Joulukiireiden hellittäessä

Pikkumuru on onnellinen. Se miettii mitä instrumentteja sillä jo on ja mitä tarvitaan, että voi perustaa bändin. Joulupukki toi sille ja pirpanalle sähköpianon ja meillä tuotetaan musiikkia harva se minuutti. Pikkumuru soittaa aika kauniin kuuloisesti, oikein näkee miten se mielessään kuvittelee soittavansa ”oikeasti”. Ei yhtään huonoja tuotoksia sävellyksensä. Mä kysyin siltä haluaako se ottaa soittotunteja ja poika tuntui oikeasti asiasta kiinnostuneelta. Mitään pakkopullatunteja en kyllä halua eikä tuon pojan kärsivällisyydellä semmoiseen taivuta, mutta ehkä siitä olis hauskaa oppia vähän jotain perusteita ja saada ideoita. Pistetään harkintaan.

Pirpana avasi ensimmäisenä paketista aurinkolasit, pisti ne päähänsä ja sitten chillaili keskellä huonetta erittäin tyytyväisen näköisenä. Olis varmaan tyytynyt siihen yhteen pakettiin, ei yhtään näyttänyt kaipaavan lisää. Pianoon ei oo neiti kauheesti saanut koskea, veli on valloittanut masiinan. Jos pääsee välillä yhtään soittamaan, kaikkein hauskinta on vääntää nappulat kaakkoon ja saada äiti hermoromahduksen partaalle kun on niin kauhea meteli!

Meillä on innostuttu muovailemaan ja piirtämään. Pirpana varsinkin muovailee monta kertaa päivässä. Pikkumuru harjoittelee ihmishahmojen tekemistä piirtämällä, olen pikku hiljaa opastanut tekemään vähän yksityiskohtaisempia piirroksia kuin pääjalkaisia. Yleensä ihmiset ovat olleet hätäisesti hutaistuja pääjalkaisia, joilla on tiukka viiva suuna, isot pallurat silminä ja tuimat kulmakarvat. Tässä yhtenä päivänä kysäisin, kun pikkumuru oli saanut paperille piirrettyä pään, että missä on vatsa, missä kädet, sormet, jalat ja jalkaterät, korvat silmäripset yms.  ja johan paperille alkoi syntyä! Vatsaan piirretään myös vatsalaukku, josta lähtee käsiä ja jalkoja kohti verisuonia, joita pitkin energia sitten kulkee. Eräällä hahmolla oli vatsalaukussa viisi tomaattia: ”Äiti, kato nyt miten paljon tomaatteja tää on syönyt!!!” Herra sattuu inhoamaan tuoreita tomaatteja, joten piirros taisi olla pirpana, joka puolestaan rakastaa niitä. Suurin aarteeni on tällä hetkellä pikkumurun tekemä piirustus minusta, se on i-ha-na!

Tänään käytiin lennättämässä leijaa Seefin rannassa. Oli kivaa! Hauskinta oli katsoa, kun ystäväni pinkoi karanneen leijan perässä. Saatiin se kiinni ja uudelleen taivaalle. Jotain taikaa leijoissa on, lapset suorastaan tappelivat siitä kuka saa pitää narusta seuraavaksi! Välillä vähän evästä ja taas uudestaan rannalle pinkomaan!

Mainokset

Yksi vastaus to “Joulukiireiden hellittäessä”

  1. Siru Says:

    Kuullostaa hauskalta tuo soittoinnostus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: