutaman kaupan ja rupattelin ystävän kanssa. Hirveän paljon en tosin mitään ostanut, pari paitaa ja shampoota, sillä Bahrainista löytyy suurin piirtein samat kaupat kuin Dubaistakin. Kivointa oli tavata uusia ja vanhoja tuttuja!

Reissu oli pikkumiehelle vähän rankka, aikaisia aamuherätyksiä, myöhään hereillä sinnittelyä ja lyhyet päikkärit. Poika olikin sitä myöten kiukkuinen kuin mikä! Pari päivää tässä on mennyt palautuessa itse kullakin. Haaveilen reissusta yksin, ilman miehiä! Ehkä mä talvella pääsen!

Bahrain International Airshow

tammikuu 23, 2010

Huh, kuuma! Lämpötila varmaan jotain +30, ihan mieletöntä tammikuuksi. Me tiirailemassa taivaalle helteessä. Pikkumuru keskittyy murojen syöntiin, kunnes taivaalle ilmeistyy joku kovaa pörisevä! Auuuto!!! Hmmm… ei auto, vaan lentokone. Mutta hieno! Ja hienoja temppuja tekee! Pieni pullea sormi osoittelee taivaalle. Söpöä.

Wahooooooooo….!

marraskuu 30, 2009

Näinpäs kerrankin murun melkein hyppelehtivän kuin pikkupoika! Käytiin toissa viikonloppuna uutuuttaan kiiltelevässä sisävesipuistossa Wahooossa City Centre Mallissa. Oli tosi kiva paikka! Alunperin piti mennä Lost Paradise of Dilmuniin, mutta oli sen verran kylmää ja tuulista, että päädyttiin sisäversioon.

Muru ihastui varsinkin skeittiramppia jäljittelevään vesiliukumäkeen, joka oli kyllä meikäläisenkin lemppari. Vaikka olikin ihan kamala! Putous oli kuin olisi maa kadonnut alta! Ihan pakko oli kiljua keuhkojen täydeltä.

Kiva oli myös pitkä mutkitteleva vesiliukumäki, jossa mentiin aina välillä ylöspäin. Välillä käytiin sitten kelluntajoessa rauhoittumassa.

Ainut huono puoli oli se, että ruokapaikka oli suorastaan luokattoman huono. Harmi sinänsä, sillä paikka oli loistava ja ostoskeskuksen kaikki muut ruokapaikat ovat todella hyviä!

Pitäisi useammin pyhittää yhteinen vapaapäivä yhtä rennolle hauskanpidolle, liian usein tulee vaan hoidettua juoksevia asioita tai oltua kotona.

Karusellissa

Toukokuu 6, 2009

Huvipuistot ovat aina olleet mun lemppareita. Muistan vieläkin sen pakahduttavan onnellisen tunteen, kun lapsena pääsi Särkänniemeen tai Linnanmäelle. Sellaista iloa harvoin kokee.

Tänään käytiin testaamassa Bahrainin huvipuisto Adhari Park.Aika hiljaiselta paikka näytti, vaikka luulisi, että nyt eletään parasta sesonkia: lämmin, mutta ei vielä liian kuuma iltaisin. Tosi kivan näköisiä laitteita ja tosi siisti paikka muutenkin. Pikkumurukin on nyt sitten aloittanut huvipuistouransa. Käytiin pikkumiehen kanssa karusellissa pyörähtämässä. Vesseli nautti kyllä lähinnä eniten äidin sormien imeskelystä…

Kävin yksin toisessa karusellissa, sellaisessa jossa istutaan tuoleissa jalat roikkuen ilmassa ja karuselli pyörii vinhasti ympäri. Tämä tosiaan pyöri vauhdilla! Takaisin maan kamaralle tullessani olo oli hetken kuin aalloilla keinuvassa laivassa.

Huvipuistokäynti oli pikasellainen, ei viivytty kuin pari tuntia. Joskus sitten voi mennä pidemmäksikin aikaa viihtymään, keskellä kouluviikkoa eivät mukana olleet lapset voineet valvoa kovin myöhään. Eikä niitä pienille lapsille sopivia laitteita nyt niin monta ollut.

P.S. Olisin lisännyt tähän pari kuvaa, mutta jostain syystä lataus ei nyt onnistu

Voi meillä oli niiiiin hauskaa!

Toukokuu 4, 2009

Al Dar -reissut on aina niin ihania! Kuten porukalla totesimme, on ihan sellainen olo kuin olisi ulkomailla! 🙂

Lempeä kesätuuli, biitsi, aurinkotuolit ja -varjot, kylmiä juomia kantavat tarjoilijat, iloisina hiekalla kirmaavat lapset, rentoutuneet ystävät, merivesi kuin linnunmaitoa… Ei tätä koe Bahrainissakaan ihan joka päivä!

Pikkumuru pääsi paitsi ekalle venematkalleen, pääsi myös uimaan ensimmäistä kertaa! Olin ihan hölmistynyt, kun vauvan ilme ei muuttunut miksikään, kun kastoin hänet veteen. Ei vesi kylmää ollut, mutta selvästi viileämpää kuin ympäröivä ilma. Meidän pikku pokerinaama! Hetken päästä pikkumies sitten tajusi olotilansa ihanuuden ja alkoi polskia vettä villisti iloisena hihkuen. Käytiin uimassa monta kertaa!

Onneksi uiminen sujui niin hyvin, sillä se oli helppo keino viilentää vauvaa. Oli aika lämmin päivä ja aluksi ilma ihan seisovaa. Iltapäivällä tuli onneksi mukava tuulenvire. Ja olisi saarella ollut ilmastoitu ravintolakin, jonne olisi voinut mennä viilentymään, jos veteen pulahtaminen ei olisi kelvannut, joten mikään hätä meillä ei olisi ollut sittenkään. Mutta mieluummin näin!

Eilen oli tarkoitus käydä koticompoundin altaassa, mutta kaupunkireissu vei sen verran pitkän ajan, että ei ehditty enää valoisaan aikaan. Ja pikkumurukin alkoi olla aika väsynyt.

Käytiin eilen muuten kävelemässä Bahrainin ekalla kävelybulevardilla! Ravintolakatu Adliyassa on nykyään suljettu liikenteeltä, sinne on rakennettu hienot katukiveykset ja tunnelma on ihanan mannermainen! Kaikki paikalla käyneet muistanevat varmasti siellä ennen vallinneen kaaoksen, kun autoja tunki ahtaalla kadulla kahteen suuntaan ja molemmat kadunvarret oli parkkeerattu täyteen autoja! Nyt se on kuin pikku-Pariisista!!! Mahtavaa! Lisää tällaista!

What a load of grand prix!

huhtikuu 23, 2009

Aika kuluu hurjan nopeaa, enkä ehdi juuri päivitellä.

Tänään käytiin veljen kanssa potkimassa formuloiden renkaita. Kolmen päivän formulakisalipun ostaneille on tarjolla torstainen varikkosuorakävely. Minä en ole menossa kisoihin ollenkaan, eikä velikään, kun ehtii poistua maasta ennen kisoja, mutta lainattiin lippuja ja hyödynnettiin tuo kävely. Veli menee lauantaina aika-ajoihin sentään. Minä jään kotiin, kun ei tuota pientä miestä voi oikein kisoihin viedä. Ehkä ensi vuonna sitten, siis minä, pikkumuru saa jäädä silloinkin kyllä kotiin.

Tosi kivaa, kun veli on täällä. Odotin pari edeltävää päivää yhtä innokkaasti kuin lapsena joulua. Aika rauhallisesti on kulunut tämä vierailu, lähinnä ollaan oleskeltu kotona. Vähän käyty ostoskeskuksessa ja illastamassa. Ja tänään siellä radalla. Tänään piipahdettiin Banyan Tree -kylpylässä kahvilla. Aika hieno paikka. Sitten, kun pikkumuru päästää minut ”vapaalle” aion kyllä mennä sinne hemmoteltavaksi. Tulee niin luksusolo, kun laukut kannetaan ja auto parkkeerataan ja itse saa vaan olla löllötellä.

Kotiapulaisemme kokkailee parhaillaan keittiössä srilankalaista ruokaa. Taisi innostua, kun eilen pyysin häntä kokkaamaan dalia ja sambalia ja sitten tänään kehuin, miten kaikki tykkäsi niistä kovasti (veli ja naapurin suomalaisvieraat olivat myös pöydän ääressä). Tänään sitten kotiin tultuamme hän oli taas vallannut keittiön ja touhuaa nyt siellä innokkaana. Jotain riisipannareita siellä on tulossa. En ole aikaisemmin pyytänyt häntä kokkaamaan mitään, sillä pidän ruuanlaitosta. Srilankalainen ruoka on kyllä tosi hyvää, joten pitäisi pyytää useammin, varsinkin kun apulaisemme näyttää tykkäävän keittiössä hääräämisestä. Pitää vaan vähän varoa, monet ruokalajit ovat aika raskaita…

Muru tuli juuri töistä, joten pitää varmaan käydä kyselemässä kuulumiset. Ja seurustella veljen kanssa, kun kerrankin voi. Joten so long, kuullaan taas!