Archive for the ‘yleistä’ Category

No sehän se oli

syyskuu 21, 2008

Pahoittelen, Kenian lomakuvan laittaminen kilpailurekvisiitaksi oli ehkä harhaanjohtava temppu, mutta oikea vastaus tuli silti heti.

Sehän se oli:

Lentäjä. Firmakin tuli jossain vastauksessa aivan oikein.

Afrikan tähden ammattilaispelaaja olis varmasti murun toiveammatti, ei pidä mainostaa sitä liiaksi, alkaa pian harkita alan vaihtoa!

Pistähän Miia-Rebekka sähköpostilla yhteystietoja, niin voin pistää palkinnon tulemaan!

Mainokset

Kilpailu

syyskuu 19, 2008

Vai että pitäisi raottaa murun salaperäistä ammattia? Näin pyydettiin kommenteissa. No, kyllähän se käy. Mutta en päästä teitä ihan helpolla, saatte luvan arvata! Lupaan lähettää nopeiten oikein vastanneelle jotain kivaa pientä Bahrainista.

Siis: Arvaa murun ammatti!

Huom! Tietenkään asian jo tietävät ystävät ja sukulaiset eivät saa osallistua…

Työkulttuurista

syyskuu 11, 2008

Nukkua puksutin tänä aamuna puoli kahteentoista… Olin aamuyöstä pari tuntia valveilla, nukahdin uudestaan ja kun heräsin, alkoi naurattaa. Aika harvoin tulee enää vapaapäivinä herättyä noin myöhään. Nytkin vielä tassuttelen täällä yöpaita päällä hiukset pystyssä. Hitaasti lähtee käyntiin tämä päivä.

Vaikka työviikko olikin lyhyt, oli se ilmeisen rasittava, sitä kai tässä nyt sitten podetaan kun niin nukutti. Loman jälkeinen alku tuntui rauhalliselta, ja ehdin jo ilahtua, että lomaa edeltävä hektinen hullunmylly on ohi. Mitä vielä, huijasivat. Kai ne taas hoksasivat, että olen palannut töihin, ja työmyyrälle voi alkaa taas nakittaa hommia. Työpöytä pursusi koko viikon papereita ja ehdin aloittaa monta asiaa, mutta monta niistä jäi valitettavan kesken. Kaiken lisäksi pitää yrittää perehdyttää kollegaa, joten moni juttu, jonka hoitaisin itse parissa minuutissa, vie nyt moninkertaisen ajan. Pitää vain yrittää ajatella, että tämä hyödyttää sitten jatkossa.

Tykkään kyllä työstäni todella paljon, varsinkin sen vuoksi, että minulla on suht vapaat kädet tehdä työt juuri niin kuin itse haluan ja minulla on mahdollisuus myös aloittaa omia projekteja. Työni pyörii rekrytoinnin ympärillä, ja sillä saralla on firmassa paljon kehitettävää. Työtä riittää. Tehtävässä on vuoden sisällä toiminut neljä eri henkilöä, ja se kyllä näkyy. Varsinkin, kun edeltäjäni teki hommaa monta kuukautta sillä asenteella, että ”mä olen täällä vaan töissä” ja kaikki oli todella rempallaan kun aloitin. Turhauttavaa on ollut se, että parin kuukauden lomani aikana moni aloittamani juttu on jäänyt silleen, ja nyt saan tehdä monta asiaa uudestaan.

Alussa, kun aloitin, minut pidettiin aika tiukassa lieassa: minun piti joka vaiheessa käydä hyväksyttämässä asiat lähimmällä pomolla. Pikku hiljaa liekaa on löysätty, kun tajusivat, että pohjoismaalainen työntekijä ajattelee omilla aivoillaan. Vieläkään en ole päässyt täysin byrokratiasta eroon.

Tuntuu, että monelta täällä puuttuu kokonaisuuksien hallintakyky ja vastuunotto. En tiedä sitten mistä se johtuu, kaipa se juontaa juurensa koulusta tai jostain, ihmisille ei yksinkertaisesti anneta missään vaiheessa mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan kaikki ohjataan ulkoapäin. Mikä johtaa sitten siihen, että ongelmanratkaisukyky ja soveltamistaito ovat heikkoja ja valvontaa tarvitaan.

Useimmat työtehtävät ovat erittäin kapea-alaisia, työprosessit on jaettu viipaleisiin, valvonta on tarkkaa ja vastuut kapeita. Vähän joka naksaukseen tarvitaan pomon nimmari. Työntekijöitä on todennäköisesti moninkertainen määrä länsimaissa toimiviin yrityksiin verrattuna. Käytetään halpaa työvoimaa, mutta vastaavasti heitä pitää sitten palkata useampi, jotta työt saadaan hoidettua. Mikä ei välttämättä johdu aina niinkään työvoiman osaamisesta, vaikka siitä edellä valitinkin, enemmänkin ehkä prosessien hallinnan tehottomuudesta ja valtavasta byrokratiasta.

Aluksi, siinä tiukassa lieassa, aloin turhautua, kun työ oli niin rutiinia eikä vastuuta annettu,  mutta tosiaan tilanne parani myöhemmin.

En tiedä millaiseksi homma muuttuu myöhemmin. Nyt jo Bahrainissa puhutaan paljon siitä, että Intian parantunut työtilanne houkuttaa monen intialaisen jäämään kotiin, eikä hyvin koulutettua halpaa työvoimaa enää ole niin helposti saatavilla. Perinteisesti Bahrainissa ei haluta palkata bahrainilaisia, monet pomot yrittävät välttää sitä. Lainsäädäntö kuitenkin pakottaa yritykset varmistamaan, että tietty prosentti työvoimasta on paikallisia. Tämä on tietysti karkea yleistys, mutta monesti pomot ja päälliköt ovat järjestään länsimaalaisia, toimistoväki inkkareita ja filippiinoja ja suorittavan tason työntekijät bahrainilaisia. Bahrainilaiset ovat huonon maineensa valitettavasti monesti ansainneet, mutta voi niitä, jotka oikeasti ovat osaavia. Saattaa olla kivinen taival saada jalkansa oven väliin ja päästä tekemään koulutusta vastaavaa työtä. Yksi meikäläisen työn suurista haasteista olisikin tehostaa rekrytointiprosessia niin, että pystyisi tunnistamaan hakijoiden joukosta paikallisia helmiä ja tukemaan heidän työllistymistään.

Äh, mutta nyt minulla on vapaapäivä eikä silloin ajatella töitä! Haen parin tunnin päästä murun töistä ja sitten päästään yhteisen viikonlopun viettoon, murullakin on peräti viikonloppuvapaa!

Tähän loppuun piristykseksi kuva viime viikonlopulta. Ramadanin aikaan kaikki alkoholitarjoilu on kielletty, poikkeuksena yksityiset klubit. Viime viikonloppuna vietettiin läheisellä klubilla eräiden ystäviemme läksiäisiä, eikä ramadanin ajan kieltäymyksistä ollut tietoakaan, kuten kuvasta näkyy…

Tuntuu kuin…

syyskuu 4, 2008

…paahteen kuumin kärki olisi taittunut. Mittarin lukema ei kohoa enää joka päivä yli 40 asteen. Mikä ei kyllä sinänsä helpota tilannetta yhtään, sillä tilalle on tullut mieletön kosteus, joka on melkein tukalampaa kuin paahde. Tässä männä päivänä melkein pökerryin kun piti aamun kuumassa kosteudessa kävellä muutama askel parkkipaikalta sisälle ja takaisin. Toipumiseen meni puoli tuntia ja iso pullollinen vettä. Tuli kyllä todella huono olo, vaikka matkat eivät todellakaan olleet pitkiä, parisataa metriä.

Ramadan on nyt sitten alkanut. Työpaikan kanttiinissa on lounasaikaan kova säpinä,  kun porukka ei voi enää vedellä lounasta työpisteensä ääressä, vaan kaikki tulevat kanttiiniin. Mulla on sikäli hyvä tilanne, että työpöytäni on HR:n perimmäisessä nurkassa, ja siellä voi rauhassa sermin takana salaa ottaa huikan vettä tai haukata omenasta. Ja toimiston yhteydessä on arkistohuone, jossa voi myös käydä juomassa, jos oikein alkaa janottaa ja toimistossa ramppaa ihmisiä. (Työkaveri nimesi huoneen eilen niistämishuoneeksi, on flunssassa ja kävi raukka siellä niistämässä, kun se muuten olisi kuulemma ollut niin noloa.)

Muslimeilla on ramadanin ajan lyhennetty työpäivä, meillä muilla ei toki tietenkään. Koululaisiaan kuskaavat ystäväni kertovat, että koulujen alkamis- ja päättymisaikaan teillä on mieletön ruuhka, sillä muslimien työpäivien alkamis- ja päättymisajat osuvat täsmälleen koulujen kanssa samaan aikaan. Ja kun päälle lisätään kaikilla pääväylillä samaan aikaan käynnissä olevat tietyöt, on homma bueno. Tänään lehdessä luki, että avaavat huomenna jälleen uuden ison flyover-projektin yhdelle pääväylistä. Ei niitä olisi mitenkään voinut porrastaa, että edes yksi pääväylä toimisi esteettä?

Vau! Tätä on odotettu!

elokuu 18, 2008

Jennin vinkistä testasin Ylen nettiradiota ja kappas, niin vaan kuuluu täälläkin! Aikaisemmin Ylen nettiradiot eivät kuuluneet ulkomailla, mitä monesti harmittelin. Mutta nyt on näköjään politiikka muuttunut, niinpä kuuntelen parhaillaan YleX:ää tietokoneelta. Tuntuupa hyvältä!

Päivä kerrallaan

elokuu 12, 2008

Tämänkertaisesta Suomen-reissusta on enää pari päivää jäljellä. Ja vaikka ensin ennakoin vaikeaa kotiinpaluuta, on fiilis nyt kuitenkin kärsimätön. Olis kiva lähteä jo hetikohtapian, ei vasta parin yön päästä.

No, Bahrainissa ehtii kyllä sitten taas ”kypsyä”. Lämmintä kuulemma piisaa. Vaihdan siis pääkaupungin kolean sateiset ilmat tappohelteeseen. PItää ottaa viimeisistä kävelylenkeistä täällä kaikki irti, niitä ei hetkeen aikaan tule tehtyä, ainakaan kovin mukavia sellaisia. Viime kesänä murun kanssa kyllä aina välillä lenkkeiltiin iltaisin, vaikka tukalan kuumankosteaa olikin. 

Laukkua tuossa jo koepakkailin, testailin miten täyteen se tällä kertaa tulee. Ihan kohtuulliselta vaikuttaa, näyttää siltä, että saan muutaman ruisleivän sinne vielä ängettyä. Muru vei onneksi suurimman osan täällä ostetuista tavaroista, ja sain onnekkaasti naapurin kyytiin muutaman tavaran. 

Kävin eilen katsomassa ystävien pariviikkoisia pikkuprinsessoita. Ihanan suloiset pikkutuhisijat, jotka mahtuvat vielä samaan vaununkoppaan nenät vastakkain nukkumaan. Eivät vielä paljon muuta tee, kun nukkuvat ja syövät. Ja olemisellaan sulattavat kaikkien sydämet. 

Mulla on ikävä murua.

Kävelyretkellä mieleen tullutta

elokuu 4, 2008

Tuntuu siltä, että kaikki ystävämme ovat rakentamassa taloa, remontoimassa tai ehtineet jo rakentaa ja remontoida. Tuotoksia tarkastellessa itselle tulee hirveä hinku päästä myös jonkun oman projektin kimppuun! Bahrainissa vuokrakämpässä mahdollisuudet remonttiin ovat olemattomat, joten täytyy vain tyytyä haaveilemaan. Ehkä sitten joskus. 

Tää on eräs ulkomailla tilapäisesti asumisen varjopuolia. Toki Bahrainissakin voisi ostaa asunnon tai talon, tarjontaa on yllin kyllin, mutta hinnatkin alkavat olla pilvissä. Hetken harkittiin murun kanssa sijoittamista pikkusaaren asuntomarkkinoille, mutta joku jarruttaa. Taidan olla ihan liian realisti uskoakseni myyjien lupauksiin. Pari vuotta sitten sijoittamisessa olisi voinut ollakin järkeä, mutta nyt likoon pitäisi laittaa niin paljon rahaa, että meikäläiset lyövät jarrut pohjaan. Toki se saattaisi olla tuottoisa bisnes, muttamutta.

Aikamoisia lukaaleja Suomessakin rakennetaan. Kävelin äsken tuossa lähitienoilla ja sinne, keskelle metsää, on noussut talo jos toinenkin. Varmaan jos asuttais Suomessa, meilläkin olisi parhaillaan tekeillä vastaavanlainen projekti. 

Huoh.

Haikeaa

heinäkuu 26, 2008

Vein murun aikaisin aamulla lentokentälle. Murun loma alkaa olla ohi, ja hänen piti suunnata takaisin kohti Bahrainia. Voi, miten haikeaa! Yhteinen loma oli meille molemmille tarpeen, viime kuukaudet menivät liiaksi työn touhussa, jotta olisi voinut viettää aikaa yhdessä. Nyt kun oltiin melkein kolme viikkoa yhdessä käytännöllisesti katsoen joka hetki, on erossa olemiseen vaikea sopeutua. Mulla on hirveä ikävä mun murua!

Matkan varrelta tuli tekstiviesti, jossa manattiin Frankfurtin lähtöselvitysjengiä. En tiedä, johtuuko se saksalaisuudesta vai mistä, mutta jostain syystä takaisin Bahrainiin palatessa lähtöselvityksessä Frankissa on aina takkua. Virkailijat ovat ynseitä ja epäystävällisiä ja kohtelevat kuin rikollista. Poikkeuksiakin on toki löytynyt, mutta yleensä muru on ihan hiilenä episodin jälkeen (ja on mullakin monesti savu noussut päästä). Tilanne ei työkeikoillakaan ole paljon parempi, kuulemma.

Nyt mulla on melkein kolme viikkoa aikaa olla vielä Suomessa, ilman toista puoliskoani. Ikävä tulee, mutta ehkä kuitenkin parasta näin. Bahrainissa elokuu on kuumin kuukausi, ja kun nyt kerran on mahdollisuus venyttää paluuta, on paras jäädä tänne vielä hetkeksi aikaa. Onneksi on skype!

Majailen parhaillaan veljen luona, joka itse on kylläkin poissa vielä huomisiltaan saakka. Urakoi karhunkierroksen, urhea mies. Helsinki on näyttänyt meille kauniit kasvonsa, ja lisäksi ollaan tavattu monta tuttua. Yksille ystäville syntyi viikko sitten kaksoset, pikkuruiset tyttövauvat, joita käytiin katsomassa muutama päivä sitten. Voi miten pienet varpaat!

Minä vietin pari päivää sitten puoli päivää Meilahden päivystyksessä. Polvitaipeeseen ilmestyi kipeä punainen ja turvonnut laikku, ja sitä piti sitten käydä näyttämässä päivystyksessä. Selvisin neljän ja puolen tunnin odotuksella, ja ymmärrän olla siihen tyytyväinen. Olin varautunut vieläkin pahempaan. Saas nähdä miten saa vakuutusyhtiön kanssa jälkeenpäin taistella korvauksista…

Nyt taidan pistää nenäni ulkoilmaan ja käydä hakemassa vähän täydennystä ruokavarastoihin. Vois varata jotain kivaa huomisillaksi, kun veli tulee kotiin. Pitäähän erämaassa rämpinyttä vähän hemmotella!

Köröttelyä

heinäkuu 19, 2008

Tuntuu aika huvittavalta körötellä hyväkuntoisilla, leveillä teillä neljääkymppiä ja vanhalla valtatiellä viittäkymppiä. Suomalaiset nopeusrajoitukset tuntuvat hätävarjelun liioittelulta! Bahrainilaiset autokuskit tikahtuisivat nauruun, jos näkisivät!

Rento loma jatkuu edelleen.

Loma on jees

heinäkuu 11, 2008

Ulkoilua, terasseilla istumista, kylmää juomaa, jäätelöä, ihmisvilinää, maaseudun rauhaa, kauniita saaristomaisemia ja rentoa elämää. Loma on jees.

Ennustan jo nyt, että Bahrainiin takaisinpaluu on tällä kertaa vaikeaa. Tai no, aina se on pitkän loman jälkeen vaikeaa, vaikka toisaalta sitä aina odottaa kovasti että pääsee taas omaan kotiin ja omaan rauhaan. Tällä kertaa ollaan onneksi osattu olla suht järkeviä aikataulujen ja lomasuunnitelmien suhteen, ja tahti on rauhallinen. 

Viime viikko vierähti Ruotsissa Tukholmassa turistina, serkun häissä ja murun sedän luona vieraillessa. Sieltä puksutettiin laivalla Turkuun ja siitä jatkettiin eteenpäin. Nyt ollaan viikko yhdessä osoitteessa ennen kuin siirrytään taas.

Matkan alku oli tahmea. Lento oli viisi tuntia myöhässä ja sitten piti odottaa vielä kolme-neljä tuntia Frankfurtissa jatkolentoa. Kun viimein päästiin määränpäähän, oltiin molemmat ihan rättipoikkipuhki. Hetkeksi piti silti mennä Tukholman vanhaankaupunkiin vaeltelemaan ja syömään illallista.

Sen jälkeen kaikki onkin sujunut sitten mainiosti, ollaan nautittu lomasta täysin siemauksin molemmat!