Onnea vuodelle 2013!

Lasten uudenvuoden tinat on valettu, omat odottaa vielä murua saapuvaksi kotiin töistä. Pikkumurun tina oli täynnä sarvia ja kynsiä, äksöniä vissiin luvassa pienen pojan elämässä. Pirpanan tinat muuntuivat satuhahmoiksi ja prinsessamekoksi, sopivaa pienelle tytölle. Neiti itse keskittyi tosin keksin mutusteluun valamishommissa, kauhan varteen kun ei ihan vielä päästetty.

Pari päivää oltu kotona reissun jälkeen, sen verran, että suurin osa pyykeistä on pesty ja lahjaksi saadut lelut on johonkin saatu tungettua. Pukin tuomat poliisinvehkeet ovat olleet ahkerassa käytössä, samoin pirpanan saama vaaleanpunainen leikkikännykkä. Kännykkään ei pirpana juurikaan ole saanut itse koskea, sillä se on pikkumurun lempparilelu nykyään. Sen touhuja katsellessa ei voi kun todeta, että aika pieni poika se vielä kummiskin on, vaikka onkin  mielestään niin ”iso poika”. Ihan hyvä että onkin vielä pieni, sitä saa vielä vapaasti halailla ja suukottaa, kunhan se vaan malttaa pysyä hetken paikallaan.

Pirpana nauttii ihan kympillä taas ulkoilusta. Ne -15 asteen pakkaset ei olleet sille oikein hyviä Suomen-reissulla, kun se tuppasi niissä yli-isoissa toppahaalareissaan vaan makailemaan maassa. En viittinyt just korvatulehduskierteestä toipunutta kauheesti siellä makuuttaa, joten pirpanan loma sujui aika lailla sisätiloissa. Täällä se taapertelee leikkipuistossa ihan innoissaan, on oppinut kiipeämään liukumäen rappuset seisaaltaan ylös, ei tartte enää konttia. Ihan hassua katsoa tuommoista mini-ihmistä, niin pikkuruinen, mutta kaikkea jo osaa ja touhuaa. Olikohan pikkumurukin tuon ikäisenä samanlainen? Miten mulla on sellainen olo, että pirpana on paljon itsenäisempi ja kekseliäämpi leikeissään?

Meidän kotiapulaisselkkaukset ei ota loppuakseen. Uusi aloitti, mutta sitten parin päivän jälkeen alkoi uudestaan vääntämään palkasta. Me maksetaan mun mielestä ihan hyvin, vähän ehkä voitais maksaa lisääkin, mutta tähän kuvioon liittyy muutama muukin mutka kuin vaan tuo raha ja multa meni koko hommasta taas vähän maku. Naapurin apulainen kävi kysymässä multa töitä jo ennen kuin lähdettiin lomalle, pyysin sen jututettavaksi tänään. Ehkä palkkaan sit kumminkin sen. Toivottavasti en sillä synnytä mitään hirveetä naapurisotaa…. En halua napata kenenkään työntekijöitä… Nyt kun muru on ollut lomalla olen monta kertaa huokaissut, että olispa sillä sellainen työ missä se olis iltoja enemmän kotona, niin sitten pärjäisin ihan vaan osa-aikaisen apulaisen turvin. Tää koko rumba on niin kuluttavaa. Mä olin kyllä edelliset kuusi vuotta tosi onnekas kun mulla oli yks ja sama apulainen koko ajan, jonka kanssa homma toimi yleisesti ottaen hyvin, joitain pieniä hikkoja lukuunottamatta. No, huomisen jälkeen olen taas ehkä vähän viisaampi.

Vauhdikas vuosi takana, saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Murulle ainakin paljon töitä, sitä ei tammikuussa taida paljon kotona näkyä… Kaikille joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta!

Advertisement

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Tässä surauttaa pikkumurun askartelema joulupukin lentokone tuomaan kaikille jouluiset terveiset! Joillekin jopa saattaa tipauttaa lahjoja 🙂

Halaus teille kaikille!

Popopopomppimaan, popopopomppimaan!!!

Vau! Puutarhassa seisova trampoliini sai vihdoin ja viimein uuden verkon ja sivusuojat! Ollaan Suomi-naapurien kanssa yhdessä kannettu huolta lahjoituksena saadusta trampoliinista, naapurit osti taannoin uuden pomppukumin ja nyt me sitten uudet turvasuojat.

Olen äärityytyväinen sen vuoksi, että aloin alun perin metsästämään uutta verkkoa huhtikuussa. Toys’r’usissa se oli sikakallis, olis melkeinpä kannattanut ennemmin ostaa kokonaan uusi trampoliini sillä hintaa. Manazelissa, paikallisessa rautakaupan tapaisessa, niitä kyllä yleensä on, mutta sillä hetkellä varastossa tyhjää. Eivät oikein tienneet koska tulee uusia: ”Ehkä ensi kuussa”. Ja ensi kuussa sanottiin taas samaa. Jätin puhelinnumeroni, lupaukset soittaa kuittasin höpötyksenä. Ei kukaan kuitenkaan koskaan soita. Kävin säännöllisesti kyselemässä, joko olis?

Mutta mitä ihmettä! Pari päivää sitten puhelin soi ja kaupasta soitettiin, että nyt niitä verkkoja löytyy! Marssin sitten heti vissiin seuraavana päivänä kauppaan niitä ostamaan, etteivät vaaaaaan ehdi loppua! Viiden dinaarin maksusta lupasivat tuoda ne kotiin ja asentaa. Ja niin tänään ruokakaupasta tullessa oli puljun pakettiauto odottamassa meidän talon edessä ja kaksi reipasta miestä valmiina hommiin! Tadaa, valmista, hetkessä*!

Nyt on taas turvallista pomppia, vanha verkko oli niin rispaantunut, revennyt ja roikkuva, että olipa melkein turvallisuusriski itsessään.

(*jos ei mukaan lasketa näitä odottamisen kuukausia…)

Hiljaista

Taas on hujahtanut pitkä tovi ilman päivitystä. Eletään sellaista tasaista arkea, että ei juuri kirjoituta. Päivät kuluvat sisätiloissa, on aivan liian kuuma ulkoiluun. Eilen tein päivällä pienen autoilureissun ja auton ulkolämpötilamittari näytti 48 astetta. Iltaisin ollaan tsempattu ja menty tunnin kävelylenkille, on ihan pakko saada ”raitista” ilmaa edes jossain vaiheessa.

Enää on vajaa kuukausi siihen, kun tullaan Suomeen lomalle. Mahtavaa!

Viikonlopun juttuja

Muru kömpi kotiin kolmen jälkeen viime yönä, oli juhlimassa naapurin 40-v synttäreitä. Mekin pikkumurun kanssa piipahdettiin juhlissa, mutta lähdettiin aika pian takaisin kotiin. Pientä miestä ei voi metelissä kauhean kauan pitää. Kiva oli kuitenkin piipahtaa.

En olekaan hetkeen aikaan ajellut viikonloppuvilinässä. Ajeltiin Saudi Highwaytä pitkin, ja nähtiin taas, miten naapurimaasta saapui Bahrainiin tasainen virta vieraita. Bahrain on naapureille aikamoinen paineentasausventtiili, täällä kun voi tehdä monta sellaista asiaa, joka naapurissa on kiellettyä: naiset voivat ajaa autoilla, pukeutuminen on vapaata, puhumattakaan ilta- ja yöelämästä!

Bileet pidettiin Upstairs Downstairs -nimisessä ravintolassa. Teemana oli gangsterit, ja aika mielettömän hienoja asuja ihmiset olivat hankkineet! Minä olin aika matalalla profiililla, kun tiesin, että vain käväisen juhlissa, mustat housut, valkoinen kauluspaita ja valkoinen solmio löysästi kaulassa roikkumassa saivat toimittaa gangsteriasun virkaa. Piti vielä piirtää viikset nenän alle, mutta en sitten jaksanut alkaa säätämään. Muitakin miehiksi pukeutuneita naisia löytyi, mutta oli seurueessa monta todella glamööriä naista, joilta ei 20-luvun eleganssia puuttunut!

Luulenpa, että tänään on monella aika paha olo (ja muru on niistä yksi), sillä tarjoilivat täyttivät viinilaseja todella ahkeraan tahtiin. Vaikea kontrolloida juomaansa määrää, kun lasi on koko ajan täynnä, vaikka kuinka sitä yrittää tyhjentää…

Harmi sinänsä, että oma osallistuminen jäi vähän laihaksi. No, me pidettiin pikkumurun kanssa maitobileet kotona!

Myöhäisherännäinen

Johtuen viime aikojen kiireestä, olen tänä syksynä ollut vähän myöhäisherännäinen ulkoilun suhteen. Loppuraskauden aikana olin liian väsynyt ja vaivainen tehdäkseni kävelyretkiä ja nyt on mennyt kolme viikkoa vauvan kanssa arjen opettelussa. Yhtäkkiä sen sitten huomasin: ulkona on aivan mielettömän mahtava ilma!

Tuulee kai pohjoisesta, joten tuulahtelu on mukavan vilpoisaa. Silti aurinko paistaa, joten on lämmintä. Illalla tosin tekee mieli jo kaivella pitkähihaista, jos istuskelee terassilla (mitä en ole kyllä ehtinyt yhtään tekemään, siitä pitää pikkumuru huolen). Mutta päivät ovat aivan mahtavia.

Kunhan muru saa aamutoimensa tehtyä otetaan rattaat (upouudet, jotka saapuivat Saksasta pari päivää sitten, ovat muuten loistavan hyvät) ja hurautetaan autolla johonkin kivaan paikkaan kävelylenkille. On tässä kävelymaastoa lähiympäristössäkin, mutta vällä on kiva vaihtaa maisemaa! Varsinkin kun on kököttänyt kotona ja sairaalassa viimeiset viikot…

Vielä kun pikkumuru heräisi niin saisi sen syötettyä ja pääsisi lähtemään.

BTW, on siinä paperisotaa että saa pienen miehen liitettyä kaiken maailman rekistereihin, kirjoihin ja kansiin. Birth Certificateen tuli yllätys yllätys väärin kirjoitettu sukunimi ja nyt odotellaan sen uusimista. Sitten paperi pitää käydä vielä leimaamassa, sitten se pitää lähettää lähetystöön Abu Dhabiin, sieltä tulee paluupostissa henkilötunnus. Sitten pitää toimittaa paperit Saksan lähetystöön täällä, jotta saamme pikkumurulle matkustusasiakirjan, joka pitää käydä immigrationissa leimauttamassa. Sillä pääsemme sitten vauvan kanssa ulos maasta joululomalle Suomeen, missä sitten haetaan passia.

Pikkumurulla on muuten jo hommattuna elämän ensimmäinen lentolippu!

Hyvää syntymäpäivää!

Murulla on tänään syntymäpäivä. Herätin sen aamulla lahjojen kera, olin ostanut sille uuden lompakon ja lentokenttä-aiheisen lelukokoelman. Lahjat otettiin molemmat ilolla vastaan, tosin leluista ehkä käytännössä nauttivat enemmän ystävien lapset. Lelut pääsivätkin heti tänään tositoimiin, kun kutsuttiin pari ystävää kakkukahveille. Mitään isoja juhlia ei jaksettu järjestää, vaikka juhlimisen aihettahan meillä riittää. Seurustelun aloittamisen 9-vuotispäivä oli just, murun synttäreiden lisäksi pian on myös mun synttärit ja huomenna on avioliiton siunaamisen kolmevuotispäivä. Varsinainen hääpäivähän meillä on keväällä (kun tehdään kaikki aina vaikeasti). Ja kun juhlimisen alkuun ollaan päästy, tällä viikolla on myös naapurin nuoremman pojan kaksveesynttärit.

Vuoden juhlat tiivistettynä muutamaan viikkoon! True festive season!!!

Pilvisen päivän monologi

Vau, taivaalla on pilviä! Ja tässä eräänä päivänä jopa satoi! Sade ei kylläkään kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa, mutta pisarat olivat sen verran isoja, että saivat hetkessä maan lainehtimaan. Lätäköiden kuivuttua jäljelle jäi kuivunut muta, jota vesi oli kuljettanut ympäriinsä. Saa nähdä tuleeko Bahrainin 10 päivän vuosittainen sadekiintiö pian täyteen.

Tänään vihdoin viimein sain kotiin uuden lipaston, jonka tilasin jo pari viikkoa sitten. Viikko sitten itse asiassa toivat sen jo kotiin, mutta osina, ja tajusivat vasta paikan päällä, että yksi osa puuttuu. Tänään toivat viimein sen puuttuvan osan ja värkkäsivät varmaan tunnin tuossa lattialla kootessaan hökötystä. Ja minä olin niiiiiiin tyytyväinen, että ei tarvinnut itse tarttua kuusiokoloruuvariin!

Muru on työkeikalla Lontoossa. Sitä ennen sillä oli kolmen päivän vapaa, pitkästä aikaa. Käytiin muun muassa juhlistamassa 9-vuotisjuhlapäivää. Apua, siitä on todella niin kauan, kun murun kanssa tavattiin! Illastettiin juhlan kunniaksi La Fontaine -nimisessä erittäin tunnelmallisessa ravintolassa, mutta valitettavasti huono palvelu ja keskinkertainen ruoka vähän latistivat tunnelmaa. Jouduimme odottamaan ikuisuuksia, jotta meitä palveltaisiin. Minulla on periaatteena, että jos olen tyytymätön palveluun, kerron siitä heti paikan päällä. Mutta kun kerroimme kohteliaasti tyytymättömyydestämme tarjoilijalle, joka viimein suvaitsi tulla meitä palvelemaan, hän suuttui ja lähti niskojaan nakellen, nokka pystyssä pois paikalta. Aika epäammattimaista käytöstä, sanoisin.

Eikö hän ollut kuullut, että aasiakas on aina oikeassa?

Goodbye kuusiokoloruuveille!

Käytiin murun kanssa uimassa eilen illalla pitkästä aikaa. Luulisi, että kun kerran ihan vieressä on allas vapaassa käytössä, siellä tulisi käytyä joka päivä, mutta ei. Laskin, että olen käynyt uimassa Suomi-loman jälkeen vain ihan muutaman kerran. Ensin oli liian kuuma, sitten tuntui siltä, että on edelleen kuuma, vaikka oikeasti vesi olisi ollut just sopivaa. Eilen tajusin, että pian vesi alkaa olla liian kylmää! Huomiseksi voisi suunnitella vedessä lillumispäivän, altaan reunallakin voisi makoilla hetken auringossa. Saisinkohan jonkun rekrytoitua mukaan?

Viime päivät ovat kuluneet kaikenlaisessa pienessä puuhastelussa. Olen käynyt pariinkin otteeseen uudessa ostoskeskuksessa, joka on kyllä aika mainio. Ainut haittapuoli siinä on se, että se on niin iso. Pitää oikeasti suunnitella missä kaupoissa aikoo käydä ja missä järjestyksessä, jottei kilometrejä tule valtavasti. Tässä yksi päivä ostin yhdestä liikkeestä uuden lipaston, ja suunnittelin jo, miten saan lipaston osat sisältävät laatikot roudattua autoon. Myyjä katsoi minua vähän ihmeissään, ”Etkö halua, että kokoamme sen ja kuljetamme sen sinulle kotiin?” Yksi syy pitää Bahrainista, ei kuljetusongelmia tai kuusiokoloruuvin käyttöpakkoa! Ilman lisäkustannuksia, totta kai!

Uuteen shoppailutaivaaseen on tullut tutustuttua sen verran tipoittain, että löytöretkiä voi siellä tehdä vielä pitkään! Ramadanin aikaisen kotonaoleskelun jälkeen tuntuu suorastaan taivaalliselta pikaisesti piipahtaa ostoksilla keskellä päivää! Kaikki ne rahat, jotka syyskuun aikana tuli säästettyä kotona istumalla, tulee takuuvarmasti törsättyä vielä.

Pian se loppuu

Eilen käytiin porukalla Novotel-hotellin iftar-teltassa. Maanantaina menen sinne uudestaan, tällä kertaa työporukalla. Torstaina oltiin iftarilla Radisson SAS:ssa. Ehdin jo ajatella, että tuleeko tänä ramadanina käytyä iftarilla ollenkaan, mutta nythän näitä tuli ihan rysä!

Äh, odotan ihan hirrrrrrveästi ramadanin loppua! Ihan typerää, kun kaupat eivät ole päivisin auki. Olen lykännyt kaikkien hankintojen tekemistä ramadanin jälkeiseen aikaan. Nyt shoppailusormia syyhyttää! Oikeasti, on monta juttua mitä tarvitsen kipeästi, en vain jaksa lähteä iltakuuden jälkeen enää niitä ostamaan.

Bahrainiin on muuttanut uusia suomalaisia. Mistä tulikin mieleeni, että Suomi-kerho -aktiviteetitkin pitäisi tässä pikku hiljaa aloittaa. Saapa nähdä minkälainen porukka saadaan tänä vuonna kasaan! Jos tätä blogia lukee joku, joka asuu Bahrainissa ja jota kiinnostaa tulla mukaan, ota yhteyttä! Aina mahtuu!