Viimeinen tyopaiva!

Jeeeee!!!!!!!!!

Loma alkaa!!!!!!!!!!!!!!!!

Juhannuspostaus

Näyttää siltä, että tätä juhannusta voidaan juhlia suht kirkkaassa säässä. Melkein pari viikkoa ilmassa on pöllynnyt sankka hiekkamyrsky, joka on pimentänyt taivaan ja viilentänyt ilmat (mikä sinänsä ei ole mikään huono juttu). Tämä aamu valkeni hieman kirkkaampana. Varmaan se lämpötilakin tästä heti nousee…

Tänään juhlitaan porukalla perisuomalaista keskikesän juhlaa. Makkarat valitettavasti päätyivät makaamaan ylimääräiseksi vuorokaudeksi Istanbulin kentälle… Minä nukuin viime yönä kaksitoista tuntia, josko nyt jaksaisi valvoa ”yöttömän yön”?

Paikalliset osaavat näköjään juhannuksen juhlimisen niksit. Paljon rähinää ja ääntä. Työpaikan security varoitti mellakoista tällä meidän asuinalueella ja siksipä tiesin ajaa kotiin toista kautta. Jonoja oli silti päässyt kertymään, mutta onneksi en jäänyt pahimpiin ruuhkiin.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, täällä sattuu aina silloin tällöin rähinöitä, mutta ne rajautuvat aina erittäin pienelle alueelle ja samaan aikaan muu maa jatkaa normaalieloaan. Poliisi on lisäksi tehokas hillitsemään pahimman riehunnan. Täällä on muutama ”aktiivinen” shiiakylä, jotka purkavat turhautumistaan riehumalla.

Heidän ongelmansa ovat todellisia, mutta en ole ihan varma onko valittu keino oikea korjaamaan epäkohtia. Ja toisaalta olen sitä mieltä, että todennäköisesti heidän pitäisi katsoa myös vähän omaa napaa, vastuu omasta elämästä on jokaisella loppujen lopuksi itsellä. Taitaa täällä olla välillä vähän sellainen asenne, että rikkaan maan pitäisi antaa asukkailleen kaikki kuin manulle illallinen, ilman että itse tarvitsee yrittää.

Silti, kouluttautumisesta ja yrittämisestä huolimatta eteen päin pääsy voi olla hankalaakin, kun ovista ja ikkunoista tunkee halpaa ja osaavaa työvoimaa kaukoidästä. Paikalliset ovat onnistuneet saamaan itselleen monella työpaikalla negatiivisen maineen, ja monet työnantajat palkkaavat mieluummin expatin kuin paikallisen.

Meidän juhannusjuhla tulee sujumaan joka tapauksessa todennäköisesti rauhallisesti ilman rähinöitä. Odotan jo nyt, että tapaan illalla kaikki kaverit!

Hoh

(Hassua kirjoittaa ilman aakkosia….)

Kirjoitin tassa manna paivana pitkan sepustuksen paikallisesta rekrytoinnista, mutta jonnekin bittiavaruuteen se havisi. Harmi. En jaksa enaa muistella mita kirjoitin, mutta kirjoitusinnon laukaisi havainto siita, etta kovapintaiset nuorukaiset nayttavat taalla jarjestaan harrastavan runojen kirjoittamista, maalaamista ja laulamista. Herkkia poikia.

Bahrainissa on ollut jo monta paivaa kova hiekkamyrsky, eilen varsinkin toista ajellessa oli tosi myllakka. Nakyvyys oli todella huono normaaliin verrattuna ja ilma oli todella tunkkainen. Tanaan nayttaa jo paremmalta, mutta jos saatiedotuksiin on uskominen, ei tama viela ole ohi.

Suomalaisyhdyskuntamme suunnittelee juhannusjuhlia uima-altaan reunalla. Talla kertaa kokoonnumme ystavan pieneen ja sympaattiseen compoundiin jossa on todella hieno allastalo. Kun vaan joku toisi suomalaista grillimakkaraa! En yleensa makkaraa juuri syo, mutta jotenkin se juhlistaisi tata juhannusta taalla hiekan ja polyn keskella. Suunnitelmia taman toteuttamiseksi on jo kovasti.

Mina olen toissa kuun loppuun saakka (lasken jo paivia) ja sitten lahdetaan lomalle murun kanssa. Ruotsin kautta Suomeen. Oi, tuskin maltan odottaa!

Persoonia

Meilla on toissa hauskoja persoonallisuuksia. Mysteerisen lasikopissa asuvan kiharapaan lisaksi on muitakin.

Herra X on herttainen ilopilleri, joka tykkaa hauskuuttaa tyopaikan naisia ja puheidensa mukaan hyppaa jatkuvasti bileissa. Siita merkkina joinain aamuina ”hieman” vasyneet silmat. Hanella on tapana napata ihmisten lausahduksista tai omista puheistaan sana tai kaksi, joita han hokee vasymykseen saakka kovalla aanella ikaan kuin mantraa. Lempparilausahduksia ovat ”soriiiii” ja ”weiiiissshhh” (jalkimmainen on arabiaa ja tarkoittaa miten menee). Vaihtoehtoisesti han lurittelee arabiankielisia lauluja tietokoneensa aaressa vinkuvalla aanella. Jatkuvasti aanessa ja liikkeessa, siis. Omituisuuksistaan huolimatta mukava mies.

Samba Rumba Bueno

Pakko kirjoittaa tasta… Joka kerran kun kuljen tyopaikan kaytavaa eraan tyohuoneen ohi, minua alkaa aina mielettomasti naurattamaan. Saatan nayttaa vahan idiootilta hymyillessani typerasti, mutta en voi sille mitaan.

Syy iloon on siina, etta ohittamassani huoneessa majailee joku manageri (minulle ei ole viela selvinnyt, kuka han on ja mita han tekee), joka nayttaa tasmalleen eraalta hahmolta Kummeli-sketsissa. Muistatte varmaan musiikkivideon, jossa tummanruskeaksi maalattu Silvennoinen laulaa musta kikkaraperuukki paassa valkoiset hampaat loistaen ”samba rumba bueno…… negro mulata”? Taa tyyppi siella kopissa nayttaa tasmalleen samalta! Vain rantaroleksi ja paksu kultaketju kaulasta puuttuvat!

Ruuhkablues

Voi elama naita ruuhkia. Bahrain on pieni saari ja sita halkoo muutama iso Highway, joita pitkin suurin osa ihmisista kulkee tyomatkat. Jokaisessa autossa kokottaa yksi ihminen, eivatka autot ole pienia, vaan valtavia maastureita. Saaren etelaosassa matka Highwaylla menee suhteellisen joutuisasti eritasoliittymien ansiosta (vaikka kylla siellakin ruuhkia saadaan aikaiseksi), mutta Manaman lukuisat liikennevalot pysayttavat etenemisen.

Minua etelan eritasoliittymat eivat juuri auta, silla melkein koko matkalla joudun jumittamaan liikennevaloissa tai niista aiheutuneissa ruuhkissa. Bahrainia halkovan Highwayn ensimmaiset liikennevalot aiheuttavat mielettoman pitkat jonot, joissa istuessa menee ainakin vartti. Tanaan jouduin sen jumituksen lisaksi istumaan joka ikisessa risteyksessa punaisissa valoissa. Ei puhettakaan vihreasta aallosta!

Bahrainin liikenne on selvasti vilkastunut (vai pitaisiko sanoa hidastunut) viimeisen vuoden, puolentoista aikana. Ruuhkia oli ennen sitakin, mutta nyt eron huomaa selvasti. Meidan kotinurkille on sina aikana rakennettu paljon uusia taloja, mika on aiheuttanut automaaran tuplaantumisen, ellei jopa triplaantumisen.

Ahdistaa!

 

Taa on sellainen uusi turvallisuussysteemi!

Voi naita pankkeja. Muru huomasi tassa yksi paiva, etta yhdesta luottokortista oli kulunut se turvaluku pois, niin etta siita ei enaa saanut mitaan selvaa. Tarkastin omani, ja minulla oli sama juttu yhdessa kortissa. Luku oli printtaantunut muoviin, ei siihen ”paperiin” johon kirjoitetaan oma allekirjoitus, joten se oli kulunut pois.

Muru kiikutti kortit eilen pankkiin. Virkailija totesi, etta sen luvun on tarkoituskin printtaantua siihen missa se oli, silla se on sellainen ’turvallisuussysteemi”. Se kuluu pois, jotteivat varkaat vain nae sita. Kun muru valitti, etta ei voi kayttaa korttia nettiostoksiin ilman turvalukua, virkailija tarkasteli korttia, kaanteli sita sopivaan valoon ja kertoi, etta nakeehan luvun viela vaikka muste onkin kulunut pois. Printista oli jaanyt jalki muoviin. Ja luetteli luvun viela paalle.

Muru oli vahan holmistynyt. Taman piti siis olla se turvaluku, jota varkaat eivat pysty nakemaan? Muru kysyikin viela, etta miten varkaat eivat sita sitten nae, jos seka virkailija etta muru nakevat sen. Eivat kuulemma nae, silla se on ”sellainen turvasysteemi”.

Mita siihen enaa sitten voi sanoa…

Isoja egoja ja vaimonvälitystä

Töissä on hauska seurata Lähi-Idästä kotoisin olevia työntekijöitä. Heillä on aivan mielettömän iso ego. Toki olen huomannut sen jo aikaisemmin, sitä ei voi olla huomaamatta kun täällä asuu… Omasta itsestä pidetään suurta melua. Asioiden on paras sujua just niin kuin itse haluaa, jos ei, niin silloin ei hyvä heilu. Perusolemus on totta kai iloinen, sydämellinen ja ystävällinen, mutta annas olla jos astut varpaille!

Mulla ei ole ollut tähän mennessä mitään ongelmia. Kai sitä osaa sen verran luovia, että tilanteita ei pääse syntymään, ei ole ollut edes lähellä.

Töissä olo on ollut kivaa. Töitä saa kyllä paiskia, sähköpostia pukkaa ja puhelin soi siihen malliin, että ei tarvitse peukaloita pyöritellä. Mutta se on oikeastaan vain kivaa, kauheinta ikinä olisi olla työpaikassa jossa ei koskaan tapahdu mitään. Huvittavaa tosin oli eilen, kun pomo piti vapaapäivää. Kummasti kaikkien työtahti löystyi ja oli aikaa rupatella. Puhuttiin muun muassa alkoholipolitiikasta ja etsittiin porukan sinkuille vaimoa työhakemusten joukosta. (Tuo kuulostaa pahemmalta kuin olikaan, oikeasti etsittiin uutta assaria henkilöstörekisterin ylläpitoon.)

Tänään on naapurin pojan kolmeveesynttärit. Tiedossa on isot bileet, joukoittain lapsia ja aikuisia on kutsuttu compoundin puutarhaan. Synttärisankarin isin bändikin tulee soittamaan. Harmi vaan, muru on töissä ja tulee vasta myöhään illalla. Aina siltä raasulta menee bileet sivu suun…

Vappu jee jee!

Vappu hurahti täällä ohi melkein huomaamatta. Kaipaan suomalaista karnevaalimeininkiä ja vappupiknikkiä! Täälläkin juhlistettiin vappua vapaapäivällä, joten minäkin vietän nyt kolmen päivän viikonloppua. Jee! Olin kyllä niin poikki, että ylimääräinen vapaa tuli tarpeeseen.

Jotenkin vappua piti juhlistaa muutenkin, joten paistoin munkkeja. Ystäväperheen lapset tulivat sopivasti hoitoon vapunpäivänä, pojista oli iso apu munkkien teossa -ja varsinkin syömisessä! Roudasin munkkivuoren naapuriin, jonne kerääntyi iso joukko suomalaisia niitä nauttimaan. Tehtiin myös ”instant simaa”, Nestlen jääteetä tölkistä sekoitettuna kuplaveden kanssa. Maku oli hämmästyttävän lähellä oikeaa simaa. Oikeaahan sen olisi pitänyt tietysti olla, mutta kun pääsi ihan kokonaan unohtumaan…

Huomenna, jos sää sallii, tehdään veneretki Al Dar -saarelle ystävien veneellä. Ihanaa viettää vielä yksi rento päivä ennen sunnuntaista työviikon alkua.

FYI, Bahrainissa kuhisee jälleen. Parlamentin jäsenet ovat pistäneet tuulemaan. Sen sijaan, että purkaisivat 200 tärkeän asian sumaa, joka on päässyt syntymään pitämättä jääneiden parlamentti-istuntojen vuoksi (eräs ryhmä boikotoi istuntoja viikkojen ajan erään selkkauksen vuoksi), keksivät jälleen kerran ehdottaa, että alkoholitarjoilu on kiellettävä Bahrainissa. Viime aikoina ovat olleet myös sitä mieltä, että lääkärit saavat hoitaa vain oman sukupuolensa edustajia ja halunneet estää homojen tulon jo rajalla. Kiireisiä miehiä, hih.

Mutta on täällä tärkeitäkin päätöksiä tehty. Katsotaan miten niiden kanssa käy todellisuudessa. Lehdissä on kirjoitettu, että sponsorisysteemi puretaan vuoden loppuun mennessä (loistavaa!), ja ihmisten kuljettaminen lava-autojen lavalla on Ehdottoman Kiellettyä muutaman kuukauden päästä. Tärkeitä uudistuksia molemmat, mutta kuten sanoin, katsotaan…

Työmyyrä ilmoittautuu

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Syy on tässä: minusta on tullut raskaan työn raataja, elikäs olen saanut työpaikan. Tosin määräaikaisen sellaisen, luultavasti vain kuukauden mittaisen, mutta työtä yhtä kaikki. Olen paperinpyörittäjä, rekrytointiprosessin koordinoija eräässä kansainvälisessä firmassa.

Koska pesti on niin lyhyt en alkanut kauheasti vääntämään kättä työehdoista. Työpäivät ovat pitkiä, yhdeksäntuntisia, päälle yhteensä reilu tunti, melkein puolitoista työmatkaa. Ymmärrätte varmaan, että työpäivän jälkeen ei ole huvittanut tietokonetta avata.

Ihan hauskaa on silti ollut töissä. Työkulttuuri on aika erilainen kuin mitä on Suomessa tottunut. Vaikka porukka on onneksi suhteellisen rentoa, helposti lähestyttävää ja avuliasta, tuntuu siltä, että jokainen puuhailee omia hommiaan, eikä työyhteisön yhtenäisen hengen kohottamiseen juuri panosteta. Jokainen pitää kahvitauon omia aikojaan oman pöytänsä ääressä, moni syö jopa lounaansakin työpöytänsä ääressä. Minä olen vienyt joka päivä omat eväät lounaaksi, ja olen syönyt pienessä intialaisten naisten porukassa työpaikan kanttiinissa. Pääsee ainakin näkemään ja maistamaan autenttista intialaista ruokaa, sillä heillä on tapana jakaa kaikki tuomansa ruoka keskenään. Minun lautaselleni eivät kyllä ole vielä uskaltaneet tulla kauheasti ronkkimaan, mikä on ihan hyvä.

Edeltäjäni jätti kaiken lievästi sanottuna sekaisin, joten ensimmäinen viikko on kulunut kooten palapeliä, josta puuttuu melkein puolet paloista, eikä ole edes oikein tiedossa minkälainen kuva palapelistä pitäisi syntyä. HR-osasto on ollut kovin kiireinen palkkauudistuksen kanssa, joten perehdytysprosessini on vielä pahasti kesken. Toivottavasti ensi viikolla pomo ehtii vähän istua kanssani etsimään niitä puuttuvia paloja, niin pääsen niin sanotusti paremmin ajan tasalle.

Elämä pääsee aina välillä yllättämään.