Päivä x

Mulla oli niin hyvä visio siitä, miten alan taas hulluna postaamaan parin päivän välein ja raportoimaan kulttuurishokista. Pah. 

Inhoan näpyttää kännykällä. Padin  app sekoilee eikä sillä voi kirjoittaa. Inhoan kyllä kirjoittaa padillakin… Pöytäkone ei ole koskaan auki. Joten se siitä.

Lapset ovat olleet kaksi viikkoa onnellisesti koulussa. Kämpässä on edelleen vaihtuva kokoelma laatikoita ja eksynyt roinaa. Varasto pursuaa. Porakone raikaa harva se päivä ja taulut löytävät pikku hiljaa paikkansa.

Ulkona on viileää. Olen pistänyt pois shortsit ja kesämekot ja kuluttanut uskomattoman määrän rahaa lämpimämpiin vaatteisiin kun juuri mitään ei ollut valmiina.

Ollaan uitu järvissä. Ollaan samoiltu metsissä. Kerätty sieniä ja marjoja. Olen kehittänyt hilloa ja kutonut kaksi paria villasukkia. Tehnyt kahdesti mustikkapiirakkaa ja kerran korvapuusteja. Lapset tykkää ruisleivästä ja inhoavat edelleen puuroa. Tai siis toinen inhoaa.

Bahrain ei ole juuri pyörinyt mielessä, ihmiset sieltä läikähtää hetken rinnassa, haikeaa. En ole vielä hirveästi tavoitellut ystäviä täällä, jotenkin on koteloitunut olo. Rakennetaan pesää.